Irlantilainen pappi ja kirjailija Jonathan
Swift tunnetaan parhaiten Gulliverin
retkistään (1726). Nyt löytyi antikvariaatti Aleksis K:sta (Lahti) vielä
hurjempaa tarinaa Swiftiltä, pieni kirjanen, minkä kannessa oleva teksti jo
paljastaa jotakin: ”VAATIMATON ehdotus, joka estäisi Irlannin lapsia olemasta
taakaksi vanhemmilleen tai maalleen.” Tämä ehdotus oli yksinkertaisesti, että
Irlannin köyhyysongelma ratkaistaisiin, kun köyhimmät perheet löisivät lapsensa
lihoiksi ja myisivät lihat ruuaksi Englannin rikkaille.
”Nuori ja hyvin imetetty terve lapsi on vuoden ikäisenä mitä ravitsevinta,
herkullisinta ja terveellistä ruokaa niin muhennettuna, paahdettuna,
paistettuna kuin keitettynäkin – enkä epäile lainkaan, etteikö se sopisi
yhtälailla viillokkiin tai sekamuhennokseenkin”, sanotaan tekstissä, joka 1729
ilmestyi alun perin nimettömänä.
Suomeksi tämä Swiftin satiiri ilmestyi 1998 Jyväskylän yliopiston
julkaisuyksikön toimesta ja Timo
Siivosen kääntämänä 1998.
Kymmenen vuotta sitten tilasin ravintolassa Mallorcalla pikkupossun, se tuotiin
lautasella ja oli tosiaan aivan pienen porsaan puolikas. Eikä se oikein
tuntunut onnistuneelta ratkaisulta, mutta useamman ruokaryypyn rohkaisemana
sitä jonkin verran maistelin. Swiftin ehdotus oli, että pikkuvauvat
nyljettäisiin kuumana suoraan vartaasta, kuten tehdään paistettaessa sikoja.
Swiftin vaatimattomassa ehdotuksessa lähdettiin lisäksi siitä, että
pikkuvauvoista saatavan ruoka-aineen ohella ruhon voisi nylkeä, jolloin
”nahasta saa, kun se muokataan, erinomaisia hansikkaita rouville ja
kesäsaapikkaita hienoille herrasmiehille”.
Sen verran Swift kuitenkin arvuutteli ehdotuksensa kanssa, että piti mahdollisena
joidenkin pikkutarkkojen ihmisten ehkä moittivan tällaista käytäntöä. Swiftillä
oli kuitenkin lisäperusteluja: näin menetellen vähennettäisiin huomattavasti
paavinuskoisten määrää, sillä nämähän ovat kansakunnan pääasialliset
synnyttäjät, ja varsinkin olisi hyödyllistä, että näin köyhät saisivat
lisätuloja ja lastenhoitomenot pienenisivät.
Tieteessä tapahtuu -lehdessä (3/1998) kirjoitti
silloinen päätoimittaja Jan Rydman,
että tämä Swiftin satiiri on yksi kammottavimmista tämän lajin teksteistä. Swift
oli kuitenkin pohjimmiltaan vakavissaan, kuten Rydman kirjoitti: ”Kun ei mitään
köyhyyden hyväksi tehdä, voitaisiin aivan yhtä hyvin toimia vaatimattoman
ehdotuksenkin tavoin. Swift, valistuksen aikakauden mies, halveksi aikansa
tiedettä ja edistysuskoa, kuten Gulliverin kolmannen matkan kuvaus hyvin
selvästi kertoo. Erityisesti matemaatikot ja luonnontieteilijät sekä filologit
saavat kyytiä.”
Monille Swiftin ehdotus oli tietenkin liikaa, se otettiin tosissaan ja Swiftiä
syytettiin tunteettomasta julmuudesta. Vielä sata vuotta myöhemmin, kun
kirjoitus 1832 julkaistiin Ruotsissa, ruotsalaiset ottivat sen vakavissaan ja
todesta.
Jonathan Swift -elämäkerrassaan Yrjö
Hirn kirjoitti 1918, että "jokaisen harhaantumattoman lukijan silmissä
täytyy tämän kirjoituksen olla katkeran, värisevän suuttumuksen ilmaus niiden
epäkohtien johdosta, jotka ovat antaneet niin ivallisen merkityksen vanhalle
sananlaskulle, että lapset ovat köyhien rikkaus ja että väestön runsaus on
kansakunnan voima".
Hirn luonnehti Swiftiä toteamalla hänen käyttäytyvän "kuin mies, joka on
saanut hiuskarvan liemiannokseensa, eikä ujahuta sitä lautasensa alle piiloon,
vaan näyttää sen kaikille muille ruokavieraille. Sellaista tahdittomuutta ei
helpolla anneta anteeksi, ja siksipä onkin Swift saanut osakseen ankaraa
moitetta monelta kunnianmieheltä."
Hirnin mukaan Swiftin kaunaisuuden taustalla oli myös henkilökohtaisia
antipatioita: "Isaac Newton oli
tullut swiftiläisen vihan esineeksi siitä hetkestä saakka, jolloin hän oli
antanut hyväksyvän lausuntonsa vaihtorahojen metallipitoisuudesta".
Englannin rahapajan johtajana Newton oli tullut asettautuneeksi Swiftiä ja
irlantilaisia yleensäkin ärsyttävälle kannalle.
Swift oli kaikkiaankin katkera Englannille. Hän hyökkäsi emämaata vastaan ja
kehotti mm. käyttämään vain irlantilaisia tuotteita ja polttamaan kaikki
englantilaiset tavarat - paitsi kivihiilen.
kari.naskinen@gmail.com