Vakaata ja rauhallista, mutta epäonnistumisia

Tällä viikolla on televisiosta tullut vanhoja lähetyksiä Suomen euroviisukarsinnoista. Laulut keskinkertaisia, mutta ohjelmat hyviä. Niitä pystyi katsomaan hermostumatta alusta loppuun, toisin kuin nykyisiä viihdeohjelmia, joissa juontajat ja esiintyjät ovat kuin hyppiviä ja huutavia harakoita kiiltävän perässä. Usein kohdalleen menee myös vertaus mölyapinoihin.

Alkuviikosta tuli Suomen karsintakilpailu vuodelta 1980. Juontajana Heikki Harma oli kuin uutistenlukija, vakaa ja rauhallinen. Samoin tuomaristo, jossa olivat mm. Aarre Elo, Rauno Lehtinen, Erkki Melakoski ja Heikki Seppälä. Harma ei kailottanut kuin tällaisissa tehtävissä nykyisin olevat, että täällä tämä uskomattoman hieno show taas on alkamassa, eikö vaan – ja studiossa olevalle yleisölle möykätään, että oletteko samaa mieltä, oletteko, ja jos yleisö ei heti reagoi riittävän lujaa, juontaja pyytää lisää ääntä ja tömistystä.

Vuoden 1980 ohjelmaa oli mukava katsoa, paitsi että vieläkin harmittaa Vesa-Matti Loirin Huilumiehen valinta Suomen edustajaksi. Valinta johtui siitä, että tuomaristo etsi esityksistä taiteellisia ansioita, eikä voinut sietää esimerkiksi karsinnan parasta esitystä, Paula Koivuniemen Romantiikkaa. Erinomainen oli myös Tapani Kansan ja Satu Pentikäisen esittämä iskelmä Hyvä on.

Jos tv-katsojat olisivat saaneet äänestää, ei Loirin vaikerrus olisi lähelle kärkeä päässyt. Tämän kilpailun jälkeen selvitettiin, miten suomalaiset olivat Eurovision loppukilpailuissa pärjänneet: asiantuntijaraatien valitsemien esitysten sijoitusten keskiarvo oli 13,3 ja yleisöraatien 10,6. Se oli sitä aikaa, kun osallistujamaita oli maksimissaan 20 ja paras suomalainen oli ollut Marion Rung kuudentena Tom Tom Tomillaan (1973). Kuten muistetaan, Loiri jäi viimeiseksi.

Euroviisujen Suomen-karsintoja parempi ohjelma oli aikoinaan MTV:n Syksyn sävel, jossa ei etsitty tekotaiteellisia esityksiä, vaan kunnon iskelmiä. Eniten voittoja nappasivatkin Mikko Alatalo, Irwin Goodman ja Eki Liikanen.

Tänään päivällä tuli Suomen euroviisukarsintaohjelma vuodelta 1988. Ossi Runne johti edelleen orkesteria ja Martti Metsäketo lauloi kuten aina taustakuorossa. Tuolla kertaa voittajan ratkaisivat kuusi alueraatia, jotka eivät koostuneet alan ammattilaisista. Valituksi tuli Boulevard-yhtyeen Nauravat silmät muistetaan, joka odotetusti jäi taas Eurovision loppukilpailussa viimeiseksi, nolla pistettä. Tuolla kertaa taso Suomen-karsinnassa oli kuitenkin huono, mutta Boulevardia paremmat laulut olivat ainakin Ami Aspelundilla, Kari Tapiolla ja Tarja Ylitalolla.

Noihin aikoihin kunkin maan piti esittää laulunsa omilla kielillään. Pitäisi palata tähän varsinkin nyt, kun tekstityslaitteilla voidaan laulun sisältö tuoda esille.

On tässä tietenkin muistettava Lordin voitto 2006. Se oli ensimmäinen kerta, kun minäkin innostuin sellaisesta rokkimusiikista, ja niin innoistuivat melkein kaikki muutkin. Hard Rock Hallelujah sai siihen mennessä kaikkein suurimmat voittopisteet; ainoat Lordin nollille jättäneet olivat köyhä ja rikas, Albania ja Monaco.

Tänään torstai-iltana on Torinossa toinen semifinaali, jossa esiintyy myös suomalainen The Rasmus -yhtye kappaleella Jezebel. Ihme olisi, jos loppukilpailuun selviäisi. Toissailtaisesta semifinaalista jäi musiikillisesti parhaiten mieleen Liettuan kaunis balladi ja Moldovan kansanmusiikkipainotteinen "rokki".

kari.naskinen@gmail.com