Otsikon sanonta on 19-vuotiaan vantaalaisen tytön, joka aloittelee
lähihoitajaopintojaan. JHL:n jäsenlehdessä Motiivissa (1/2015) tyttö sanoo,
ettei ole koskaan kuullutkaan jostakin ammattiliitosta tai
ammattiyhdistysliikkeestä.Eikä hän aio äänestää eduskuntavaaleissakaan – ”mistä sitä tietää ketä, missä ja milloin edes pitäisi äänestää.”
Tietämättömyyteensä tytöllä on selitys: ”Mä lintsasin paljon kasiluokalla, ja siinä meni myös ne yhteiskuntaopin tunnit.”
Ilman ay-liikettä tällaistenkaan tyttöjen asiat eivät olisi niin hyvin kuin nyt ovat. Suomen ensimmäinen ammattiyhdistys Helsingin kirjatyöntekijäin yhdistys perustettiin 1869, ja sen jälkeen alkoivat omia yhdistyksiään 1880-90-luvuilla perustaa myös maalarit, muurarit, pelti- ja puusepät, räätälit ja suutarit.
Ensimmäinen keskusjärjestö Suomen ammattijärjestö (SAJ) perustettiin 1907 ja se oli läheisessä suhteessa Sosialidemokraattiseen puolueeseen. Kansalaissodan jälkeen SAJ:ssä saivat enemmistön kommunistit ja vasemmistososialistit, ja 1930 valtiovalta lakkautti sen Lapuanliikkeen painostuksesta. Demarit perustivat heti tilalle Suomen ammattiyhdistysten keskusliiton (SAK).
Talvisodan aikana 1940 työnantajat tunnustivat SAK:n sopimuskumppaniksi (”tammikuun kihlaus”) ja 1944 tehtiin ensimmäinen keskusjärjestöjen välinen yleissopimus. Myös toimihenkilöt alkoivat järjestäytyä, kun STTK perustettiin 1946 ja Akava 1950.
Jo ennen sotavuosia ay-liike oli sosiaalidemokraattien kanssa alkanut rakentaa sitä hyvinvointivaltiota, josta vantaalaistyttökin voi nyt nauttia:
- Kahdeksan tunnin työaikalaki 1917
- Vuosiloma 4-7 päivää 1922
- Työehtosopimuslaki
- Vuosiloma vakinaisissa töissä 5-12 päivää
- Luottamusmiesjärjestelmä 1947
- Lapsilisälaki 1948
- Tapaturmavakuutuslaki 1948
- Työturvallisuuslaki 1949
- Yleiseksi työajaksi 45 tuntia viikossa 1959
- Vuosiloma 18-24 päivää 1960
- Työajaksi 40 tuntia viikossa 1965
- Irtisanomissuojasopimus 1966
- Lomapalkkasopimus 1967
- Ensimmäinen tulopoliittinen sopimus 1968
- Vähimmäispalkkasopimukset 1971
- Lomaltapaluuraha 1972
- Vuosilomalain uudistus 1973
- Työsuojelunvalvontalaki 1973
- Äitiysloma 7 kuukautta 1974
- Talviloma 1977
- Työterveyshuoltolaki 1978
- Isyysloma 12 päivää 1978
- Opintovapaalaki 1980
- Pekkaspäivät 1984
- Laki kotihoidontuesta 1985
- Henkilörahastolaki 1990
- Vuorotteluvapaa 1995
- Työttömyysvakuutusrahasto 1998
- Aikuiskoulutustuki 2001
- Työeläkeuudistus 2004
- Parannuksia perhevapauksiin 2006
- Muutoksia oppisopimuskoulutuksen etuihin 2008
- Aikuiskoulutustuen uudistus 2009
- Vuorotteluvapaa vakinaistetaan 2010
- Laki ammatillisen osaamisen kehittämisestä 2014
Osan näistä saavutuksista porvarit haluaisivat lopettaa, tai ehkä kaikkikin. Eivätkä vain oikeistoporvarit. Viimeksi on Sitra julkaissut keskusteluasiakirjan, jossa mm. esitetään ansioturvan keston lyhentämistä 500:sta 250 päivään. Ehdotuksella pyritään selvästi ay-liikkeen aseman heikentämiseen. Taka-ajatuksena on, että ”liittykää, duunarit, Loimaan kassaan”. Sinne varmaan vantaalaistyttökin haluttaisiin ohjata. Onhan ns. Loimaan kassa vaaraton, koska sillä ei ole mitään tekemistä ay-liikkeen kanssa.
SAK:n puheenjohtaja Lauri Lyly sanoo, että ansioturvan puolittaminen merkitsisi kasvavalle pitkäaikaistyöttömien joukolle huono-osaisuuden lisääntymistä. Leikkaus lisäisi toimeentulotuen tarvitsijoiden määrää. Pitkäaikaistyöttömiä on 100 000, joista vaikeasti työllistyviä lähes 60 000. He tarvitsevat tuettua työtä, koulutusta ja muuta apua työllistyäkseen.
”Työttömyysturvan kehittäminen on ollut keskeisesti mukana neljässä viime työmarkkinaratkaisussa. Turva on kytköksissä työmarkkinoihin, erilaisiin työnteon muotoihin ja ehtoihin. On tärkeää, että uudistukset syntyvät kolmikantaisesti”, Lyly sanoo.
Sitran asiakirja siis käy palkansaajien ja työttömien kimppuun. Sen ovat tehneet Helsingin yliopiston sosiaalipolitiikan professori Heikki Hiilamo, kansanedustaja Elina Lepomäki, Valtiontalouden tarkastusviraston pääjohtaja Tuomas Pöysti, kansanedustaja Osmo Soininvaara ja VATT:n ylijohtaja Juhana Vartiainen.
kari.naskinen@gmail.com
