Kaupunkineuvos Matti Luttinen siunataan Levon Metsäkappelissa huomenna perjantaina. Matti Luttinen kuului niihin lahtelaisiin poliitikkoihin, jotka ovat urallaan edenneet yhteiskunnallisen päätöksenteon ylimmille portaille. Luttinen toimi Kalevi Sorsan (SDP) 4. hallituksessa 1983-87 ensin sisäasiainministerinä ja sitten liikenneministerinä. Muut lahtelaiset ministerit ovat olleet Oskari Lehtonen (Kok) oikeusministerinä 1940-44, Erkki Huurtamo (Kok) II valtiovarainministerinä 1964-66 ja puolustusministerinä 1975, Ulla Puolanne (Kok) II valtiovarainministerinä 1987-91 ja Jouko Skinnari (SDP) ministerinä valtiovarainministeriössä sekä sosiaali- ja terveysministeriössä 1997-99.Matti Luttisen kanssa samassa hallituksessa II valtiovarainministerinä toiminut Pekka Vennamo (SMP) kirjoittaa omalla internetsivullaan, että Luttisen liikenneministerikaudella tehtiin isoja ratkaisuja: avattiin paikallisradiotoiminta ja luotiin telelainsäädäntö, ja esille nousi tuolloin jo kaapelitelevisiolakikin. Ennen ministerivuosiaan Luttinen toimi varapuheenjohtajana hallituksen nimittämässä ympäristöministeriö-komiteassa, ja 1982 eduskunta hyväksyi ympäristöministeriölain, joka syntyi Luttisen perustuslakivaliokunnalle tekemän aloitteen pohjalta. Uusi ministeriö aloitti toimintansa 1983.
Lahden ohitustie oli yksi Luttisen ajamia isoja asioita. Jo 1977 hän teki valtion talousarvioon raha-asia-aloitteen Lahden etelä-pohjoinen-ohikulkutie rakentamisen aloittamiseksi. Vuonna 1999 tie vihdoin avattiin. Järvenpään - Lahden moottoritiestä tuli ensimmäinen ns. elinkaarimallilla toteutettu tiehanke Pohjoismaissa. Tämä malli mahdollisti hankkeen aikaistamisen viidellä vuodella.
Matti Luttinen oli pitkäaikainen vaikuttaja politiikassa, Lahden kaupunginvaltuustossa 1969-92 (puheenjohtajana 1989-92), Lahden kaupunginhallituksessa 1971 ja 1973-75 sekä eduskunnassa 1975-95. Tasavallan presidentin valitsijamiehenä hän oli 1978, 1982 ja 1988.
Matti Luttinen oli nuoresta lähtien sitoutunut siihen sosiaalidemok-raattiseen liikkeeseen, jonka keskeisenä tavoitteena oli hyvinvointi-valtion rakentaminen ja kehittäminen. Luttinen korosti aina sosiaali-demokraattien omaa linjaa, mihin kuuluvat laaja tasa-arvo, yhtenäinen koulutus, ilmainen terveyden- ja sairaanhoito sekä kaikille kansalai-sille annettava riittävä tieto talouselämästä. Itse hän toimi näkyvillä paikoilla "punapääoman" yrityksissä, Eka-yhtymän, Haka Oy:n ja Kansa-yhtymän hallintoneuvostoissa sekä valtion omistaman Sisu-Auto Oy:n hallintoneuvostossa.
Lahden sos.dem. työväenyhdistyksen puheenjohtajana 22 vuotta toiminut Matti Luttinen oli paljon tekemisissä talousasioiden kanssa myös tällä tasolla. Kun yhdistyksen omistama Kansantalo piti saada tuottamaan, oli talon käyttöaste pyrittävä pitämään korkeana, ja siksi oli saatava hyviä vuokralaisia. Aina ei yhteistyö vuokralaisten kanssa sujunut ongelmitta. Kerrankin 1970-luvun lopulla Luttinen joutui poliisikuulusteluihin, kun vuokralaisena toiminut Pataässä Club ry oli esittänyt seksishowssaan pornofilmejä.
Kiusalliseen tilanteeseen Matti Luttinen joutui, kun poliisit tulivat hakemaan Tampereen kaupunginjohtajaa Pekka Paavolaa SDP:n puoluekokouksesta Lahden Suurhallista vuonna 1984. Luttinen muisteli tilannetta työväenyhdistyksen 100-vuotishistoriakirjassa Vakaalla linjalla (2000): "Minä en tiennyt asiasta mitään, vaikka olin sisäministerinä paikalla kokouksessa. Minulle kerrottiin tapahtuneesta vasta sen jälkeen, kun poliisit olivat jo poistuneet. Samoihin aikoihin Sulo Aittoniemi toimi kuulustelijana monissa valtakuntaa kiinnostaneissa jutuissa vuotaen tietoja kesken kuulustelujen julkisuuteen, ja ylimmän poliisijohdon kertoman mukaan hän oli jopa muutellut kuulustelupöytäkirjoja. Hän oli tutkijana myös ns. Noppa-jutussa, josta minäkin sain informaatiota poliisijohdolta. Saamani informaation johdosta lähetin asiasta kirjeen tasavallan presidentille (Mauno Koivisto) selvittäen siinä Aittoniemen käytöstä."
kari.naskinen@gmail.com
