Jalkapallon paitsiosääntö on huono. Se pitäisi muuttaa samanlaiseksi kuin
jääkiekossa. Nykyisellään paitsiotilanne jalkapallossa on niin
tulkinnanvarainen, että rajatuomarit tekevät jatkuvasti virheitä, ja tämä
todistuu meille televisionkatsojille monista hidastus- ja pysäytyskuvista.
Näissäkin EM-kisoissa rajamiehet ovat liputtaneet monta paitsiota väärin perustein. Tämä on sikäli ymmärrettävää ja inhimillistä, sillä jos rajamiehet eivät näin tekisi, he tuntisivat itsensä toimettomiksi, koska muuta liputettavaa heillä ei oikeastaan ole.
Jääkiekon tapaan jalkapallokentälle pitäisi vetää yksiselitteiset paitsioviivat esimerkiksi rankkarialueen rajaviivan kohdalle. Sen yli ei hyökkääjä saisi mennä ennen palloa. Olisi selvä kuin pläkki.
Jääkiekosta olisi otettava oppia myös maalikameroiden käytössä. Nytkin yhdessä ottelussa hylättiin selvä maali. Nykyisin jalkapallossa on päätyrajalla maalin lähellä maalituomarikin, mutta ei näköjään auta.
Kummallinen sääntöasia on sekin, että sääntöjä tulkitaan eri tavalla rankkarialueella kuin muualla pelikentällä. Rankkarialueella jätetään rikkomuksia viheltämättä, koska sääntöjenmukainen rangaistuspotku on aina kova ratkaisu. Tähän olisi parannuskeinona se, että rankkaripilkku vietäisiin kauemmas. Kun rangaistuspotku ei 90 prosentin varmuudella johtaisi maalintekoon, voisivat tuomarit viheltää niitä helpommin ja siis sääntöjen edellyttämällä tavalla.
Rankkareita ei tuomita paljon, koska ne ratkaisevat liian paljon vähämaalisissa otteluissa. Maalimäärää jalkapallossa pitäisikin lisätä. Vaihtoehtoja on: maalit suuremmiksi tai maalivahdeille käsienkäyttökielto.
Jääkiekkokin voisi ottaa oppia jalkapallosta. Pitäisi sallia ottelun päättyä tasan normaaleissa sarjapeleissä. Jos kerran ottelu päättyy tasan, se sitten päättyy tasan. Rankkarikilpailuja ei pitäisi käyttää muissa kuin play off -peleissä.
Pelaajien numerointi jalkapallossa on parempi kuin jääkiekossa. Maalivahti on ykkönen ja siitä ylöspäin mennään numerojärjestyksessä pienestä suurempaan puolustajista hyökkääjiin. Jääkiekossa on ihmeellinen systeemi, mikä on johtanut siihen, että kentällä on sikin sokin kummallisia numeroita 49, 78, 91 jne. Osittain tämä johtuu siitä, että pelaajien annetaan käyttää koko uransa ajan samoja numeroita, ja lisäksi käytöstä poistetaan ”jäädytettyjä” numeroita. Kohta SM-liigassakin joudutaan menemään kolminumeroisiin pelaajanumeroihin.
Jalkapallossa ei numeroita jäädytetä. Kun Jari Litmanen pelasi Ajaxissa numerolla 10, niin entä sitten – nyt kymppi on Siem De Jong, eikä Litmanen varmaan Lahdessa sure asiaa.
TV-SELOSTAJAT
PAREMPIA MUUALLA
Jouduin lomareissullani katsomaan EM-otteluita hollantilaiselta, englantilaiselta ja saksalaiselta kanavalta. Selostajat selostivat toisella tavalla kuin Suomessa. Siellä ei koko ajan paasata ja huudeta, vaan annetaan pelin kertoa itse itsestään. Menee minuuttikaupalla niin, että selostaja vain sanoo sen pelaajan nimen, joka saa syötöstä pallon. Eikä siinä muuta tarvitakaan.
Suomessa selostajilla on nokan edessä valtava määrä teennäisiä tilastotietoja pelaajista, ja niitä sitten luetellaan läpi ottelun. Jostakin joukkueesta saatetaan esimerkiksi kertoa, että se ei ole viimeisten kolmen vuoden aikana tehnyt toisen puoliajan ensimmäisen varttitunnin aikana yhtään maalia vasemmalla jalalla potkaisten. Mihin helvettiin tällaista tietoa tarvitaan?
