Sibeliustalon paikalla soitettiin jo sata vuotta sitten

Lahden kaupunginorkesterin (75 vuotta) ja Sibeliustalon (25 vuotta) juhlakonsertin yleisön joukossa olivat eilen myös Paavo Lipponen ja Kari Salmi. Väliajalla en nähnyt Tuomas Kinbergiä, mutta hänkin tietysti paikalla oli. Osmo Vänskä ei ollut, mutta hän tulee kahden viikon päästä johtamaan orkesterin kunniasäveltäjän Kalevi Ahon toisen viulukonserton ikään kuin muistumana Sibeliustalon avajaiskonsertista, jossa Vänskä johti Ahon 11. sinfonian.

Neljä ensimmäistä tummennettua nimeä ovat tärkeimmät henkilöt Sibeliustalon Lahteen saamisen takana. Hanke oli alkanut keväällä 1996 Lahden kaupungin, metsäteollisuuden ja valtiovallan edustajien kanssa, heistä merkittävimpänä pääministeri Lipponen, jolle kaupunginjohtaja Salmi lähetti muistion puurakentamisen mallikohteen aikaansaamisesta kesäkuussa 1996. Jo neljän kuukauden kuluttua tästä hallituksen talouspoliittinen ministerivaliokunta päätti puoltaa rahoitusta siten, että valtion osuus olisi 40 prosenttia kokonaiskustannuksista, kuitenkin enintään 40 miljoonaa markkaa.

Lahden kaupunginvaltuusto teki rakentamispäätöksen keväällä 1998. Yhden äänen enemmistöllä päätös syntyi, mutta heti rakennuksen peruskiven muuraustilaisuudessa marraskuussa 1998 valtuuston puheenjohtaja, rakentamista vastaan äänestänyt Tapio Luttinen sanoi, että ”päätös on lainvoimainen, demokraattisesti valitun valtuuston päätös ja tahdon ilmaisu”.

Suuri juhlapäivä oli sitten 9.3.2000. Sibeliustalon vihkiäispäivä alkoi lehdistötilaisuudella, jossa Ankkurin alueen aiemman käyttäjän tervehdyksen esitti Rauma-Repola Oy:n Lahden-tehtaiden paikallisjohtajana 80-luvulla toiminut Martti Pelkonen. Parhaimmillaan Rauma-Repola oli työllistänyt siellä rannassa 950 ihmistä. Kaiken ydin oli saha, joka sijaitsi tällä samalla paikalla, jossa eilen ei soinut saha, vaan Lahden kaupunginorkesteri.

Pelkonen kertoi, että soitettu siellä oli ennenkin. Historiankirjoista hän oli löytänyt tiedon, että ammattiosaston soittokunta oli tarvinnut lisävoimia ja työnantaja oli pannut Etelä-Suomen Sanomiin ilmoituksen: Soittaja otetaan sahalle töihin. Ilmoitus myös tuotti tuloksen.

Lipposen lupaukset pitivät ja valtiolta tuli rakentamiseen 40 miljoonaa markkaa. Rakennuskustannukset yhteensä olivat 126 miljoonaa markkaa. Muita rahoittajia olivat metsäteollisuusyritykset 9,1 mmk, EU:n kehitysrahasto 7,3 mmk, Tekes 1,5 mm, Hollolan kunta 1,7 mmk, Etelä-Suomen metsänomistajien liitto 580 000 mk, Asko Oy 120 000 mk, Huonekalusäätiö 100 000 mk ja Teknoware 50 000 mk. Lahden kaupungin omaksi osuudeksi jäi 65 mmk.

Sibeliustalon avajaispuheessaan Paavo Lipponen sanoi, että rahaa tarvitsi aina Sibeliuskin. Kun säveltäjämestari kesällä 1895 lähti Vesijärven satamasta kohti Vaaniaa, hän oli peeaa. Eilen kuultu sävelruno Kullervo oli valmistunut kolme vuotta aikaisemmin, mutta se sai sen verran huonot arvostelut, että pian ensiesityksen jälkeen Sibelius veti sen pois julkisuudesta. Vaaniassa kuitenkin syntyi uusia sävellyksiä, joten rahaa oli tiedossa, kuten Lipponen sanoi.

Tähän jatkoksi Lipponen kertoi Lahdellakin olleen rahan kanssa ongelmia, mutta tästä yhtymäkohdasta Sibeliukseen ei talo nimeään saanut. Lahtea Lipponen joka tapauksessa kehui, mutta ylistäessään puista Sibeliustaloa hän muistutti myös, että Vihantasalmen uusi siltakin on tehty puusta ja sen kautta on hyvä ajjaa suhhauttaa Savvoon.

Kovaa suhaamista edellyttivät myös neuvottelut Jean ja Aino Sibeliuksen perikunnan kanssa, kun Lahden tulevalle kongressi- ja konserttitalolle piti saada nimi. Kinberg, Vänskä ja Salmi pitivät Sibeliustalon nimeä parhaana vaihtoehtona, joten sen eteen tehtiin kovasti töitä. En tiedä sopimusehtoja, mutta kyllä Jean Sibelius tällaisenkin monumentin ansaitsi. Lahden uusi talo oli paras ratkaisu tähän. Hämeenlinnassa ei olisi ollut muuta vaihtoehtoa kuin nimetä HPK:n jäähalli Sibeliushalliksi, ja Helsingin Musiikkitalosta ei ollut vielä hajuakaan.

Eilen tunsin juhlakonsertissa lähes samanlaista ylpeyttä ja onnea kuin 25 vuotta sitten, jolloin vanhan lehtijuttuni mukaan olin Finlandian soidessa pyyhkäissyt jopa kyyneleen silmäkulmastani. Oli koko projekti ollut meille lehtimiehillekin kova jopi. Alusta asti puolustin talon rakentamista ja yritin tehdä myönteistä vaikutusta Uuden Lahden lukijoihin. Samaa teki tahollaan ESS:n päätoimittaja Heikki Hakala. Vastapuolella oli Lahden Radion toimittaja, kaupunginvaltuutettu Tapani Ripatti, mutta Hakalan kanssa voitimme tämän tiedotusottelun 2-1.

Kun avajaiskonsertin jälkeen onnittelin ja kiitin Osmo Vänskää, hän kirjoitti omistuskirjoituksensa Matti Tuomiston juuri ilmestyneeseen kirjaan Sinfonisesti yhdessä: ”Karille kiitoksia monesta! Osmo.” Paras kiitos työurallani. Kirjassa kerrotaan Vänskän edeltäjästä Ulf Söderblomista, että 80-luvun lopulla hän sai tarpeekseen huonosta tilanteesta ja sanoi, että jos uusi konserttisali saadaan valmiiksi 1900-luvun loppuun mennessä, hän johtaa orkesteria alushoususillaan. Harmi, että talo myöhästyi kolmella kuukaudella, sillä vierailijana hän pääsi nyt johtamaan Sibeliustalossa 29.3.2000 frakki päällä.

Sibeliustalossa on muutakin taidetta. Lahden taidemuseon hallinnassa olevasta Mauno Hartmanin yli 300 teoksen kokoelmasta on yli 20 sijoitettu Sibeliustaloon, maalauksia, reliefejä ja veistoksia. Tämän oman juttuni otsikkokuvaksi valitsin kuitenkin Susanna Judinin grafiikanlehden, jossa Sibeliustalo juhlistaa Lahden kaupungin 100-vuotisuutta.

kari.naskinen@gmail.com