Kun vuonna 1967 aloitin toimitusharjoittelijana Jyväskylän Ympäristölehdessä, sanoi päätoimittaja Väinö Mikkola, että muista aina ihmisten nimet. Niitä pitää olla lehdessä mahdollisimman paljon ja niiden pitää olla oikein kirjoitettuja.
Noihin aikoihin olikin tapana, että esimerkiksi kaikkiin onnettomuus- ja rikosuutisiin pantiin osallisten nimiä niin paljon kuin mahdollista. Jos joku jäi suojatiellä auton alle, niin lehteen sekä ajajan että jalankulkijan nimet.
Enää ei nimiä samalla tavalla panna julki, sillä tiukentunut intimiteettilainsäädäntö on tullut väliin. Toista oli ennen. Kun 1950-luvulla ilmestynyt Sensaatio Uutiset mustamaalasi presidentiksi pyrkivää Urho Kekkosta, olivat juttujen otsikot värikkäitä.
”Kekkonen työskentelee vieraitten päämäärien hyväksi”
”Kekkonen tappeli ministerin kanssa”
”Kekkonen sammui lattialle pääministeri Hedtoftin hautajaisten jälkeen”
”Kekkonen tanssi kuolevaa joutsenta Mikojanin kutsujen jälkeen”
”Kekkonen nukahti hotellin hissiin”
”Ministerillä oli oma bordelli Meilahdessa. Kekkonen innokas asiakas”
”Rakastunut Kekkonen häiritsee naapureita”
”Kekkonen vietiin poliisiasemalle. Täysjuovuksissa suurhotellissa”
”Hotellitappelut jatkuvat: raahasi naista korvarenkaista.”
Värikkäitä otsikoita saadaan nykyisinkin, mutta niiden taustalla on yleensä todistettuja tosiasioita, vaikkapa Matti Vanhasen, Ilkka Kanervan ja Vesa Keskisen naisseikkailujen tapaan.
Edes 7 päivää -lehden juorujutut eivät pärjää kovuusvertailussa entisaikojen juttujen kanssa. Lahtelainen mediatutkija, yht. tri Markku Koski sanookin tuoreessa kirjassaan Sydän hihassa (WSOY, 2011), että ”Seiska” on varsin kaukana perinteisistä sensaatiolehdistä. Seiskan linja ei ole mitenkään ärhäkkä, ja sen uutislöydötkin ovat aika laimeita.
Seiskan edellinen päätoimittaja Eeva-Helena Jokitaipalekin on myöntänyt tämän: ”Seiskan journalismin pohjavire on kiltteys ja asiallisuus. Tärkeintä on, että juorut perustuvat tosiasioihin, monta kertaa ne voivat olla aivan inhimillisiä asioita, pikkuasioitakin.”
Vanhasta kunnon Hymy-lehdestä Seiska eroaa Kosken mukaan siinä, että Seiska ei edes yritä olla vähäväkisten puolella herroja vastaan. Demokratian vahtikoiraksi Seiskasta ei siis ole.
ISO SÄHKÖINEN MUUTOS
Hurjimmat tekstit ilmestyvät nykyisin internetissä. Tiedonvälityksen muutos itsessään on hurjassa muutoksessa. Muuttunutta tilannetta luonnehdittiin osuvasti pari päivää sitten Twitterissä: ”Toimittajat eivät enää määrittele uutista, vaan joutuvat reagoimaan, kun se määritellään muualla.” Tarkoitettiin tietenkin internettiä, missä asiat nykyisin ensimmäisenä tulevat esille.
Internet on jo tärkeämpi kuin televisio. Taloustutkimus Oy:n tuoreen tutkimuksen mukaan aikuisista suomalaisista 38 prosenttia ei voisi kuvitella luopuvansa internetistä; keväällä 2010 vastaava osuus oli 32 prosenttia. Internetin tärkeys on noussut kaikissa ikäryhmissä, mutta erityisesti alle 35-vuotiaiden joukossa. Internetin tärkeys näkyy esimerkiksi netti-tv:n, sähköisten sanomalehtien ja sosiaalisen median käytön lisääntymisenä.
Minäkin kirjoitin viimeisen paperilehtijuttuni tämän päivän Viikko-Hämeeseen, jonka ilmestyminen nyt loppuu. Tämä johtuu siitä, että poliittisten lehtien tukimäärärahat ovat oleellisesti pienentyneet. Tästä eteenpäin näitä rahoja pannaan sähköiseen viestintään. Näin on oikein, koska sähköiseksi tämä meininki joka tapauksessa enenevässä määrin muuttuu.
Kuvaavaa asialle onkin, että kun Hämeen Voiman, sen seuraajan Hämeen Kansan ja sen seuraajan Viikko-Hämeen 105 vuotta pitkä historia loppuu tänään, niin päätoimittaja Jarkko Nissinen siirtyy Ruusuverkko Oy:n toimitusjohtajaksi. Ruusuverkko tuottaa sähköisiä verkkopalveluita SDP:lle ja Uutispäivä Demarille.
PENTIKÄINEN VALITTAA
Hermostunut on varsinkin Helsingin Sanomien johtaja Mikael Pentikäinen, joka itkee sitä, että eduskuntaryhmät onnistuivat tekemään ratkaisun Yleisradion rahoitusjärjestelmästä. Pentikäinen kantaa huolta siitä, miten käy isänmaalle tärkeän moniarvoisen median, kun valtio sallii Yleisradion jatkavan hyvää toimintaansa. (HS 18.12.)
Helsingin Sanomat itse on kuitenkin nimenomaan Pentikäisen aikana kaventanut omaa moniarvoisuuttaan. Takavuosina sanottiin jopa niin, että Hesari on Suomen suurin työväenlehti, mutta enää ei tällaista väritystä löydy raapimallakaan. Lestadiolais-kepulainen Pentikäinen on tehnyt lehdestä täysin yksiarvoisen, porvarillista hegemoniaa pönkittävän välineen.
Ylen toiminta nettipuolella on erityisesti porvarien hampaissa. Kuitenkaan Yle ei nettisivuilleen myy ilmoituksia, joten lehdet saavat edelleen vapaasti hoitaa sen ison bisneksensä.
Mutta kuten Lauri Tähkä laulaa:
"Meitä vuodet kun liikuttaa
Se mikä taakse jää katoaa
Kaikki kulkee
Kukaan ei jää pysy paikoillaan"
Väinö Mikkolan neuvojen mukaan nimet ovat joka tapauksessa edelleen tärkeitä. Lahden Radion nettisivulle ilmestyi tänään juttu hollolalaisesta maanviljelystilasta. Väärin olivat sekä tilan että isännän nimet. Jokin aika sitten oli puolestaan Etelä-Suomen Sanomissa melkein sivun haastattelu entisestä kansanedustajasta Helge Talvitiestä (SKDL), mutta jutussa nimi oli koko ajan Helge Kaalikoski - etunimi ja puolue oikein.
kari.naskinen@gmail.com
