Terva oli 1600-luvulla strategisesti tärkeä massatuote, ja Tukholman tervakomppania oli eräänlainen oman aikansa Opec. Ruotsilla oli monopolistinen markkina-asema, ja tähän Tukholman tervakartelliin kuuluivat myös Suomen tervantuottajat.
Ruotsin valtakunnan viennistä 10 prosenttia oli 1600-luvulla tervaa, mutta Ruotsiin silloin kuuluneen Suomen alueen viennistä peräti 90 prosenttia. Nokian osuus Suomen viennistä oli parhaimmillaan vajaat 30 prosenttia.
Amsterdamin ja Lontoon kauppahuoneet ja laivatelakat olivat ruotsalais-suomalaisen tervan suurostajia, jotka tarvitsivat tuotetta maailmaa valloittavien ja hallinneiden sota- ja kauppalaivastojensa rakentamisessa. Englanti ja Hollanti kuitenkin yrittivät rikkoa Ruotsin tervamonopolia, ja niiden avulla Venäjä pääsikin tervamarkkinoille. Tukholman tervakartellin mahti murtui ja syntyi tervakriisi, mikä johti Suomessakin varsinkin Pohjanmaalla suuriin vaikeuksiin. Tämä tapahtui 1700-luvun alussa, ja lopullinen isku tuli, kun laivoja alettiin tehdä metallista.
Kun Suomesta sitten tuli Venäjän suuriruhtinaskunta, kehittyi täällä moderni metsäteollisuus. Alkoi puutavaran ja paperin vienti. Suomea helpotti, kun Brittiläinen kansainyhteisö pudotti puutavaratullinsa alas ja varsinkin se, että Suomen viejät pääsivät nyt Venäjän keisarikunnan markkinoille. Keisarikunnan ja suuriruhtinaskunnan välillä oli tullit, mutta ne olivat oleellisesti alhaisemmat kuin tullit täysin vieraille maille. Näin sai alkunsa Suomen idänkauppa.
”Globalisaation kiihdytysvaihe 1800-luvulla veti Suomen mukaan modernin suurteollisuuden läpimurtoon”, sanoi Kuisma. ”Vapaakauppa avasi markkinat pohjoismaiselle sahatavaralle, joka tuotettiin uudella tehokkaammalla tavalla ja kuljetettiin uuden teknologian kiihdyttämän kilpailun avulla aiempaa edullisemmin menekkialueille Länsi-Eurooppaan. Euroopan taloudellinen integraatio vakaine valuuttaoloineen suosi muutenkin kehitystä, johon Suomi pääsi mukaan aluksi halpa- ja raaka-ainetuottajana ja sittemmin jalostettujen tuotteiden viejänä Venäjän markkinoille. Teollisen kapitalismin kansainvälinen kasvu- ja laajenemisvaihe siis mahdollisti Suomen taloudellisen ja sosiaalisen nousun, mikä oli maan syrjäisen aseman ja alhaisen lähtötilanteen huomioiden yllättävää.”
TÄYSÄKKIKÄÄNNÖS
LÄNTEEN
Kriisi kohdattiin kuitenkin tässäkin toiminnassa. Kuisma sanoi, että vuonna 1918 Venäjän markkinat katosivat kaaokseen, minkä takia Suomen paperiteollisuuden oli tehtävä täysäkkikäännös länteen. Tämän käännöksen onnistumiseksi perustettiin vientiyhdistykset Finnpap ja Finncell, jotka olivat omien alojensa suomalaisia kartelleja, mutta silloin ei kartellit kieltävää lainsäädäntöä ollut. Ilman tällaisia yhteenliittymiä eivät länsimarkkinat olisi avautuneet suomalaisille.
Entä nyt? – ”Globalisaation uuden vaiheen läpimurto 1990-luvulla johti Suomessa rajuihin rakennemuutoksiin etenkin suuryritysten tasolla. Yhteistyövetoisesta kartellitaloudesta siirryttiin amerikkalaismallia seurailevaan kilpailukapitalismiin. Tämä näkyi Nokian huikeassa nousussa ja keskittymisenä entistä isoimmiksi ylikansallisiksi yhtymäjättiläisiksi, joiden omistuskin muuttui suomalaisesta kansainväliseksi.”
”Globalisaation uusi vaihe on johtanut myös maailmantalouden voimasuhteiden historiallisiin muutoksiin. Kiinan, Brasilian, Intian ja Venäjän nousu on haastanut eurooppalais-pohjoisamerikkalaiset talousblokit, eikä tästä muutoksesta ole vielä kuin alku näkyvissä. Muutokseen sisältyy Suomen kannalta uhkia, mutta myös suuria mahdollisuuksia, samanlaisia kuin lähiyhteys Venäjään tarjosi suuriruhtinaskunnalle 1800-luvulla.”
kari.naskinen@gmail.com
