Kunnallispolitiikan toimittaja Jukka Airo kiitteli ESS:n internet-vaalisivuilla kaupunginvaltuutettu Pertti Heinoa (SDP), joka enää ei lähtenyt ehdokkaaksi. Airo kirjoitti Heinon edustaneen kunnallispolitiikassa sitä harvinaiseksi käynyttä lajia, jota voisi kutsua kansanmieheksi.”Mukkulalaisesta näkyy ja kuuluu, että hän on ammentanut kannatuksensa paikallisen ostoskeskuksen kulmilta. Hän on aina osannut pukea sanottavansa sellaiseen muotoon, että tyhmempikin on ymmärtänyt viestin. Ja mikä parasta, kiitettävän napakasti."
Sain minäkin sähköpostiviestin Rehti-Pepeltä: ”Ota sinä viksuna toimittajana kantaa kuntalaisten, valtuutettujen vaikuttamis-mahdollisuuksien lisäämiseksi”.
Heino kirjoitti yli 25 vuoden valtuustokokemuksellaan, että luottamusmiesten vaikutusvalta on kaventunut: ”Lautakuntien määrä on viimeksi kuluneen vuosikymmenen aikana rajusti vähentynyt, on tullut paljon osakeyhtiöitä ja liikelaitoksia hoitamaan hommia ja vaaleilla valittujen kontrollin ulkopuolelle”.
Näinhän asia on. Vaikka kunnallislaki hyvin selvästi sanoo, että ylin päätösvalta kunnissa on valtuustoilla, niin siitä ei pääse mihinkään, että virkamiesvalta on lisääntynyt. Heinon sanoin:
"Kuntalaki edellyttää pitämään huolta, että kunnan asukkailla ja palvelujen käyttäjillä on edellytykset osallistua ja vaikuttaa kunnan toimintaan. Mutta missä on valtuustojen valta, onko se karannut käsistä? Esimerkiksi Lahdessa on virkamiehillä (Kok) melkein koko valta käsissään. Asioiden alkuvaiheiden valmisteluun on tärkeätä päästä mukaan luottamusmiesten sekä kuntalaisten. Miten on valvottu strategioiden toteutumista käytännön tasolla, kun ne monessa suhteessa tökkivät valtuuston päätöksiä vastaan? On vaikuttanut tässä vuosien varrella, että asiat on jo ehditty lyödä lukkoon monessa suhteessa ilman asianomaisten kuulemista ja syvällistä vuorovaikuttamista!”
Oikeassa on Heino. Samasta asiasta kirjoitti Kuntaliiton ruotsinkielisen toiminnan johtaja Kristina Wikberg verkkokolumnissaan otsikolla ”Poliitikkojen roolia vahvistettava – virkamiesten ei pidä toimia poliittisesti”.
Kritiikkiä saivat kuitenkin myös poliitikot: "Poliitikon roolissa yksi yleisimmistä virheistä on se, että sen sijaan että käytettäisiin voimavaroja siihen mitä pitäisi tehdä, niitä käytetään siihen miten se pitäisi tehdä. Virkamiehet kokevat oikeutetusti usein tällaisen lähestymistavan tunkeutumisena alueelleen ja pikkumaisena valta-aseman käyttämisenä. Tosin myös päinvastaisia tilanteita esiintyy. Virkamies saattaa vuotaa tietoa valmisteilla olevasta asiasta, jonka sisältöä hän ei hyväksy. Esimiehet pitävät tällaista usein virheenä – täysin oikeutetusti."
”Olisi jo aika lakata sekoittamasta poliitikkojen rooli virkamiesten rooliin. Tarvitsemme molempia osapuolia, mutta eri tavoin. Poliitikko pysyköön poliitikkona ja virkamies virkamiehenä. Selkokielellä ilmaistuna tämä tarkoittaa myös, että johtavia virkamiehiä ei pidä nimittää poliittisin keinoin eikä puoluekirjan mukaan, vaan ainoastaan ammatillisen pätevyyden perusteella”, kirjoittaa Kristina Wikberg.
Oleellisinta joka tapauksessa on, että vaaleilla valittujen poliitikkojen roolia vahvistetaan. Toinen vaihtoehto on, että ryhdytään valitsemaan myös johtavat virkamiehet vain nelivuotiskausiksi.
P.S. Kun perjantaina tapasimme Rehti-Pepen kanssa Triossa, hän lupasi lähteä ehdokkaaksi taas siinä vaiheessa, kun Suur-Lahteen valitaan valtuustoa.
kari.naskinen@gmail.com
