Mäntän kirkossa on lasimaalaus, jossa ovat kirjaimet GAS. Se viittaa siihen, että kirkon lahjoitti seurakunnalle metsäteollisuusyhtiö G.A. Serlachius Oy vuonna 1928. Kun astuu ulos kirkon pääovesta, on sitä vastapäätä S-market. Tämän pitäisi pelin hengen olla kirkossa ylei-semminkin. Kun esimerkiksi kulttuuri- ja urheilutapahtumat turvautuvat yritys-elämän sponsori-tukeen, niin miksei kirkkokin.Sen sijaan kirkko tukeutuu valtion saamiin verotuloihin. Esimerkiksi Lahden seurakuntayhtymä teki vuonna 2007 voittoa 1,5 miljoonaa euroa, ja tämän mahdollisti se, että seurakuntayhtymä sai jako-osuutena valtion keräämistä yhteisöveroista 1,9 miljoonaa euroa. Helsingin seurakuntayhtymä teki viime vuonna voittoa niin ikään 1,5 miljoonaa euroa ja sai yhteisöverotuloja 18 miljoonaa euroa.
Kirkollisveroa maksavat nekin yritykset, jotka ovat kirkkoon kuulumattomien omistamia. Nyt maan hallitus on päättänyt jopa nostaa kirkon saamia yhteisöveroja. Vuosiksi 2009-11 seurakuntien osuus yhteisöveron tuotosta kasvaa 1,75 prosentista 2,55 prosenttiin. Tämän korotuksen arvioidaan lisäävän seurakuntien tuloja tänä ja ensi vuonna 30 miljoonalla ja sitä seuraavana vuonna 34 miljoonalla eurolla.
Kumma juttu, että näiden verojen kanssa toimitaan näin päin. Veron nimi on yhteisövero, jota joutuvat maksamaan niin yritykset kuin yhdistyksetkin voitoistaan. Miksi seurakunnat eivät maksa tätä veroa, sillä yhteisöjähän nekin ovat?
Kirkolle annettavaa yhteisövero-osuutta perustellaan sillä, että seurakunnat hoitavat yhteiskunnallisia palveluita eli ylläpitävät hautaustointa ja omia kulttuurihistoriallisia rakennuksiaan, osallistuvat väestökirjanpitoon, järjestävät sosiaalista auttamistyötä sekä lapsi- ja nuorisotyötä.
Selvempi ja kansalaisten kannalta tasa-arvoisempi järjestelmä olisi, että kirkko erotettaisiin valtiosta, ja tämän jälkeen valtio ja kunnat maksaisivat seurakunnille niiden palveluista laskujen mukaan.
kari.naskinen@gmail.com
