Tapasin Ulla Vaaran ensimmäisen kerran keväällä 1985, silloin nimellä Ulla Heinonen, kun tein juttusarjaa uusista kaupunginvaltuutetuista. Kaikista uusista en juttua tehnyt, vaan valitsin päältä parhaat, kauneimmat naiset. Ullan jälkeen seuraavana haastattelusarjassani oli toinen demari Raija Hannula.Ullasta oli tullut valtuutettu 318 äänellä. Valtuuston kaunein hän oli, ja on vieläkin. Välillä ainoastaan Milla Kalliomaa tuli rinnalle tasoihin. Eikä koko maailmassa ole Ullaa kauniimpia - mutta kun tarkka olen, niin samalla tasolla ovat tällä hetkellä Halle Berry, Scarlett Johansson ja Anna Netrebko.
Syksyn 1984 kunnallisvaaleissa sosiaalidemokraatit olivat säilyttäneet 18 valtuustopaikkaansa, kun taas Kokoomuksen paikkamäärä oli pudonnut 22:sta 18:aan, yhtenä selityksenä SMP:n saamat viisi paikkaa.
Ulla oli ennen vaaleja tullut tunnetuksi ankaran kiistakysymyksen yhteydessä. Ympäristöaktivistina hän oli voimakkaasti vastustanut suunnitelmia rakentaa uusi "Tiirismaankatu" Jalkarannantieltä ylös valtatie 12:lle. Oli kerännyt nimiä katuhanketta vastustavaan adressiin, oli kirjoittanut yleisönosastoihin jne. Vieläkin kun tapaamma Sammalsuonkadulla asuvan teollisuusneuvos Reino Rajamäen, tämä muistuttaa asiasta Ullaa, että "sinä perhana torjuit sen kadun rakentamisen" - läpiajo Sammalsuonkadulla jatkuu, ja siellähän asuu muitakin herroja.
Kun menin haastattelemaan Ullaa keltaiseen puutaloon Mäkirinteenkadulle, olin vähän krapulassa. Ulla tarjosi toimittajalle kahvia, ja vasta vuosien jälkeen sanoi, että olisi hänellä ollut jääkaapissa oluttakin.
Jutusta tuli joka tapauksessa hyvä, otsikko oli: "Optimisti, aktivisti, sosialisti, pasifisti, nainen". Varsinkin ympäristöaktivistina hän halusi uutena valtuutettuna yhtä uuteen ympäristölautakuntaan, johon myös tuli valituksi. Myöhemmin on tutuksi tullut erityisesti myös tekninen lautakunta, jossa niitä ympäristöihmiselle tärkeitä katuasioitakin ratkotaan. Sittemmin on Ullan sektori laventunut käsittämään kaikki asiat, sillä tällä hetkellä hän on toista kertaa kaupunginhallituksen jäsenenä.
Mutta rakkausjuttuhan tämän piti olla. Tuon lähes neljännesvuosisata sitten tekemäni haastattelun jälkeen ei tapahtunut pitkään aikaan mitään, siis rakkausasioita meidän kesken. Sen Ulla vain muistaa, että kun minäkin olin valtuustossa 1989-92, niin seminaarimatkalla Imatralla olin kuulemma illalla vetänyt sormella Ullan selkää ja sanonut, että "nätti hame" - sitten olin jatkanut matkaa Valtionhotellissa "Valssi" Viitasen huoneeseen, jossa soitettiin hanuria ja laulettiin.
Muutama vuosi sitten se kuitenkin tapahtui, ihan kunnon vanhanaikainen rakastuminen. Valtuuston strategiaseminaarissa Hyvinkäällä 2005 kerroimmekin jo, että näin on käynyt, ja vappuna menimme kihloihin Eetu Salinin patsaalla, jonne demarit aina vievät kukkatervehdyksen. Naimisiin menimme suuresta rakkaudesta elokuussa 2005.
Siinä vanhassa jutussa Ulla sanoi, että viikonloppulukemisissa olivat Marxilta vieneet tilaa asiakirjojen A-nelosarkit. Tosin hän sanoi Marxin jo muutenkin vähän väistyneen, joskin sanoi edelleen olevansa selvästi SDP:n vasemmalla laidalla - kuten edelleenkin.
Edelleen ne A-neloset ja vastaavat paperinivaskat vievät näin läheltä seuraten tuhottomasti aikaa. Sen lukutyön Ulla hoitaa keittiöän pöydän ääressä, mutta kun mennään sänkyyn, Ullan käteen vielä ilmestyy jotakin muuta - käytännöllisesti katsoen joka ilta - tällä hetkellä näyttää olevan menossa Siri Hustvedtin Amerikkalainen elegia (Otava, 2008). Minä sen sijaan en edelleenkään ehdi lukea kaunokirjallisuutta. Parhaillaan luen sosiaalipolitiikan tutkijoiden kirjoittamaa Vääryyskirjaa (Kelan tutkimusosasto, 2006), johon teen kynällä merkintöjä sekä Ullan että omia myöhempiä tarpeitani varten.
Siinä vanhassa lehtijutussa puhuttiin myös rauhanliikkestä ja tasa-arvosta. - "...mieluummin minä perustaisin Lahden kaupunginvaltuustoon vaikka rauhanjaoston". Lahden sos.dem. naisyhdistyksen jäsenenä Ulla sanoi tuolloin, että naiset ovat sosiaalidemokraattisessa liikkeessä kovassa nosteessa. Ei ehkä kuitenkaan osannut arvata, että siinä vaiheessa, kun hänestä joskus tulisi Lahden demarinaisten puheenjohtaja, niin myös puolueen puheenjohtaja olisi nainen. Tuolloin SDP:n puheejohtajana oli Kalevi Sorsa.
"Näyttää siltä, että me olemme miehiä edellä yhteiskunnallisessa, edistyksellisessä keskustelussa." (Ulla 18.4.1985)
Olen tästä naisliikkestä minäkin osani saanut. Esimerkiksi pari viikkoa sitten olin vähän aikaa torilla, kun demarinaiset jakoivat ihmisille Brunbergin suklaapusuja. Sitten tuli pari naista, jotka sanoivat, että eivät voi pusuja ottaa, koska heillä on diabetes - no, minä autoin ja annoin oikeat pusut.
kari.naskinen@gmail.com
