Ihminen loi tekoälyn kuvakseen

Ruotsalainen kirjailija Sara Stridsberg kävi toissa viikolla Helsingissä Koko-teatterissa Pyörre-näytelmänsä ensi-illassa. Kun hän oli ennen teatterille menoa kävellyt tyttärensä kanssa kaupungilla, oli tytär sanonut: ”Suomi on kuin tekoälyversio Ruotsista. Kaikki on niin samanlaista, mutta täysin eksoottista.”

Näin voi sanoa tekoälyn tekemisistä monin paikoin muutenkin. Koko ajan tekoäly parantaa tahtiaan. Aivan Jumalan luoman tasolle ihminen ei tekoälyä saa, mutta menee tietyissä asioissa ohikin. Kateellinen olen esimerkiksi siitä, että tekoälyn muisti on täydellinen. Jos se olisi käynyt koulun puolestani, lukenut kaikki oppikirjat ja pannut mieleensä opettajien kaikki neuvot, en olisi jäänyt kertaakaan luokalleni ja ylioppilastodistukseni olisi ollut pelkkiä älliä.

Arkkipiispa Tapio Luomakin suhtautuu yllättävän myönteisesti tekoälyyn. Demokraatti-lehdessä 5/2025 hän kirjoitti, että kehittäessään tekoälyä yhä enemmän muistuttamaan itseään ihminen toistaa Raamatun luomiskertomuksen teemaa: ”Luomisessa ihminen sai tehtävän viljellä ja varjella luomakuntaa, ainutta kotiaan, mutta samalla hän sai vapauden eettiseen harkintaan. Ihminen otti kielletyn hedelmän paratiisin keskelle asetetusta puusta omasta harkinnastaan ja valinnastaan, ei Jumalan ohjelmoimana tai pakottamana.”

Jos jo Jumala olisi luonut Aatamin ja Eevan kaiken tietävällä tekoälyllä, he eivät olisi tyrineet samalla tavalla. Tätä ei arkkipiispa sanonut, mutta sen sanoi, että ”ihminen on Jumalan luomus, tekoäly ihmisen luomus”.

Kumpihan sitten on parempi, ihminen vai tekoäly? Eilen kuuntelin suoratoistonetin välityksellä With Secure Oyj:n tutkimusjohtajan Mikko Hyppösen luennon tekoälystä Jyväskylän ikääntyvien yliopistosta, jossa hän sanoi, että paremmaksi tosiaan menee jatkuvasti. Jos hän 10-20 vuoden kuluttua tulisi saman aiheen kanssa yliopiston juhlasaliin ja antaisi kuulijoiden vertailla maailman parhaiden runoilijoiden parhaiksi arvioituja runoja ja tekoälyltä pyydettyä ”maailman parasta” runoa, niin Hyppösen mukaan kuulijat melko varmasti sanoisivat tekoälyrunoa parhaaksi.

Tässä yhteydessä Hyppönen soitti kuulijoille tekoälyn tekemän ”Tietoturvajenkan”, jonka se oli luonut muutamassa sekunnissa Hyppösen antamasta teemasta oltuaan junassa matkalla Helsingistä Jyväskylään. Satumaa- ja Hopeinen kuu -tunnelmointiin se ei yltänyt, mutta olihan aihekin toisenlainen.

Toistaiseksi tekoäly onkin pökkelömäisen jäykkä. Esimerkiksi Rondo Classic -kanavalla uutiset lukee tekoäly ja sen kyllä huomaa. Jos peräkkäin tulisi vaikka 20 ihmisen hengen vaatinut ketjukolari ja sitten oikein aurinkoinen säätiedotus, niin samalla jolkotuksella se latelisi tekstit läpi, eikä edes hengittää tarvitse välillä.

