Helsingin Sanomissa on tänään hauska juttu F1-maailmanmestari Keke Rosbergista. Toimittaja Esa Lilja kirjoittaa Keken
nokkavuudesta, itsevarmuudesta, älykkyydestä, menestyksestä, ilmaisukyvystä ja
ärsyttävyydestä: ne ”ovat sitä luokkaa, että niille pärjää Suomessa vain eräs
toinen viiksekäs veropakolainen. Vai pärjäätkö, Björn Wahlroos?”
Keke voitti mestaruuden 1982. Ilman Liljan luettelemia ominaisuuksia Keke ei olisi tuohon saavutukseen yltänyt. Valokuvaaja Antti Puskalan kirjassa Formula Keke (Baas, 1986) tulevat esille Keken liikemiestaidot. Kolminkertainen maailmanmestari Jackie Stewart sanoo Puskalan haastattelemana, että ”Keke on viime vuosien Grand Prix -ajajista ainoa, jolla on ollut ammattimainen ote myös tämän urheilumuodon kaupalliseen puoleen”.
Ruotsalainen Stefan Johansson sanoo samaa: ”Keke on yksi formulamaailman parhaista liikemiehistä. Hän tekee lujasti töitä liiketoimiensa parissa ja on onnistunut niissä.”
Minulla on Keken liikemiesmäisyydestä omakohtaisiakin kokemuksia. Kun 1960-luvulla ajoimme yhtä aikaa mikroautoilla, ihmettelin kerran varikolla, miksi Keken kuljetusperäkärryn kuomussa oli isot Shellin mainokset, vaikka meistä kukaan ei tuolloin käyttänyt Shellin tuotteita. Keke vastasi imettelyyni, että ei hänkään käytä Shellin bensaa eikä öljyjä, mutta Shell maksaa hänelle niistä mainoksista.
Keken ammattimaisuudesta ja määrätietoisuudesta kertoo puolestaan se, että jo noihin aikoihin Kekellä oli selvät pasmat siitä, miten piti toimia pärjätäkseen mahdollisimman hyvin. Yhdeksi kesäksi hän meni töihin Ruotsin Växjössä toimineeseen mikroautofirmaan, missä hän pääsi täydellisesti perehtymään niihin asioihin, joiden avulla siinä lajissa menestytään.
Puskalan kirjassa on myös toimittaja Juhani Melartin luonnehdinta Kekestä. Siinä on myös Keken oma kommentti siitä, kuka on ollut paras: ”Alain Prost on paras kuljettaja mitä minä olen tavannut. Hän on päätään muita pitempi ammattitaidossa. Hän hallitsee kaikki autourheilun osa-alueet. Ensin tulee Prost ja sitten kaikki muut.” – Tuon sanoessaan, Keken lopettaessa F1:ssä 1986, oli Nico reilun vuoden ikäinen.
(Tämän jutun kuva on Antti Puskalan kirjan kannesta.)
kari.naskinen@gmail.com
Keke voitti mestaruuden 1982. Ilman Liljan luettelemia ominaisuuksia Keke ei olisi tuohon saavutukseen yltänyt. Valokuvaaja Antti Puskalan kirjassa Formula Keke (Baas, 1986) tulevat esille Keken liikemiestaidot. Kolminkertainen maailmanmestari Jackie Stewart sanoo Puskalan haastattelemana, että ”Keke on viime vuosien Grand Prix -ajajista ainoa, jolla on ollut ammattimainen ote myös tämän urheilumuodon kaupalliseen puoleen”.
Ruotsalainen Stefan Johansson sanoo samaa: ”Keke on yksi formulamaailman parhaista liikemiehistä. Hän tekee lujasti töitä liiketoimiensa parissa ja on onnistunut niissä.”
Minulla on Keken liikemiesmäisyydestä omakohtaisiakin kokemuksia. Kun 1960-luvulla ajoimme yhtä aikaa mikroautoilla, ihmettelin kerran varikolla, miksi Keken kuljetusperäkärryn kuomussa oli isot Shellin mainokset, vaikka meistä kukaan ei tuolloin käyttänyt Shellin tuotteita. Keke vastasi imettelyyni, että ei hänkään käytä Shellin bensaa eikä öljyjä, mutta Shell maksaa hänelle niistä mainoksista.
Keken ammattimaisuudesta ja määrätietoisuudesta kertoo puolestaan se, että jo noihin aikoihin Kekellä oli selvät pasmat siitä, miten piti toimia pärjätäkseen mahdollisimman hyvin. Yhdeksi kesäksi hän meni töihin Ruotsin Växjössä toimineeseen mikroautofirmaan, missä hän pääsi täydellisesti perehtymään niihin asioihin, joiden avulla siinä lajissa menestytään.
Puskalan kirjassa on myös toimittaja Juhani Melartin luonnehdinta Kekestä. Siinä on myös Keken oma kommentti siitä, kuka on ollut paras: ”Alain Prost on paras kuljettaja mitä minä olen tavannut. Hän on päätään muita pitempi ammattitaidossa. Hän hallitsee kaikki autourheilun osa-alueet. Ensin tulee Prost ja sitten kaikki muut.” – Tuon sanoessaan, Keken lopettaessa F1:ssä 1986, oli Nico reilun vuoden ikäinen.
(Tämän jutun kuva on Antti Puskalan kirjan kannesta.)
kari.naskinen@gmail.com