Itse kisoista sen verran, että kun aikaisemmin sanottiin Saksan pelaavan tylsää, konemaista peliä, niin nyt tätä samaa tekee Espanja. Vielä jäljellä olevista neljästä joukkueesta mukavimman näköistä jalkapalloa pelaavat Italia ja Saksa.
kari.naskinen@gmail.com
Näissäkin EM-kisoissa rajamiehet ovat liputtaneet monta paitsiota väärin perustein. Tämä on sikäli ymmärrettävää ja inhimillistä, sillä jos rajamiehet eivät näin tekisi, he tuntisivat itsensä toimettomiksi, koska muuta liputettavaa heillä ei oikeastaan ole.
Jääkiekon tapaan jalkapallokentälle pitäisi vetää yksiselitteiset paitsioviivat esimerkiksi rankkarialueen rajaviivan kohdalle. Sen yli ei hyökkääjä saisi mennä ennen palloa. Olisi selvä kuin pläkki.
Jääkiekosta olisi otettava oppia myös maalikameroiden käytössä. Nytkin yhdessä ottelussa hylättiin selvä maali. Nykyisin jalkapallossa on päätyrajalla maalin lähellä maalituomarikin, mutta ei näköjään auta.
Kummallinen sääntöasia on sekin, että sääntöjä tulkitaan eri tavalla rankkarialueella kuin muualla pelikentällä. Rankkarialueella jätetään rikkomuksia viheltämättä, koska sääntöjenmukainen rangaistuspotku on aina kova ratkaisu. Tähän olisi parannuskeinona se, että rankkaripilkku vietäisiin kauemmas. Kun rangaistuspotku ei 90 prosentin varmuudella johtaisi maalintekoon, voisivat tuomarit viheltää niitä helpommin ja siis sääntöjen edellyttämällä tavalla.
Rankkareita ei tuomita paljon, koska ne ratkaisevat liian paljon vähämaalisissa otteluissa. Maalimäärää jalkapallossa pitäisikin lisätä. Vaihtoehtoja on: maalit suuremmiksi tai maalivahdeille käsienkäyttökielto.
Jääkiekkokin voisi ottaa oppia jalkapallosta. Pitäisi sallia ottelun päättyä tasan normaaleissa sarjapeleissä. Jos kerran ottelu päättyy tasan, se sitten päättyy tasan. Rankkarikilpailuja ei pitäisi käyttää muissa kuin play off -peleissä.
Pelaajien numerointi jalkapallossa on parempi kuin jääkiekossa. Maalivahti on ykkönen ja siitä ylöspäin mennään numerojärjestyksessä pienestä suurempaan puolustajista hyökkääjiin. Jääkiekossa on ihmeellinen systeemi, mikä on johtanut siihen, että kentällä on sikin sokin kummallisia numeroita 49, 78, 91 jne. Osittain tämä johtuu siitä, että pelaajien annetaan käyttää koko uransa ajan samoja numeroita, ja lisäksi käytöstä poistetaan ”jäädytettyjä” numeroita. Kohta SM-liigassakin joudutaan menemään kolminumeroisiin pelaajanumeroihin.
Jalkapallossa ei numeroita jäädytetä. Kun Jari Litmanen pelasi Ajaxissa numerolla 10, niin entä sitten – nyt kymppi on Siem De Jong, eikä Litmanen varmaan Lahdessa sure asiaa.
TV-SELOSTAJAT
PAREMPIA MUUALLA
Jouduin lomareissullani katsomaan EM-otteluita hollantilaiselta, englantilaiselta ja saksalaiselta kanavalta. Selostajat selostivat toisella tavalla kuin Suomessa. Siellä ei koko ajan paasata ja huudeta, vaan annetaan pelin kertoa itse itsestään. Menee minuuttikaupalla niin, että selostaja vain sanoo sen pelaajan nimen, joka saa syötöstä pallon. Eikä siinä muuta tarvitakaan.
Suomessa selostajilla on nokan edessä valtava määrä teennäisiä tilastotietoja pelaajista, ja niitä sitten luetellaan läpi ottelun. Jostakin joukkueesta saatetaan esimerkiksi kertoa, että se ei ole viimeisten kolmen vuoden aikana tehnyt toisen puoliajan ensimmäisen varttitunnin aikana yhtään maalia vasemmalla jalalla potkaisten. Mihin helvettiin tällaista tietoa tarvitaan?
Itse kisoista sen verran, että kun aikaisemmin sanottiin Saksan pelaavan tylsää, konemaista peliä, niin nyt tätä samaa tekee Espanja. Vielä jäljellä olevista neljästä joukkueesta mukavimman näköistä jalkapalloa pelaavat Italia ja Saksa.
kari.naskinen@gmail.com
