Vielä kolmannen osan ilmestyttyä 1962 Tyyri kirjoitti Savon Sanomissa, että Pohjantähti-trilogia on ”omalla tavallaan väljä ja vaihteleva, mutta ei kovin syvä eikä erikoisen runsasvetinen”. Näin Tyyri halusi verrata Pohjantähteä Suomen järviin.
Historiapäivillä Varpio puhui siitä, ovatko Linnan pääteokset taide- vai historiateoksia. Molempia.
”Jo Tuntematonta kirjoittaessaan Linnan tavoitteena oli tehdä hyvä, taiteellisesti korkeatasoinen romaani. Sama koski Pohjantähteä, jonka osalta vaatimustaso oli vielä leveämpi – Linna halusi, että trilogiassa avautuisi elämän koko kuva. Trilogian ilmestyttyä Linna sanoi 1960-luvulla, että hän halusi myös kirjoittaa historiaa”, kertoi Varpio, joka itse on kirjoittanut 700-sivuisen teoksen Väinö Linnan elämä (WSOY, 2006). Varpio toimi Tampereen yliopiston Suomen kirjallisuuden professorina 1980 - 2002.
”Romaani ei koskaan ole puhdas historiateos. Romaani estetisoi historiaa, ja tästä on kysymys Linnankin teoksissa. Tästä huolimatta Linna keräsi aineistoa Pohjantähteen kuin historioitsija, tutki arkistomateriaaleja ja teki haastatteluja. Lopputuloksessa oli merkittävää sekin, että trilogia päästi ääneen myös vuoden 1918 tapahtumissa häviölle jääneen osapuolen”, sanoi Varpio.
Estetisoimisesta Varpio otti konkreettisen esimerkin: ”Tuntemattomassa sotilaassa miehistö vaihtuu liian vähän todellisuuteen verrattuna, mutta romaani edellyttää tätä, koska romaanissa on keskityttävä tiettyihin henkilöhahmoihin. Samanlaista keskittymistä on Pohjantähdessä.”
kari.naskinen@gmail.com
