tiistai 19. huhtikuuta 2016

Ahneus on voittanut kohtuuden

Työministeri Jari Lindström (Ps) patistaa työttömiä töihin, vaikka töitä ei olisikaan. Tai kyllähän töitä piisaa, jos vain viitsii tehdä ja jos tyytyy työttömyyskorvauksia pienempään palkkaan, sanotaan. Työ pitäisi ottaa vastaan myös vieraalta paikkakunnalta ja sellainenkin työ, mikä ei vastaa omaa osaamista.

Tilanne on hankala. Toisin on aikoinaan ajateltu. Karl Marx haaveili 150 vuotta sitten, että työaikaa saataisiin lyhemmäksi, ja on saatukin. John Maynard Keynes ajatteli 100 vuotta sitten utopistisesti, että automaatio pienentäisi ihmisen viikkotyöajan 15 tuntiin vuoteen 2030 mennessä.

Ei lähelläkään. Demokraatin pastori-päätoimittaja Mika Salmi kirjoitti nyt meneillään olevasta yhteiskunnallisesta prosessista, että pieleen on mennyt: ”Pääoman ja työn ikuisessa taistelussa pääoma näyttää voittavan. Kohtuus hävisi ahneudelle.” (Demokraatti 3.3.2016)

Tätä työkeskustelua oli aikaisemmin pannut vauhtiin kansanedustaja Timo Harakka (SDP), jonka mielestä työ ei ole mikään arvo, vaan pelkkä resurssi. Vaikka työn merkitys on ihmiselle valtavan iso, se on kuitenkin vain väline, mikä mahdollistaa arvot. Tällaisia arvoja ovat ainakin vapaus, tasa-arvo ja solidaarisuus, joiden toteuttamisen yksilön elämässä tekee mahdolliseksi työ.

”Yhteiskunnan normi ei voi olla teollisen ajan kokoaikainen, pysyvä työpaikka”, kirjoitti Harakka.

Toistaiseksi tilanne on kuitenkin sellainen, että Harakan filosofinen ajattelu ei täysin pidä paikkaansa. Kun ihmiset jakautuvat työtätekeviin ja työttömiin, on työ enemmän kuin vain resurssi. Se jakaa ihmiset kahteen luokkaan (muiden luokkajakojen lisäksi). Sosiaalidemokraatitkin edustavat työväenpuoluetta, ja tässä sanassa työ on se oleellinen kantasana.

Toisaalta olisi ihanteellista, jos työtä ei tarvitsisi tehdä. Minunkin elämässäni on kaikkein paras päivä ollut ensimmäinen päivä eläkkeellä – ei enää koskaan työntekoa. Työnteottamaan järjestelmään ei tietenkään päästä, koska robotit eivät kuitenkaan kaikkea pysty tekemään, mutta perustavoitteena on silti pidettävä marxilais-keynesilaista työnteon vähentämistä, ja tässä auttaa automaation kehittämisen lisäksi kansalaispalkkajärjestelmä.

Kansalaiset taitavat kuitenkin olla toista mieltä. Elinkeinoelämän valtuuskunnan arvo- ja asennetutkimuksen mukaan 24 prosenttia suomalaisista pitää viikoittaisen työajan pidentämistä hyvänä keinona työllisyyden lisäämiseksi (vuonna 2011 luku oli 13 %). Vastaajista 48 % uskoo, että ihmistyön korvaaminen koneilla ja automaatiolla johtaa pysyvään suurtyöttömyyteen.

Utopiat ovat utopioita, mutta se on kuitenkin fakta, että eläkkeellä on mukavampaa kuin töissä.

kari.naskinen@gmail.com