keskiviikko 25. helmikuuta 2015

Otto Wille Kuusinen, maailmanhistorian merkittävin suomalainen



Yhdysvaltalainen historioitsija John H. Hodgson kiinnitti jo 1970-luvulla huomiota siihen, että Otto Wille Kuusisella oli iso rooli Neuvostoliiton ulkopolitiikan muotoilussa Kuuban ohjuskriisin aikana. Nyt tämä on varmistunut, kun NKP:n keskuskomitean arkistossa olevat Kuusisen arkistot ovat vapautuneet tutkijoiden käyttöön. NKP:n arkisto on nykyisin Venäjän valtion sosiaalipoliittisen historian arkisto (RGASPI), Российский Государственный Архив Социально-политической Истории (РГАСПИ).

Kuuban kriisin aikana syksyllä 1962 Neuvostoliiton ykkösmies oli Nikita Hrushtshov, mutta isoja linjoja Kremlissä vetelivät kuitenkin NKP:n pääideologiksi kohonnut Kuusinen ja Neuvostoliiton korkeimman neuvoston ulkoasiainkomitean johtaja Mihail Suslov. Kuusinen johti tuolloin korkeimman neuvoston kansallisuuksien neuvoston ulkoasiainkomiteaa.

Sotahistorioitsija, dosentti Markku Salomaa kirjoittaa asiasta Suomi-Venäjä-seuran lehdessä (Venäjän Aika 1/2015): Suslovin tukena oli iäkäs marsalkka Kliment Voroshilov ja Kuusisen lähipiiriin taas kuului Voroshilovin vanha kilpailija, varapuolustusministeri ja marsalkka Kirill Meretskov. Kuusinen oli Hrushtshovin miehiä, joka 1961 oli palkittu Sosialistisen työn sankarin arvonimellä ja -merkillä, minkä Kuusisen rintapieleen kiinnitti nuori politbyron jäsen Leonid Brezhnev.

Kuusisesta oli tullut Stalinin kuoltua 1953 NKP johtavia ideologeja. Kun Hrushtshov nousi valtaan 1957 ja keräsi ympärilleen vanhoja leniniläisiä, Kuusinen Karjalan tehtävistä vapautuneena nimitettiin NKP:n puhemiehistön ja sihteeristön jäseneksi. Puolue valmisteli 1959-61 hänen ehdotuksestaan uutta puolueohjelmaa, ja kun se hyväksyttiin 22. puoluekokouksessa 1961, hänen osuutensa sen muotoutumisessa tunnustettiin.

Salomaa kirjoittaa, että ”Suslovin ja Kuusisen hahmoissa ottivat yhteen kaksi kilpailevaa linjaa. Kun asevoimien poliittisessa hallinnossa palvellut kenraaliluutnantti (evp.) Hrushtshov nostettiin Josif Stalinin myllerrysten jälkeen NKP:n pääsihteeriksi syyskuussa 1953, häneltä odotettiin puolueen perinteisen linjan jatkamista. Suslov ja Voroshilov yllyttivät kuitenkin Hrushtshovin sijoittamaan salaa keskimatkan ohjuksia Kuubaan, jotta tasapaino säilyisi Yhdysvaltain kanssa. Oikeasti ohjukset olivat ensi-iskun aseita, mikä käynnisti valtavan sotilaspoliittisen kriisin.”

Kriisi ei kuitenkaan räjähtänyt, eikä ydinsota syttynyt, koska Hrushtshov kuunteli Kuusista ja vältti umpikujan. Kriisin lauettua avattiin Moskovan ja Washingtonin välille ”kuuma linja”, joka kulki Suomen kautta.

Hrushtshov antoi Kuusiselle tunnustuksen omalla tavallaan marraskuussa 1962: lähetti hänet NKP:n keskuskomitean edustajana antamaan Kuuban kriisistä virallisen selityksen Unkarin sosialistisen työväenpuolueen edustajakokoukseen. Kuusisen puhe käsitti 46 liuskaa, joista Kuuba oli esillä liuskoilla 26-31. Kuusinen sanoi, että neuvostohallitus onnistui toveri Hrushtshovin johdolla saavuttamaan järkevän kompromissin vaarallisen kriisin voittamiseksi. Puhe oli tietenkin ,uokattu ja hyväksytty politbyrossa.


Budapestista Kuusinen lähetti kirjeen tyttärelleen Hertta Kuusiselle, mutta kirjeessä ei ole minkäänlaista mainintaa Kuubasta.


O.W. Kuusinen kuoli 83-vuotiaana toukokuussa 1964. Hänen arkkuaan olivat kantamassa eturivissä Hrushtshov ja Brezhnev, toisessa rivissä Voroshilov ja Andrei Gromyko sekä kolmannessa rivissä Suslov ja Kuusisen hyvä ystävä Anastas Mikojan.


kari.naskinen@gmail.com