Hämeenlinnaan ja Tampereelle rakennettiin 1929 ensimmäiset bensa-asemien yhteyteen sijoitetut linja-autoasemat. Nämä olivat järkiratkaisuja, koska linja-autoasemien vieressä piti olla bensa-asema, jotta linja-autot saivat nopeasti täyttää tankkinsa ja turvautua tarvittaessa huoltotoimenpiteisiin. Viipuriin syntyi 1932 suorastaan varhainen matkakeskus, kun linja-autoasema valmistui rautatieaseman välittömään läheisyyteen, ja näiden kahden aseman välissä oli lisäksi 1929 valmistunut Shellin bensa-asema. Fil. tri Riitta Niskanen kirjoittaa linja-auto- ja huoltoasemien liikennesolmumaisesta yhteiselosta Päijät-Hämeen tutkimusseuran vuosikirjassa Solmukohtia. Riitta Niskanen on Lahden museoiden eläköitynyt rakennustutkija ja Helsingin yliopiston taidehistorian dosentti.
Kuvassa on Viipurin linja-autoasema siltä puolelta, jossa ovat bussien lähtölaiturit. Funktionalismia ja klassismia edustavan rakennuksen suunnitteli kaupunginarkkitehti Väinö Keinänen. Vuonna 1936 sitä laajennettiin ja rakennuksessa olivat tilat myös matkatoimistolle, parturille, kahvilalle, ravintolalle sekä toimistotilat Linja-autoliikennöitsijäin liitolle, Viipurin kauppiasyhdistys Sampo ry:lle ja Maaseutumessut ry:lle. Viipurista syntyisin olleen isäni opastuksella kävimme 90-luvun alussa myös linja-autoaseman yläkerran Berry Barissa (Бeppи Бap), jossa silloin oli myös iloisia tyttöjä.
Viipurin Shellin bensa-aseman huoltohalleineen suunnitteli kuuluisa arkkitehti Otto-Iivari Meurman ja aseman ensimmäisenä hoitajana toimi Elias Kari. Meurman oli parikymmentä vuotta Viipurin kaupungin asemakaava-arkkitehtina, vuoteen 1937 asti. Riitta Niskanen kirjoittaa, että Meurman oli ensimmäinen suunnittelija, joka tutki asemien sijoittelua ja julkisen liikenteen järkiperäistä sijoittamista taajamissa. Meurman myös suositteli turvallisia hammastettuja autolaitureita, joilla meno- ja tuloliikenne eivät risteä. Tällaisia liikenneasioita oli pitänyt alkaa kunnolla suunnitella, koska autot ja polttoaineet olivat 1900-luvun alussa tulleet käyttöön. Ensimmäinen bensiinipumppu Suomessa oli asennettu 1912 Viipurin Revonhäntään siihen johonkin myöhemmän Shellin paikkeille. Sortavalassa huolto- ja linja-autoasemat sijoitettiin peräti samaan rakennukseen.
Täällä sisä-Suomessa rakennettiin seitsemän linja-autoasemaa ennen talvisotaa, yksi niistä Lahteen (kuvassa). Sen suunnittelivat kaupunginarkkitehti Kaarlo Könönen ja arkkitehti Irma Kolsi. Odotushallin keskelle tuli ympyränmuotoinen penkki, jonka keskellä oli salkohumala, myöhemmin se vaihdettiin palmuksi. Avajaisissa syyskuussa 1939 esiintyivät mieskuoro ja kaupunginjohtaja Unto Takki, joka Lahti-lehden uutisen mukaan oli sanonut, että Lahteen saapui päivittäin nelisen tuhatta bussimatkustajaa ja että kaupungista lähti ja sinne tuli 120 linja-autovuoroa.
Sotavuosina kaupunginjohtajaksi valittiin Olavi Kajala, jonka ideasta valmistui linja-autoaseman eteen halkaisijaltaan 70-metrinen liikenneympyrä 1949, Kajalan kaalimaa.
Tämän näyttävän liikennemaiseman täydennykseksi tuli 1950 Jalkarannantien Shell, kuusi polttoainemittaria, neljä huoltohallia ja yläkerrassa Shellin piirikonttori. Rakennuksen julkisivumateriaali on samaa hiekanruskeaa klinkkerilaattaa kuin linja-autoaseman torni – hienoa suunnittelua, mutta niinpä Riitta Niskanen kirjoittaa, että AK:n Moottori-lehdessä Shellin asemaa kehuttiin Euroopan hienoimmaksi ja Suomen nykyaikaisimmaksi.
kari.naskinen@gmail.com
