Suomen Akatemian tutkijatohtori Markus Kröger on todennut, että tällainen "ennennäkemätön" sopimus tarjoaisi ulkomaisille investoijille laajan suojan ja kieltäisi sijoitusten rajoittamisen kansallisen demokratian keinoin. Vastaavat sopimukset ovat aiheuttaneet kosolti ongelmia eri puolilla maailmaa. (Helsingin Sanomat 31.10.2013)
Kröger nosti esille mm. Costa Rican, jossa kanadalainen kaivosyhtiö Infinito Gold perää Costa Rican valtiolta yli miljardin dollarin korvauksia, koska maan korkein oikeus on estänyt yhtiön kaivoshankkeen toistuvien ja vakavien lainrikkomusten takia.
Suomessakin lukuisat ulkomaiset suuryhtiöt toimivat kaivosalalla, ja lisää on tiettävästi tulossa. Niille TTIP-sopimus olisi tervetullut.
Kaksi vuotta sitten Ecuadorin valtio määrättiin maksamaan hyvin kiistanalaisella päätöksellä 1,8 miljardia dollaria yhdysvaltalaiselle öljy-yhtiölle Occidentalille. Taustalla oli yhtiön sopimuksen purku, mutta se ei mennyt yksiin sikäläisen ”tippisopimuksen” kanssa.
Kröger varoitti, että TTIP-sopimuksen myötä myös Suomi voisi pian olla syytetyn penkillä. Näin siksi, että esim. kestävän kehityksen, ympäristön hyvinvoinnin tai paikallisyhteisöjen oikeuksien edistäminen sääntelyteitse saattaa olla ristiriidassa ulkomaisen yrityksen sijoittajaintressin ja investointisopimukseen kirjatun sijoittajasuojan kanssa.
Investointisopimusten sijoittajansuojalausekkeet kaventavat demokratian ja valtioiden itsemääräämisoikeuden alaa, mutta joillekin sopimuskiistat ovat erittäin tuottavaa liiketoimintaa. Transnational Institute -tutkimuslaitoksen mukaan asianajo- ja käsittelypalkkiot ovat keskimäärin kahdeksan miljoonaa dollaria sovittelutapausta kohden. Tällaista sovittelubisnestä hallitsevat muutama yhdysvaltalainen ja britannialainen asianajotoimisto.
Kepa ry:n kehityspoliittinen asiantuntija Henri Purje muistuttaa, että myös ratkaisuiden tekeminen on pienen piirin hommaa. Viisitoista eurooppalaista ja pohjoisamerikkalaista lakimiestä on päättänyt yli puolet kaikista sopimuskiistoista. Samat, toisensa tuntevat ihmiset siirtyvät sujuvasti tuomarin roolista asianajajaksi ja päinvastoin tapauksesta riippuen. Monet heistä ovat toimineet hallitusjäseninä ylikansallisissa yrityksissä, jotka ovat haastaneet kehitysmaita kansainvälisiin sovittelumenettelyihin. Helposti satoihin tuhansiin per sovittelija nousevat palkkiot maksetaan verovaroista ja ovat pois julkisista palveluista. (Kepa ry. on globaalien kehityskysymysten asiantuntijajärjestö.)
Ketkähän siellä Brysselissä tästäkin asiasta lopulta päättävät? Paljon ei TTIP:stä Suomen tiedotusvälineissä kerrota – jonain iltana sitten vain tv-uutisissa ilmoitetaan, että tällainen sopimus on tehty ja asiantuntijat vakuuttavat, että nyt kauppa alkaa käydä entistä sujuvammin.
kari.naskinen@gmail.com
