Pariisin ydinkeskustasta
lopetetaan autoliikenne kokonaan vuoteen 2024 mennessä. Ovat varmaan
saaneet kannustavaa tietoa Jyväskylästä, jossa kaupungin pääkatu
muutettiin aikoja sitten kävelykaduksi, ja nyt siitä on tullut
suorastaan Jyväskylän tunnusmerkki.
Kaupungin elinkeinoyksikön projektipäällikkö Janne
Viitamies sanoi
tällä viikolla, että Kauppakadulla
liikkuu
päivittäin keskimäärin 10 000 jalankulkijaa, perjantaisin
ja lauantaisin
jopa yli
15 000. Viitamiehen
mukaan
Sokoksen
kulmalla oleva
Kompassi-risteys on yksi Suomen vilkkaimmista
jalankulkupaikoista.
Viitamies
on alan miehiä. Hän
väitteli tohtoriksi Helsingin ”kävelykatutaisteluista” 1968 -
2004 ja on toiminut kaupunkikehittäjänä ja
-tutkijana Helsingissä, Vantaalla, Mikkelissä, Lahdessa ja nyt
Jyväskylässä viimeiset kuusi vuotta. Viitamiehen väitöskirjaa en
ole lukenut, mutta ilmeisesti siihen perustuu hänen
kirjoituksensa
kävelykatujen hauskasta Helsingistä, joka on professori Laura
Kolben
60-vuotisjuhlakirjassa
(2017).
Siinä Viitamies käy
läpi sitä kävelykatupolemiikkia ja päätöksentekoprosessia, joka
alkoi 1960-luvun lopulla, kun opiskelijat alkoivat osoittaa mieltään
Vietnamin sotaa, Biafran nälänhätää ja Helsingin autoruuhkia
vastaan. Mielenkiintoinen yhdistelmä, jonka pontimena oli ensin
vasemmistolaisuus ja sitten siihen yhtyneenä myös vihreä
aate.
Autoliikenne oli Helsingin politiikassa iso
ideologinen jakaja. Oikeisto kannatti tietenkin yksityisautoilun
vapauksia ja vasemmisto yhtä tietenkin joukkoliikenteelle annettavia
etuoikeuksia. Kävely-Aleksista tehtiin valtuustoaloite jo
60-luvulla, mutta tuloksetta. Peräti Korkein hallinto-oikeus
vahvisti 1972, että kadut piti kaupunkisuunnittelussa
käsittää ensi sijassa liikenteellisesti, mikä
sekin tehokkaasti vaikutti kävelykatuja
vastaan.
Kävelykatutoimikuntakin
perustettiin
ja sen mielestä Aleksanterinkatu pitäisi rauhoittaa
autoliikenteeltä, koska se edistäisi alueen liiketoimintaa.
Toimikunnan puheenjohtajana oli kaupunginvaltuutettu Arvo
Salo (SDP).
Vasta
90-luvun alkuvuosina tämä
jäätynyt konflikti laukesi, kun
Mikonkatu muutettiin kävelykaduksi.
Helsingin kävelykeskustan vähittäinen toteutuminen tapahtui
Stockmannin ja muiden kiinteistönomistajien kapitalistisena
projektina, kuten Viitamies kirjoittaa. Siinä kadut määriteltiin
uudella tavalla kaupalliseksi toimintaympäristöksi. Katujen
käveltävyys ymmärrettiin enemmän
keskustassa
liikkuvien asiakkaiden viihtymistä lisäävänä kuin
liikennepoliittisena toimenpiteenä.
Helsingin
kävelykeskusta ei siis syntynyt vasemmisto- eikä
viheraatteellisena
konstruktiona, vaan
bisneksen ehdoilla. - ”Hauska käveltävä kaupunki muodostaa myös
kansalaisyhteiskunnan
kirjavan toimintapaikan. Voidaanko kuvitella liberaalia demokratiaa
ilman julkista tilaa, joka on aina myös heikoimpienkin yksilöiden
ja ryhmien käytettävissä”, kysyy Viitamies, entinen SDP:n
kansanedustaja 1995-99 Mikkelin
vaalipiiristä. Ja
sanoihan edellinen pormestari Jussi
Pajunenkin (Kok)
Helsingin Sanomissa 2015, että Helsinki on muuttunut
hauskemmaksi.
Kaikki eivät ole samaa mieltä. Kun
Jyväskylän Kauppakatuakin joskus viikonvaihdeiltana kävelee, se
muistuttaa enemmän kusi- ja känniränniä
kuin kansalaisyhteiskunnan hauskaa toimintapaikkaa.
Jyväskylän
ydinkeskustassa
on
vähittäiskauppojen määrä vähentynyt monta vuotta peräkkäin.
Johtuneeko
koronasta, mutta
viime aikoina tilanne on taas
piristynyt.
Uusia
yrityksiä on
avattu,
kahviloita, ravintoloita, pieniä
putiikkeja ym.
Sitten ovat ne kaupungin toiset osat,
joissa ovat isot marketit. Ne ovat hyviä olemassa ja näin
tämä kaksoissysteemi
toimii.
kari.naskinen@gmail.com
