Matti Salminen 50 vuotta Kansallisoopperassa

Keväällä 1966 Matti Salminen oli koelaulussa Kansallisoopperassa, jossa oli vapaana kuorolaisen paikka. Kun oopperanjohtaja Alfons Almi ilmoitti hänelle valinnasta, Almi sanoi, että ”teistä tulee kallis mies oopperalle – teidän vaatetukseenne menee paljon kangasta”. Noista tapahtumista on nyt 50 vuotta, joten ensi lauantain 28.5. esitys Tristan ja Isolde on Salmiselle tietynlainen juhlanäytäntö – puoli vuosisataa Kansallisoopperassa. Kansallisoopperassa Salminen on laulanut yli 400 esityksessä.

Salminen tosin jätti Kansallisoopperan jo 1970-luvun alussa, mutta niin usein hän on siellä vieraillut, että kyllä lauantain roolia kuningas Markena voi hyvin pitää Salmisen juhlaesityksenä. Tämä on myös Tristanin ja Isolden tämänkertaisen esitysrupeaman ainoa näytös, jossa Markena on Salminen. Ensi kuussa hän vierailee samassa roolissa Deutsche Oper Berlinissä, jossa hän laulaa viimeisen kerran tämän roolin.

Matti Salminen kertoi tiistaina urastaan Wagner-seuran tilaisuudessa Helsingissä. Laulaja hän sanoi aina olleensa:

”Olin vasta kaksivuotias, kun lauloin saunan lauteiden alla. Palkkio siitä oli, että pääsimme isäni kanssa ilmaiseksi tuohon yleiseen saunaan.”

Kuusivuotiaana vanhemmat veivät Matin Turun työväentalon lapsikuoroon, ja sen jälkeen on laulamista ollut läpi elämän.

”Ruohosen veljesten kanssa esitimme Tiernapoikia ja kaikkea muutakin. Sitten kun olin 13-vuotias ja tuli äänenmurros, putosi ääneni yhtäkkiä kolme oktaavia alaspäin. Kouluttautumiseni laulajanuralle alkoi muutama vuosi myöhemmin 1961 Turun musiikkiopistossa, ja kun toisena vuotenani siellä tuli opettajaksi Lea Piltti, pääsin hänen oppilaakseen”, kertoi Salminen.

SIBELIUS-AKATEMIAAN VASTA
REHTORIN KUTSUMANA

Samalla kun Salminen hakeutui koelauluun Kansallisoopperaan, hän pyrki myös Sibelius-akatemiaan.

”Koelaulu meni varmaan sielläkin ihan hyvin, mutta kun pääsykokeeseen kuului myös pianonsoitto, niin siitä ei tullut mitään. Neljä ensimmäistä tahti meni vielä hyvin, mutta viidennen kohdalla sormet menivät ristiin ja selviytyminen pääsykokeesta tyssäsi siihen.”

Kansallisoopperassa kaikki alkoi luistaa hyvin. Ensimmäinen soolotehtävä uudelle kuorolaiselle oli Lemmenjuomassa, ja siitä Salminen erityisesti mainitsi häntä kymmenen vuotta vanhemman oululaisen Esko Jurvelinin, joka Salmisen mielestä on ollut yksi kaikkien aikojen parhaita suomalaisia tenoreita.

”Sen jälkeen olin solistina jossakin operetissa, ja kun nämä kaksi produktiota olivat takana, tuli Sibelius-akatemian rehtori Taneli Kuusisto kerran oopperan pukuhuoneeseen ja sanoi, että hän kutsuu minut akatemiaan. Siellä pääsin Matti Lehtisen tunneille.”

Ennen lähtöään Kansallisoopperan kuukausipalkkalaisen hommista Salminen teki vielä mm. kuningas Heinrichin roolin Lohengrinissä ja kuningas Filipin roolin Don Carloksessa, ja tästä jälkimmäisestä aina kriittinen Helsingin Sanomien arvostelija Seppo Heikinheimo kirjoitti, että ”onpa mielenkiintoinen tapaus”.

SAKSAAN ILMAN
KIELITAITOA

Vuonna 1970 esitettiin Helsingin jäähallissa Aida. Mukana oli myös Tom Krause, joka kysyi minulta, että voisinko ajatella lähteväni Saksaan.

”Kyllä minä voin, ja siitä se alkoi. Ensin menin Hampuriin, jossa Martti Talvela oli lentokentällä vastassa, ja siellä ryhdyin tekemään ylipappi Ramfista Aidaan. Välillä syötiin Annukka Talvelan tekemää hernekeittoa. Vuonna 1971 oli jo vuorossa Don Giovannin Komtuuri Stuttgartissa. Oli se aikamoista, kun en tuolloin vielä osannut saksaksi sanoa muuta kuin guten Tag ja Helmut Recknagel. Kun ohjaajat neuvoivat, myöntelin vain aina ja nyökkäilin.”

Vuonna 1972 tuli eteen kiinnitys Kölnin oopperaan. Muitakin ottajia olisi ollut runsaasti, mutta Köln tuli ratkaisuksi sen takia, että se antoi Salmiselle kolmen kuukauden palkallisen virkavapaan vuosittain, mikä mahdollisti vierailut muissa oopperataloissa. Tästä oli seurauksena sekin, että 1976 Bayreuth kutsui Salmisen tekemään Ringiä.

”Siitä tuli niin intensiivinen vierailu, että sinä ja sitä seuraavana vuonna en ehtinyt edes Savonlinnaan. Oli se hurja kokemus, esimerkiksi se, kun ensimmäisenä kesänä lensi näyttämölle tomaatteja raakoja kananmunia – oli moderni ohjaus. Olen minä tällaisissa omituisissa Ringeissä ollut sen jälkeen mukana useinkin, varmaan yli kymmenen kertaa”, naureskeli Sallinen.

