Suomessa politiikka ei liiku kohti blokkiutumista

Ruotsissa toteutuvan blokkipolitiikan perään ovat jotkut meilläkin. Heidän mielestään tällainen järjestelmä antaisi äänestäjille enemmän ”kuluttajansuojaa”, kun jo ennen vaaleja tiedettäisiin, mitkä puolueet muodostavat hallituksen riippuen siitä, saako enemmistön tämä tai tuo puolueryhmittymä. Ruotsissa blokit ovat myös julkistaneet hallitusohjelmansa ennen vaaleja.

Suomessa tilanne on kuitenkin niin varpusparvimainen, että blokkien varaan perustuva systeemi ei toimi. Suurimpienkin puolueiden paikkamäärät eduskunnassa jäävät sen verran pieniksi, että yhtenäisten blokkien kokoaminen enemmistöhallitukseksi on hankalaa. Lähimpänä tällaista voisi olla porvariblokki, jossa Kokoomus, Perussuomalaiset-puolue, Keskusta ja Rkp saavat huhtikuun vaaleissa ehkä yli 50 prosentin kannatuksen. Kovin sekava seurakunta tuo kuitenkin olisi, joten yhteishenkistä blokkia ei synny.

Vasemmiston blokki olisi koostumukseltaan jämäkämnpi, mutta SDP, Vasemmistoliitto ja Vihreä liitto jäävät vain 40 prosentin yhteiskannatukseen.

Kunnallisalan kehittämissäätiön tutkimuspäällikkö Sami Borg sanoo säätiön Polemiikki-lehden uudessa numerossa, että käytännössä tilanne ja kampanjointikäytännöt ovat kaukana ruotsalaisesta järjestelmästä. Eikä Suomen puoluekarttakaan ole sellainen, että se asettuisi helposti ymmärrettävästi yhdelle tai kahdellekaan ulottuvuudelle.

”Suomalainen puoluejärjestelmä on aina ollut moniulotteinen, eikä se ole liikkeessä blokkiutumisen suuntaan”, sanoo Borg.

Sen verran on epävirallista blokkiutumista kuitenkin syntynyt, että Sanna Marin, Li Andersson ja Maria Ohisalo ovat ilmoittaneet kieltäytyvänsä menemästä persujen kanssa samaan hallitukseen. Anna-Maija Henriksson ei ole yhtä ehdoton, mutta on kuitenkin sanonut, että epätodennäköistä on mahtua ruotsin kieltä vihaavien persujen kanssa samaan hallitukseen – mutta: ”Hallitusneuvottelut ja hallitusohjelma, joka silloin tehdään, ratkaisevat loppupeleissä tilanteen”, on Henriksson sanonut.

Ruotsissakin maltillinen oikeistoblokki on nyt sikäli täpärällä, että se tarvitsee hallituksena toimiakseen oppositiosta tuen rasistiselta Sverigedemokraterna-puolueelta. Hallituspuolueet siellä ovat Suomen Kokoomusta vastaava Moderaterna, Kristdemokraterna ja Liberalerna, mutta päätöksiä hallitus tekee ruotsidemokraattien hyväksynnällä, aina budjettia myöten. Käytännössä äärioikeistopopulismi on osa hallituksen politiikkaa, eikä kysymyksessä ole edes mikään silmänkääntötemppu, vaan roima julkinen ratkaisu. Suomessa tällaisen on vaikea kuvitella onnistuvan siitäkin syystä, että meillä politiikka on enemmän henkilövetoista, mikä antaa helpommin mahdollisuuksia julkisuuspisteitä keräävään sooloiluun. Puoluekuri ankarimmillaan on mennyttä aikaa.

KÖYHIEN ASIALLA
JA NATON ASIALLA

Samassa Polemiikki-lehdessä perataan säätiön laajaa kyselytutkimusta eri puolueita kannattavien ihmisten mielipiteistä, ja kyllä hyvin havainnollisesti tulee esille se, että blokkiutumiseen olisi pitkä matka.

Demarien ja kepulaisten mielestä heidän puolueidensa huolehdittavista asioista tärkein on sairaiden hoitaminen, kokoomuslaisten asialistalla on ykkösenä valtion talous ja velan määrä, vihreät pitävät tärkeimpänä ilmastonmuutoksen torjumista ja vasemmistoliittolaiset köyhien aseman parantamista.

Sairaiden, köyhien ja vanhusten asiat ovat luokkakantaisessa yhteiskunnassa ensiarvoisen tärkeitä vasemmistolle. Oikeistossa puolestaan korostetaan maanpuolustuksen tärkeyttä, mikä kokoomuslaisten listalla tuleekin heti toisena ja vielä erikseen Nato neljäntenä. Kokoomusta äänestävien listalla oli yksi sellainen asia, joka ei millään muulla listalla noussut kymmenen tärkeimmän asian joukkoon: hyvät suhteet USA:han.

Viime joulukuussa tehdyssä tutkimuksessa oli haastateltavien otettava kantaa 37:een sellaiseen asiaan, jotka mahdollisesti nousevat esille eduskuntavaaleissa. Tuon Kokoomuksen USA-asian kanssa samanlaisia poikkeusvalintoja listan kärkipäähän olivat keskustalaisten korostamat sananvapaus sekä lapsiperheiden asema ja tuet, vasemmistoliittolaisten halu pienentää tuloeroja sekä vihreiden havittelema naisten ja miesten tasa-arvo.

Kansainvälisyys ja globalisaatio eivät juurikaan kiinnostusta herättänyt. Täällä ollaan ja möllötetään, vaikka kaikki asiat, joista omat etumme riippuvat, ovat osa laajempaa kokonaisuutta. EU on vähintään yhtä tärkeä kuin Suomen hallitus. Kuten filosofi Maija-Riitta Ollila on sanonut, ”piirtäessämme ajattelun rajat Suomen ympärille piirrämme ne väärään paikkaan”.

kari.naskinen@gmail.com