Olen asunut kohta kymmenen vuotta nykyisessä asunnossani, kerrostalossa, jossa on 80-90 asuntoa. Melkein joka vuosi olen käynyt taloyhtiön joulusaunassa, ensin naiset omalla vuorollaan ja sitten me miehet omallamme. Taas eilen jouluaattona sama tilanne: yksin saunoin. Muistan vain yhden kerran, kun joulusaunassa oli toinenkin mies.
Yhteisöllisyyttä ei enää ole. Facebookissa ollaan kyllä ”kavereita” ja Twitterissä sanaillaan leppoisasti toisten kanssa, mutta todellinen kaveruus on hävinnyt. Eikä sosiaalisessa mediassakaan kaikki mitään varsinaisia kavereita ole – kadulla vastaan tultaessa ei tervehditä, tuskin edes tunnistetaan läheskään kaikkia ”kavereita”.
Yhteisöllisyys on kuollut, koska sitä tärkeämpi on minä itse. Tasavallan presidentti Sauli Niinistö otti asian esille ensimmäisessä uudenvuodenpuheessaan. Hän sanoi itsekkyyden ja ahneuden olevan merkkejä oikeudentunnon kuihtumisesta. Ei tehdä niin kuin oikealta tuntuu, vaan niin, miten saa itselleen eniten hyötyä. Tällä asenteella yhteisöstä katoaa luottamus. Niukkoina aikoina ihmisten pitäisi presidentin mielestä pikemminkin miettiä, voisivatko he itse luopua jostakin edustaan.
Edesmennyt filosofi ja yleisen historian professori Juha Sihvola kirjoitti Kunnallisalan kehittämissäätiön lehdessä, että arvoiltaan yhtenäiset pienyhteisöt ovat auttamatta mennyttä maailmaa. Globaali talous, verkostoyhteiskunta ja massakulttuuri ovat prosessi, mikä on murentanut paikallista yhteenkuuluvuutta:
”Vielä muutama vuosikymmen sitten vanhanajan paikallisyhteisöissä ihmiset sosiaalistuivat kasvatuksen kautta perittyihin itsestäänselvyyksiin. Modernissa maailmassa arvoiltaan yhtenäisiä pienyhteisöjä ei enää ole, ihmiset eivät enää ole riippuvaisia paikallisista yhteenkuuluvuuksista. Ihmiset luovat yhteisölliset sitoumuksensa monikulttuurisissa ja moniulotteisissa verkostoissa. Heillä on mahdollisuus olla yhdessä ja yhteistyössä koko maailman mittakaavassa. Ei tarvitse välttämättä jakaa naapurin arvoja, uusiseelantilaisen nettikaverin kanssa voi tuntea enemmän yhteenkuuluvuutta.” (Polemiikki 3/2000)
Uusiseelantilaiselta ei voi kuitenkaan mennä lainaamaan suolaa tai kahvia, jos ne jouluaattona ovat vahingossa loppuneet, ja kaikki kaupatkin ovat kiinni. Eikä kerrostalon pihassa tarvitse tervehtiä toisen rapun asukasta, koska on varmaa, että se ei ole se uusiseelantilainen kaveri.
Internetti on kiva keksintö, hyödyllinen ja viihdyttävä. Sen hohtavan ruudun edessä on mukava olla yhteydessä mihin tahansa, mutta sieltä on vaikea saada kaveria joulusaunaan tai porukkaa mukaan pihatalkoisiin.
kari.naskinen@gmail.com