Tein vuoden parhaiden elokuvien listan liian aikaisin (Mustaa valkoisella 23.12.). Kymmenen parhaan joukkoon pitää nimittäin panna myös Simon Curtisin esikoispitkäelokuva My Week With Marilyn. Se on hieno henkilökuvaus maailman kaikkien aikojen tunnetuimmasta ja ihailluimmasta naisesta Marilyn Monroesta.Marilyn Monroe ei koskaan saanut Oscar-palkintoa, mutta ei olisi yllätys, jos Oscarilla nyt palkittaisiin Marilynia loistavasti esittävä Michelle Williams (kuva). Hän on opiskellut Marilyninsä täydellisesti, ilmeitä, eleitä, liikkeitä ja ääntä myöten. Eikä hänen tekemänsä Marilyn-kuva jää näihin ulkokohtaisiin seikkoihin, vaan Michelle Williams pystyy erinomaisesti kuvaamaan myös Marilynin sisäistä, ristiriitaisesti vellovaa "sielunelämää".
Tämän rohkenee sanoa, sillä Marilynin elokuvia me filmihullut olemme katsoneet paljon, hänestä on nähty monia uutis- ym. filminpätkiä, ja hänestä tehtyjä kirjoja on suomennetukin kymmenkunta. Näiden kaikkien perusteella: Michelle Williams on roolissaan täysosuma.
Elokuva kertoo yhdestä viikosta Pinewood-studioilla Englannissa, jonne Marilyn Monroe tuli näyttelemään elokuvassa Prinssi ja revyytyttö (1957). Elokuvan ohjasi nelinkertainen Oscar-voittaja Laurence Olivier, joka paremmin tunnettiin näyttelijänä, varsinkin Shakespeare-tulkinnoistaan. Tämä oli vasta hänen neljäs elokuvaohjauksensa, mutta niin vaikeiksi kuvaukset Marilynin kanssa osoittautuivat, että Sir Olivier palasi niiden jälkeen taas teatteriin. Tosin hän vielä 1970-luvulla ohjasi kaksi näytelmäelokuvaa.
Elokuvan pohjana ovat Olivierin apulaisena toimineen Colin Clarkin kaksi muistelmakirjaa. Niiden mukaan hänellä oli romanssintynkääkin Marilynin kanssa. Oli tai ei, tuo episodi täydentää Curtisin elokuvassa Marilynin luonnekuvaa. Marilyn Monroe tuli Englantiin maailman supertähtenä, Marilyn toki nautti tilanteesta, mutta kun se meni äärimmäisyyksiin, oli katastrofi päällä. Siinä ei auttanut aviomies Arthur Millerinkään läsnäolo eikä tietenkään oudon, ärhentelevän englantilaisen ohjaajan kanssa työskenteleminen. Marilyn hermostui, ja sitten pitikin alkaa ottaa pillereitä sekä nukahtamiseen että heräämiseen.
Tämän kaiken myllerryksen Michelle Williams esittää hienosti. Kaiken huippuna ovat ne kohtaukset, joissa Marilyn on parhaimmillaan - Prinssi ja revyytyttö täytyy pikaisesti hankkia taas katsottavaksi. Sen valmistuminen näyttää kuitenkin olleen työn ja tuskan takana, ja varmaan Marilyn tunti taas olonsa hieman kotoisammaksi palattuaan Englannista Hollywoodiin, missä valmistuivat vielä Piukat paikat, Lemmenloukku ja Sopeutumattomat. Kotoisuuskin on tietenkin kyseenalaista, sillä Marilyn teki huumeitsemurhan elokuussa 1962 - vai murhattiinko hänet, koska alkoi olla epävarmaa, pystyykö Marilyn pitämään suutaan kiinni suhteistaan Kennedyn veljeksiin. Salaliittoteorian mukaan murhan olisi voinut tehdä mafia, johon Frank Sinatralla oli hyvät suhteet, ja Sinatra oli myös Kennedyjen kaveri.
kari.naskinen@gmail.com
