Kansallisteatterin näyttelijä Petri Liski on myös kova musiikkimies. Hän on laulusolistina kahdessa yhtyeessä, Muukalaislegioonassa (per. 1992) ja pienemmässä lahtelaisessa Adam & Evessä (per. 2013). Jokin aika sitten sain häneltä levyharvinaisuuden, joka sisältää Karl Ferdinand Rüsterin 26 sävellystä vuosilta 1930-32. Suurin osa on Rüsterin oman Seminola-orkesterin sekä Amarillo-, Dallape- ja Odeon-orkestereiden levytyksistä restauroituja esityksiä, mutta lisäksi on viisi kappaletta Muukalaislegioonalta sellaisista kappaleista, joista ei löytynyt kelvollisia alkuperäislevytyksiä. Vanhoilla levytyksillä solisteina laulavat Kaarlo Kytö, Veli Lehto, Georg Malmsten ja Mauno Tamminen. Niin vähän tunnetusta tekijästä on kysymys, että esimerkiksi Ilpo Hakasalon ja Peter von Baghin isossa Iskelmän kultaisessa kirjassa (1986) ei Rüsterin nimeä mainita kuin kerran, kun Kaarlo Kydön esittämän Kadun lapsen kohdalla on suluissa säveltäjän nimi.
Taiteilijanimellä Kape Rüster tunnettu säveltäjä syntyi 1904 Pietarissa, jossa hänen isänsä toimi flyygeli- ja pianokauppiaana sekä tsaarin hovin muusikkona. Suku oli lähtöisin Leipzigistä, josta vaellus oli johtanut Baltian kautta Venäjälle. Vallankumous ajoi sitten perheen pakomatkalle, ensin Viipuriin ja talvisodan sytyttyä Tampereelle, sieltä Kotkaan ja sotavuosien jälkeen Lahden seudulle, jossa se toimi tanssiorkesterina aina 1970-luvulle asti, kunnes Rüster kuoli 1977. Vuonna 1999 kangasalalainen Risto Uusimaa perusti Seminola-orkesterin uudelleen.
Suomessa Kape Rüster ehti luoda näkyvää musiikkiuraa. Hän soitti pianoa ja puupuhaltimia, sävelsi, sanoitti ja sovitti lauluja sekä toimi Tampereella perustamansa orkesterin kapellimestarina, joskin hän tuli enemmän tunnetuksi vasta Kotkassa, kuten cd-hankkeen käynnistänyt kotkalainen Manu Teittinen kirjoittaa. Levyhankkeen merkittävänä edistäjänä oli myös Kape Rüsterin Tukholmassa asuva poika, graafikko-valokuvaaja Reijo Rüster, jonka isä oli lähettänyt sotalapseksi Ruotsiin 1943; vanhemmat seurasivat perässä 1944.
Levyllä olevat schlagerit ovat tutunomaista musiikkia niille, jotka vanhaa suomalaista tanssimusiikkia ovat vähänkin kuunnelleet. Foxeja ja valsseja. Istuisivat erinomaisesti Muistojen bulevardiin. Elokuva-aitan haastattelussa vuonna 1936 Kape Rüster luonnehti Seminolan musisointia: ”Havaijilaisaiheiset valssit, soitettuina kitaroilla ja muilla kielisoittimilla, sekä tangot erikoisessa tangokokoonpanossa, joissa harmonikoilla on etusijansa, ovat aina saavuttaneet suuren menestyksen. Amerikkalaiset foxtrotit vaativat oman hot hot (kuuman) tyylinsä. Tällöin pääsee suurmaailman lempilapsi saksofooni ja myös ilakoiva trumpetti täysin oikeuksiinsa...”
Väriä Seminolan esiintymisiin toi pietarilainen balettitanssija, jonka naama oli maskeerattu mustaksi, esiintyjänimeltään hän oli ”Neekeri Rix-Dix”.
Kappaleet levyllä on jaettu neljään teemaryhmään:
• ”Kaukokaipuu” vieraille maille, mutta siten huomioiden, ettei elämä muuallakaan aina ole vain ruusuilla tanssimista (Espanjan iloja, Marokko, Siperia, Neekerin kehtolaulu).
• ”Maailman tie” sivuaa samaa aihetta, mutta ei samalla tavalla kaipauksella (Hyvästi kotimaa, Elämän murhe, Pakolaisten laulu).
• ”Suuret tunteet” paljastuvat jo laulujen nimissä (Kiehtovat silmäsi, Unhoita minut, Sammunut rakkaus, Karjala, muistojen maa).
• ”Musiikin riemu” (Suursaari, Viiniä ja rakkautta, Aurinkoisia päiviä).
Hieno historiallinen levy, jonka tuottajina 2001 olivat Kevyen musiikin museon kannatusyhdistys eli populaarimusiikin verkkomuseo Pomus ja levy-yhtiö Siboney, joka nykyisin kuuluu Universal Music -yhtiöön.
Petri Liskin ja Muukalaislegioonan esittämät kappaleet levyllä ovat Aurinkoisia päiviä, Erämaan laulu, Karjala muistojen maa, Maailman tie ja Neekerin kehtolaulu.
kari.naskinen@gmail.com
