perjantai 2. lokakuuta 2009

Kohta auto on samanlainen kertakäyttövehje kuin televisio

Telkkarin Kuningaskuluttajassa käsiteltiin tällä viikolla autojen varaosakauppaa ja korjaamista. Kun autosta hajoaa jokin pieni osa, sitä ei pysty korvaamaan uudella, vaan pitää ostaa isompi kokonaisuus, johon moinen osa sisältyy. Periaatteessa muutaman kympin arvoisen osan vaihtaminen tulee maksamaan satasia.

Kokemusta on. Kun autoni hansikaslokeron lukko meni epäkuntoon, piti ostaa hansikaslokeron koko kansi, 500 euroa.

Kohta autot ovat kuin kodinkoneet ja viihde-elektroniikkalaitteet, joita ei enää kannata korjata, koska kokonaan uuden laitteen saa jokseenkin yhtä halvalla. Kuningaskuluttajassa autoalan ihmiset puolustelivat, että kysymys on ekologiasta. En ymmärtänyt. Miten voi säästää luonnonvaroja sillä, että Nissan Primeraan ei vaihdeta 200 grammaa painavaa osaa, vaan uusitaan useita kiloja painava metallinen hökötys?

Esimerkkejä vastaavanlaisista pikkuvikojen massiivisista korjauksista on loputtomasti. Esimerkiksi penkin sähkö- tai säätömekanismien vioittuminen voi johtaa koko penkin vaihtoon, vaikka kyse voi olla pikkupalasen toimimattomuudesta.

Volvo V70:n vanhempiin malleihin ajovalon lasin saa noin 60 eurolla merkkiliikkeestä. Nyt valaisinta on uudistettu niin, että uusimmissa malleissa lasia ei voi vaihtaa erikseen, vaan koko umpio säätömoottoreineen pitää uudistaa, 480 euroa.

Suoranainen huijauskin oli ohjelmassa esillä. Asiakas oli ostanut tänä vuonna uuden Jeepin. Kävi kuitenkin ilmi, että auto oli valmistettu 2006 ja tuotu Suomeenkin jo syksyllä 2006. Kaksi ja puoli vuotta auto oli maannut satamassa tai jossakin muualla, kunnes se myytiin täyteen hintaan uutena.

Määräaikaishuollot merkkikorjaamoissa ovat kallistuneet älyttömästi. Hinnat pyörivät 500 - 1500 euron välillä. Ei ihme, että merkkiliikkeiden bisnes perustuu nykyisin nimenomaan huolto- ja korjaamotoimintaan.

Omasta autostani meni viime kuussa epäkuntoon ajonestolaite. Hinurilla auto vietiin Delta-Autoon. Siellä tapauksen kanssa pähkäiltiin niin pitkään, että sain auton takaisin neljän viikon ja kahden päivän kuluttua, siis kuukausi, lasku 1000 euroa. Se riitti, ajoin auton saatuani suoraan Hannu Kuisman luo Lahden Automaahan ja vaihdoin sellaiseen merkkiin, minkä kanssa ei takuulla joudu turvautumaan Delta-Autoon.

Delta-Auton kanssa jouduin tekemisiin siksi, että halusin lujittaa 50 vuotta kestäneen Ferrari-ystävyyteni saman konsernin automerkillä, ja kun Ferrariin ei ollut varaa, ostin punaisen Alfa Romeon. Kuismalta ostin Peugeotin, ja nyt täytyy vain jäädä odottamaan, että Peugeot palaa F1-radoille, niin saan koston Delta-Autolle, jos Peugeot päihittäisi Ferrarin.

Vuonna 1994 Mika Häkkinen ajoi McLarenilla, jossa oli Peugeotin moottori. Mestaruuden voitti silloin Michael Schumacher Benetton-Fordilla, Häkkinen oli neljäs, Jean Alesi Ferrarilla viides. Myöhemmin Peugeot toimitti moottorit Jordanille, Ligierille ja Prostille, mutta jätti F1:n vuoden 2000 jälkeen.

Tällaisiakin perusteita voi autonostolle olla.

P.S. 8.12.2009 Tuttavaltani hajosi ajonestolaite Skodasta. Sekin hinattiin korjaamolle. Tuttavani sai auton korjattuna takaisin seuraavana päivänä.

kari.naskinen@gmail.com