Surdokumentaarisia elokuvia

Televisiosta tuli espanjalaisen Salvador Simón animaatioelokuva Bunuel kilpikonnien labyrintissä (2018). Se kertoo, miten Luis Buñuel teki väärennetyn dokumenttielokuvan Las Hurdes (1933), suomalaiselta nimeltään Maa ilman leipää. Buñuel oli jo ennestään tunnettu surrealistisista elokuvistaan, ja kun hän meni syrjäiselle vuoristoseudulle Pohjois-Espanjaan kuvaamaan Hurdesin kylän köyhien ihmisten kurjaa elämää, hänelle ei riittänyt todenmukainen kuvaaminen. Buñuel teki kurjasta vielä kurjempaa. Voi sanoa, että lopputulos oli surdokumentaarinen. Sur-sana viitannee johonkin yläpuolella olevaan, joten Buñuelin elokuva meni yli tai ohi dokumentaarisen tallennuksen.

Asia on sikäli mielenkiintoinen, että ei elokuvahistorian alkuaikoina dokumentaarisuutta käsitetty samalla tavalla kuin nykyisin. Kuuluisista tekijöistä esimerkiksi Robert Flahertyn eskimoelokuvaan Nanook, pakkasen poika (1922) tehtiin lavasteita ja Dziga Vertovin Mies ja elokuvakamera (1929) on tietyllä tavalla myös näytelmäelokuva. Buñuel kuitenkin teki ilmiselvän väärennöksen. Hänen alkuperäinen ideansa perustui tiedemiesten tekemiin etnografisiin ja antoropologisiin tutkimuksiin, mutta kun paikanpäällä Hurdesissa asiat eivät olleetkaan riittävän karmeita, pani Buñuel mukaan omiaan.

Salvador Simón elokuvassa kerrotaan näistä tempuista. Vuoristossa oli vaikea liikkua ja koska Buñuel halusi korostaa tätä, hän ampui yhden kalliolla olleen vuohen, joka putosi rotkoon. Elokuvassa näytti, että vuohi vain astui harhaan tai jotakin ja putosi. Paikalliset asukkaat kertoivat, että mehiläiset pistävät aaseja, ja Buñuel teki tästäkin draamaa: otti yhden sairaan aasin, levitti sen päälle hunajaa, rikkoi mehiläispesän, työnsi aasin sen viereen, jolloin mehiläiset pistivät sen kuoliaaksi.

Ennen Simón animaatioelokuvaa oli jo hollantilainen Ramon Gieling käynyt Hurdesissa tekemässä dokumenttielokuvan De gevangenen van Buñuel (2000). Sitä ei luultavasti ole Suomessa nähty, mutta tiedetään, että Gieling joutui vaikeuksiin. Jotkut ihmiset sanoivat hänelle, että älä yritä tehdään mitään sellaista kuin Buñuel tai tapamme sinut.

Buñuelin elokuva oli niin rankka, että Franco kielsi elokuvan esittämisen, kun se oli ensimmäisiä kertoja nähty. Ilmeisesti kielto oli tehokas, koska seuraavan kerran se pääsi julkisuuteen vasta 1937 Ranskassa ja muualla maailmassa vasta vähitellen 60-luvulta alkaen. Oli elokuvasta silti hyötyäkin, sillä Franco määräsi parantamaan Hurdesin asukkaiden olosuhteita, ainakin teitä rakennettiin.

Ennen Las Hurdesin tekemistä Buñuelin ja Salvador Dalin yhteistyö oli loppunut. He olivat tehneet yhdessä Andalusialaisen koiran (1929) ja Kulta-ajan (1930), mutta kun Buñuel 1932 liittyi Espanjan kommunistiseen puolueeseen, Dali sai tarpeekseen. Dali antoi näkyvästi tukensa Francolle, jopa onnitteli diktaattoria poliittisten vankien teloittamisesta.

Simón animaatioelokuvassa on Dali sen verran mukana, että Buñuel näkee unessaan isällään samanlaiset viikset kuin oli Dalilla.

Eli yksi kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa. Ei pidä paikkaansa, ja nykyisin entistä vähemmän, kun digitaalinen kuvankäsittely tekee kaiken väärentelyn mahdolliseksi.

kari.naskinen@gmail.com