Lahdessa ilmestyvä Etelä-Suomen Sanomat ehti jo ennen niitä aloittaa oman kampanjansa lauantain lehdessä: pääkirjoitussivun pilapiirroksessa Antti Rinne seisoi suksilla mäenharjanteella ja oli lähdössä laskemaan alamäkeen, puhekuplassa Rinne sanoi: ”Antaa mennä, kun on alamäki taas.”
Helsingin Sanomat aloitti varmuuden vuoksi jo ennen puheenjohtajan valitsemista. Pääkirjoitustoimittaja Juha Akkanen luonnehti tilannetta: ”Valitsevat demarit niin tai näin, aina uhkaa mennä pieleen.”
Samassa lehdessä perjantaina Hesarin politiikkatoimituksen esimies Marko Junkkari kirjoitti, että SDP:stä, ”entisestä tulevaisuuspuolueesta on tullut säilyttäjäpuolue”. Tämä onkin tärkeä näkökohta, sillä säilyttämistä meille tosiaankin on. Työväenliike on sadan vuoden aikana saanut niin suuren muutoksen aikaan suomalaisessa yhteiskunnassa, että kun hyvinvointivaltiota on viimeisten 20 vuoden aikana määrätietoisesti pyritty ajamaan alas porvarien toimesta, niin säilyttäjällekin on nimenomaan nyt iso tehtävä.
Porilainen EU-vaaliehdokas Antti Vuolanne kirjoitti osuvasti Demokraatissa (7.5.2014), että Suomessa vallitsee puolivaltiososialismi ja osittainen suunnitelmatalous, ”sosiaalisia oikeuksia luova ja luokkaeroja lieventävä hyvinvointivaltio on ajatuksena voittanut vapaan kapitalismin”. Tätä järjestelmää on puolustettava ja yritettävä säilyttää.
Vuolanne luetteli suomalaisen puolisosialismin piirteet: ”Kokonaisveroaste, julkisen sektorin keräämät verot ja maksut suhteessa bruttokansantuotteeseen, on jo yli 45 prosenttia. Kapitalistisen yksityisen omistusoikeuden sisältä on vuosisadassa ohentunut huomattavasti. Tuotantovälineitä ei saa enää vapaasti käyttää saastuttamiseen. Työvoiman käyttö on hyvin rajoitettua. Kapitalisti on alistettu kuluttajaproletariaatin diktatuuriin. Jos hän ei tuota haluttuja asioita, menee firma kohta nurin.”
Myös porvaripuolueet ovat virallisesti tämän puolisosialistisen järjestelmän takana, mutta niiden sisällä toimitaan koko ajan järjestelmän muuttamiseksi. Yksityistämiseen pyritään ideologisista syistä.
Euroopassa tämän aloitti isossa mittakaavassa Margaret Thatcher Englannissa, jossa Labour-puolueen jatkama kehitys on johtanut siihen, että siellä yksityiset hallinnoivat jo lähes kaikkea sairaaloista ja kouluista alkaen. Julkisen hallinnon omistuksessa on enää alle 15 prosenttia palveluista. Esimerkiksi huostaanotettujen lasten sijaishoito on osoittautunut tuottoisaksi yksityisbisnekseksi.
Monitoimialakonsernit ovat puolestaan ajaneet alas vanhat Tudor-vanhainkodit ja perustaneet suuria komplekseja tilalle. Niistä kunnat nyt ostavat vanhuksilleen hoitopaikkoja, joiden taso on vaatimaton. Yläluokan vanhuksille sen sijaan on tarjolla korkeatasoisia luksuskoteja, kuten luokkayhteiskuntaan sopiikin. Samaan suuntaan ollaan menossa Suomessakin.
Englannin malli vie siihen, että poliittinen järjestelmä kyseenalaistuu, koska ihmiset joutuvat itse ottamaan vastuuta palveluista.
Mitään yksityistämisohjelmaa ei Suomessa ainakaan paperilla ole, ei maan hallituksella eikä kunnillakaan, mutta tähän suuntaan Suomikin vain on mennyt, oikeudenmukaisesta ja tasa-arvoisesta yhteiskuntamallista kohti rahan valtaa.
Antti Rinne sanoi Seinäjoella, että hänen edustamassaan politiikassa on keskiössä ihminen – kapitalismin keskiössä on raha.
kari.naskinen@gmail.com
