Tänään perjantai-iltana myöhään tulee televisiosta Oliver Stonen erinomainen elokuva Wall Street: Money Never Sleeps (2010). Sen päähenkilö on
suursijoittaja ja -huijari Gordon Gekko (kuvassa), joka samaa aihetta aiemmin
käsitelleessä elokuvassa Wall Street
(1987) sanoi: ”Greed is good” (ahneus on hyvästä). Tuosta voisi myös jättää yhden
o-kirjaimen pois: ”Greed is God” (ahneus on Jumala).
Näistä asioista on nykyisessä kapitalismissa kysymys – raha ei lepää koskaan,
ja raha määrittelee kaikkea. Joskus on määritelty niin, että markkinatalous on
markkinataloutta, mutta kapitalismi on sellaista markkinataloutta, missä kaikki
keinot ovat mahdollisia, lainvastaisetkin. Tästä on ajankohtaisena esimerkkinä
veroparatiisijärjestelmä, ja siihen liittyen se tosiasia, että rikkaat voivat
toimia eri tavalla kuin me muut.
Nykymeno hirvittää jo kovia porvareitakin. Kun vuoden 2008 finanssikatastrofi Yhdysvalloissa
oli puhjennut ja ulottanut vaikutuksensa ympäri maailman, kirjoitti entinen
pörssinjohtaja ja Helsingin yliopiston kansantaloustieteen dosentti,
ylipormestari Raimo Ilaskivi: ”Ei se
mitään markkinataloutta ole, jos onnistumisen hedelmät korjataan
osakkeenomistajien ja yritysjohdon taskuun, mutta hädän tullen pannaan
veronmaksajat avoimen loppulaskun maksumiehiksi.” (Kanava 8/2008)
Ilaskivi sanoi markkinatalouden joutuneen ytimensä osalta niin mittavaan
kriisiin, että sen voidaan sanoa olevan nykymuodossaan tiensä päässä. Nyttemmin
on nähty, että tie ei päättynyt tähän, vaan sen jälkeen jatkui toinen tie,
kapitalismin yksisuuntainen moottoritie.
Eikä mikään ole muuttunut. Suomessakin mm. valtionyhtiöiden johtajat tienaavat
entistä suurempia tulospalkkioita, vaikka yhtiöiden tulokset huononisivatkin.
Ilaskivi: ”Johtajien huomio kiinnittyy aivan liikaa niihin tekijöihin, joilla
hänen omaa ansaintaansa nostavia tunnuslukuja parannellaan sen sijaan, että yksioikoisena
ja ainoana päämääränä olisi yrityksen hyvä.”
Martin Scorsese on myös tehnyt
elokuvan tällaisesta rosvokapitalismista: The
Wolf of Wall Street (2013) kuvaa todellisen huijarimiljardöörin Jordan Belfortin elämää. Belfortin
elämänfilosofia on yksiselitteinen: ”Tärkeintä elämässä ovat huumeet ja
nussiminen – paitsi että niitäkin tärkeämpää on raha.” Jos ei tätä tajua,
menköön McDonaldsille myymään hampurilaisia.
Talouslehti Forbes teki Belfortista ison jutun 1991. Siinä todettiin, että
Belfort on nykyajan versio Robin Hoodista – ottaa rikkailta, mutta ei anna
köyhille, vaan pitää itse.
Kohta on kulunut
kahdeksan vuotta markkinatalouden nykyisen kriisin kärjistymisestä. Silloin
rahoitusmarkkinoilla keinotellut Lehman Brothers ajautui Yhdysvaltain historian
suurimpaan konkurssiin. Jo aikaisemmin oli reaalisosialismi kaatunut, ja nyt on
markkinatalous jumissa – mutta ei hätää, kapitalismi voi hyvin, eikä raha nuku.
kari.naskinen@gmail.com