Ruuanvalmistajat ja kauppa ovat vihdoin noteeranneet meidän kuluttajien narinan siitä, että pakkauskoot ovat liian isoja. Nyt niitä on pienennetty. Pouttu Oy:n kaupallinen johtaja Kari Mattila sanoi television Kuningaskuluttajassa, että he pienensivät lauantaimakkarapöt-könsä kilosta 800 grammaan, kun asiakaspalautteen mukaan kilon pötkö oli liian iso.Mutta ei hätää. Makkaratehdas ja kauppa kyllä osasivat. Kuningaskuluttajan toimittajat olivat käyneet Prismassa tsekkaamassa hinnat, ja nyt lauantaimakkaran kilohinta oli 28 % korkeampi kuin se oli ollut isommassa pötkössä. Vastaavanlaisia esimerkkejä löytyi paljon. Poutun ryynimakkarapakkaus pieneni 500:sta 440 grammaan ja kilohinta nousi 7 %, Atrian paprikameetwurstin pakkaus pieneni 125:stä 100 grammaan ja kilohinta nousi 25 %, Pirkan yrttitomaattimurskan pakkaus pieneni 500:sta 390 grammaan ja kilohinta nousi 34 %, Olvin vissypullo pieneni litrasta 95 desilitraan ja litrahinta nousi 5 %.
Suuren luokan hämäys oli myös ruuan arvonlisäveron alentaminen. Ensin tuottajat ja kauppa korottivat hintoja parin vuoden ajan niin, että kun alv-alennuksen aika tuli, ei kuluttaja todellisuudessa hyötynyt mitään. Viimeisten kahden vuoden aikana olivat elintarvikkeiden vähittäismyyntihinnat nousseet keskimäärin 11,5 %. Nyt sitten vähittäishinnat laskivat 4,3 %, joten maksamme elintarvikkeista 7,2 % enemmän kuin kaksi vuotta sitten. Kaiken lisäksi valtio menettää alv-tuloja 500 miljoonaa euroa vuodessa.
Kaksi vuotta kestänyt hintojen keinotekoinen hivuttaminen ylöspäin teki Suomesta myös kansainvälisesti vertailtuna kummajaisen. Meillä elintarvikkeiden hinnat nousivat yli 5 % enemmän kuin euroalueella keskimäärin. Alv-operaation jälkeenkin ruoka on Suomessa 15 % kalliimpaa kuin EU-maissa keskimäärin.
Yksittäisistä tuotteista kallistuivat kesästä 2007 kesään 2009 eniten vehnäjauhot 55 %, pastatuotteet 44 % ja maito 26 %. Varsinkin vehnän ja pastan kallistuminen näin paljon on outoa, sillä niiden tuotantokustannukset nousivat samana aikana vain 2-4 %. Välistävetäjiä on ollut.
Tilastokeskuksen hinta- ja palkkayksikön kehittämispäällikkö Ilkka Lehtinen ihmettelee, ettei vehnäjauhojen tuontikaan ole laskenut hintoja. Tilastokeskuksen lehdessä Lehtinen kirjoittaa, että maatalouden tuottajahinnat eivät ole hintojen nousun syynä, vaan katteiden nousut löytyvät elintarviketeollisuudesta, kuljetuksesta ja kaupasta.
Yksi syy siihen, että ruuan hinnalla voi Suomessa leikkiä, on elintarviketeollisuuden ja kaupan keskittyminen. Kuluttajan paras ystävä on kilpailu, mutta Suomessa sitä ei ole alkuunkaan tarpeeksi. Meijeriteollisuudessa yhden jättikonsernin osuus Suomen markkinoista on 80 %, leipomoteollisuudessa kahden suurimman osuus on 60 %, liha- ja myllyteollisuuksissa kolmen suurimman osuudet ovat yli 70 %.
Päivittäistavarakaupassa S-ryhmän markkinaosuus on 43 % ja K-ryhmän 34 %. Suomen Lähikauppa Oy:lle (ent. Tradeka) jää 11 %, Lidlille 5 % ja muille pienemmille 7 %.
Väärä ratkaisu kuluttajien kannalta oli, että kun Tuko pilkottiin, niin iso osa sen Spar-myymälöistä myytiin S-ryhmälle. Ilkka Lehtinenkin kirjoittaa, että Suomen Lähikauppa Oy:n ympärille olisi pitänyt luoda päivittäistavarakaupan kolmas vahva pyörä.
Saksalaisesta Lidlistä ei odotuksista huolimatta ole ollut vahvaksi pyöräksi. Käyn minäkin Lidlissä silloin tällöin, löydän sieltä edullisempia tuotteita, mutta kun ne ovat oudon näköisiä, niin jotenkin niitä vain vierastaa.
Kilpailuvirasto olisi se instanssi, joka teoriassa voisi hinta-asiaan puuttua. Asvaltintekijät saatiin jo kiikkiin, mutta SOK:n ja Keskon käsikynkkää on vaikeampi todistaa. Varsinaisia kartellisopimuksia ei ole, mutta esimerkiksi Palkansaajien tutkimuslaitoksen ennustepäällikkö Eero Lehto on vaatinut, että Kilpailuvirasto voisi puuttua alan erikoiseen sopimusmenettelyyn, missä kauppa ja elintarviketeollisuus sopivat keskenään neljän kuukauden välein sisäänostohinnoista samaan aikaan. Mitä muuta tämä on kuin kartellia?
Hintoja korotettaessa vedotaan aina kaikenlaisiin ulkopuolisiin tekijöihin. Kun hintataso viime vuonna nousi poikkeuksellisen paljon, selitettiin sitä raaka-aineiden maailmanmarkkinahintojen nousulla. Toisinpäin ei tapahdu koskaan samaa: kun maailmanmarkkinahinnat alenevat, eivät hinnat Suomessa alene. Tyypillisin esimerkki tällä logiikalla toimivista on bensakauppa. Iltauutisissa kerrotaan, että öljybarrelin hinta on Saudi-Arabiassa noussut, niin jo on bensa seuraavana aamuna kalliimpaa Suomessa, vaikka siellä bensa-aseman säiliössä on edelleen sitä samaa bensaa kuin edellispäivänäkin.
kari.naskinen@gmail.com