Richard Wagner Festspielen esityksissä Bayreuthissa Salminen kertoi laulaneensa yhteensä 151 näytöksessä.

Seuraavan Ringin Salminen tekee Berliinin Schiller-teatterissa.

Sitten tuli puheeksi Mestarilaulajat, jossa on suutari Hans Sachsin rooli. Se on bassobaritonille, joka sopii myös bassolle, mutta Salminen on aina pitänyt riman korkealla tämän roolin kohdalla:

”Se on kova rooli, minkä suhteen olen ollut kriittinen. Siinä kun Sachs ensin 3,5 tuntia laulaa niin kuin basso laulaa, niin sitten yhtäkkiä pitää muuttua ja laulaa kuin Schubertin liediä, pianissimo. Voisin vetää sen läpi omalla tavallani, mutta kun Wagner on halunnut siihen ohuen pianissimon, niin se tarvitsee omanlaisensa tulkitsijan.”

Karmeista kokemuksistaan Salminen otti esimerkiksi unkarilaisen Emil Petrovicsin (1930 - 2011) oopperan Rikos ja rangaistus: ”Minulla oli Raskolnikovin rooli, mutta kun koko se musiikki oli kauheaa. Siitä ei saanut mistään kunnolla kiinni, ja kerran minulta pinnakin paloi niin, että lavastusten takana heittelin jo tavaroita seinille, lähdin kotiin, mutta tulivat seuraavana päivänä hakemaan taas harjoituksiin.”

MISSÄ PARSIFAL?

Tässä on jo tullut hyvin esille, mikä on Salmisen suhde Wagneriin. Nyt hän harmitteli sitä, että Kansallisooppera on myynyt Götz Friedrichin ohjaaman produktion Nibelungen-tetralogiasta Japaniin. Vaikka se on viimeisten 20 vuoden aikana esitetty jo kuutena syklinä, olisi se ylöspanoltaan toiminut edelleen.

(Toivottavasti Japanista on saatu niin hyvä hinta, että sillä kustannetaan uuden Ringin valmistaminen 2019-21. Ohjaaja on Kari Heiskanen, kapellimestari Esa-Pekka Salonen.)

”Kansallisissa ykköstaloissa olisi oltava niin, että Ring olisi ohjelmistossa joka vuosi, ja Parsifal pitäisi esittää joka pääsiäinen”, sanoi Salminen. Kansallisoopperassa on Parsifalista tehty neljä produktiota, 1933, 1961, 1991 ja 2005, ja tätä tuoreinta n viimeksi esitetty 2011. Bayreythissa Salminen on ollut Parsifalin Titurel uyhtenätoista kesänä.

Tristan ja Isolde on tuotettu Kansallisoopperassa 1921, 1946, 1972 ja nyt esitysvuorossa oleva 2013. Ensimmäisellä kerralla oli laulukielenä ruotsi, kahdella seuraavalla suomi ja vasta nykyistä produktiota on vedetty saksalla.

ROOLEJA JA
KUNNIAA

Matti Salmisen rooleja Kansallisoopperassa mm.:
Fidelio: Rocco (Beethoven),
Don Carlos: Filip II (Verdi),
Taika-ampuja: Erakko (Weber),
Valkyyria: Hunding (Wagner),
Jumalten tuho: Hagen (Wagner),
Parsifal: Gurnemanz (Wagner),
Boris Godunov: nimirooli (Musorgski),
Hovanštšina: Ivan Hovanski (Musorgski),
Kuningas Lear: nimirooli (Sallinen, kantaesitys),
Rasputin: nimirooli (Rautavaara, kantaesitys),
Robin Hood: Sheriffi (Linkola).

Muualla:
Taikahuilu: Sarastro (Mozart),
Ryöstö seraljista: Osmin (Mozart),
Fidelio: Rocco (Beethoven),
Don Carlos: Filip II (Verdi),
Lentävä hollantilainen: Daland (Wagner),
Reininkulta: Fasolt ja Fafner (Wagner),
Parsifal: Gurnemanz ja Titurel (Wagner),
Jumalten tuho: Hagen (Wagner),
Lohengrin: Heinrich Linnustaja (Wagner),
Nürnbergin mestarilaulajat: Pogner (Wagner),
Tristan ja Isolde: Kuningas Marke (Wagner),
Boris Godunov: nimirooli (Musorgski).

Berliinin senaatti palkitsi Matti Salmisen Kamarilaulajan arvonimellä merkittävistä taiteellisista suorituksista 1995.
Pro Finlandia -mitali 1988.
Alfred Kordelinin tunnustuspalkinto 2000.
Saksan liittotasavallan ansioritarikunnan ansioristi 2001.
Suomen Valkoisen Ruusun komentajamerkki 2001.
Bayerische Kammersänger -arvonimi 2003.
Österreichische Kammersänger -arvonimi 2003.
Espanjan Premio Lirico -palkinto 2007.
Professorin arvonimi 2009.
Lea Piltti -palkinto 2009.
Gold Medal Liceo Barcelona 2010.
Zürcher Festspielpreis 2011.
Kaksi Grammy-palkintoa: Reininkulta 1992 ja Jumalten tuho 1996.

Matti Salminen on Suomen Wagner-seuran kunniajäsen. Tämä on maailman toiseksi suurin Wagner-seura, suurempi on vain Würzburgin Wagner-seura. Suomessa on jäseniä yli 800. Wagner-seuroja on maailmassa 120, joissa on yhteensä noin 18 000 jäsentä.

kari.naskinen@gmail.com