maanantai 9. helmikuuta 2015

Ennen suomettumista oli ruotsittuminen


Televisiosta tuli sunnuntaina ruotsalaisen Jan Troellin elokuva Menneen miehen maine (2012). Yhteiskunnallisista elokuvistaan tunnettu ohjaaja kuvaa siinä hienosti, miten Ruotsi taitavalla politiikallaan väisti joutumisen toiseen maailmansotaan. Vastaavanlaisesta myöntyväisyyspolitiikasta tuli myöhemmin Suomen takia haukkumasana ”finlandisierung”, suomettuminen.

Suomi selvisi kylmän sodan vaarallisista vuosista olemalla hyvää pataa Neuvostoliiton kanssa. Pysyttiin kuitenkin muodollisesti puolueettomana. Ruotsi onnistui vastaavalla taktiikalla todellisen sodan vuosina. Natsi-Saksan kanssa käytiin kauppaa, annettiin Saksan sotajoukoille kauttakulkulupa ja sensuroitiin lehdistä liian räikeitä saksalaisvihamielisiä kirjoituksia – otti päähän, mutta kannatti.

Neuvostoliiton suuntaan ”ruotsittuminen” toimi niin, ettei Ruotsin valtio lähtenyt virallisesti auttamaan Suomea sotaponnisteluissa Neuvostoliittoa vastaan. Elokuvassa pääministeri Per Albin Hansson sanoo, että Suomelle voi sodassa käydä huonosti, mutta onhan se parempi, jos huonosti käy yhdelle maalle kuin kahdelle.

Suomettumisesta puhutaan tälläkin hetkellä. Suomalaiset sotahaukat ovat sitä mieltä, että Nato-jäsenyyshakemuksen tekemättömyys on suomettumista.

Jos Suomen johdossa ei 1930-luvulla olisi ollut sotahaukkoja, olisi Suomi saattanut välttyä sodalta. Olisi vain myönnytty Neuvostoliiton aluevaihtovaatimuksiin, niin Neuvostoliiton ei olisi tarvinnut lähteä niitä sotimalla valloittamaan.

Entä nyt? Sotahaukat vaativat Suomea Natoon ja sitä kautta suoraksi Venäjän viholliseksi. Kysyisivät ensin edes vinkkejä Ruotsilta, joka on ollut sotien ulkopuolella 200 vuotta.

kari.naskinen@gmail.com