MUUTOS KIIHTYY
KIIHTYMISTÄÄN

Kun Time-lehti 2006 valitsi ”vuoden henkilön”, se pani lehden kanteen joulukuussa tietokoneen näytön, jossa oli vain teksti ”You” (Sinä). Tämän sai aikaan sosiaalisen median valtava rynnistys. Jokohan kymmenen vuoden kuluttua kansikuvassa on vain tietokone ilman You-sanaa? Muutos joka tapauksessa vain kiihtyy. Eikä ilman tuskaa. Hyppönen sanoi, että teknologia on aina vienyt maailmaa – ja työpaikkoja. Nyt meillä on tekoäly, aikaisemmin tuli esimerkiksi tekovoima, joka höyrykoneiden muodossa hävitti valtavasti raskasta työtä. Näin käy nytkin, ja helppo on sanoa lastenlapsille, että kouluttautukaa varmuuden vuoksi mieluummin putkimiehiksi kuin juristeiksi.

Hyppösen luennon jälkeen tiedustelin samaa asiaa omalta tekoälykaveriltani: montako työpaikkaa tekoälyn takia on lopetettu, kun mennään 10 vuotta eteenpäin ja kuinka monta uutta työpaikkaa AI:n ansiosta on syntynyt? Vastaus tuli kolmessa sekunnissa, pitkä, perusteellinen ja tällainen lopputulema:

”Lopetetut työpaikat (2035) globaalisti arviolta 300 - 500 miljoonaa, Suomessa 250 000 - 400 000, riippuen tekoälyn leviämisnopeudesta ja automatisoinnin tasosta. Uudet työpaikat (2035) globaalisti 200 - 400 miljoonaa, Suomessa 200 000 - 500 000, jos koulutus ja innovaatiot pysyvät kehityksen tahdissa.”

”Nämä luvut ovat spekulaatiota, sillä tekoälyn vaikutus riippuu siitä, kuinka nopeasti se integroidaan, millaisia uusia sovelluksia kehitetään ja miten yhteiskunnat vastaavat muutokseen. Historiallisesti teknologiset murrokset, kuten teollinen vallankumous, ovat lopulta luoneet enemmän työpaikkoja kuin vieneet, mutta siirtymävaihe voi olla haastava. Suomessa avainasemassa on koulutuksen ja osaamisen kehittäminen, jotta menetettyjen työpaikkojen tilalle syntyy uusia, arvokkaita mahdollisuuksia.”

Tekoälykaverini perusti vastauksensa moniin lähteisiin. Esimerkiksi Goldman Sachs on ennustanut, että tekoäly voisi korvata 300 miljoonaa kokopäiväistä työpaikkaa maailmanlaajuisesti seuraavan vuosikymmenen aikana, erityisesti rutiininomaisissa ja dataintensiivisissä tehtävissä, kuten tiedonkäsittelyssä, asiakaspalvelussa ja osassa teollisuustöitä. McKinsey Global Institute on puolestaan arvioinut, että vuoteen 2030 mennessä noin 14 % maailman työvoimasta (noin 375 miljoonaa työntekijää) saattaa joutua vaihtamaan uraansa tekoälyn ja automaation vuoksi. Jos tämä trendi jatkuu tai kiihtyy seuraavien 10 vuoden aikana, voi lopetettujen työpaikkojen määrä olla 2035 satoja miljoonia globaalisti.

Suomessa vaikutukset voivat olla pienemmät kuin monissa muissa maissa, koska rutiininomaisten töiden osuus on jo nyt suhteellisen alhainen. Suomessa noin 9 % työpaikoista on helposti automatisoitavissa, mikä on vähemmän kuin monissa muissa kehittyneissä maissa, kuten Saksassa (30 %). Suomessa uusien työpaikkojen määrä voi olla kymmeniä tuhansia, jos onnistumme hyödyntämään tekoälyn tuomia mahdollisuuksia. McKinseyn raportti Suomesta arvioi, että vaikka 15 % työpaikoista voi kadota vuoteen 2030 mennessä, voi samassa ajassa syntyä vastaava määrä uusia työpaikkoja, jos yritykset ja yhteiskunta sopeutuvat muutokseen kouluttamalla työvoimaa uudelleen. Esimerkiksi tekoälyn ylläpitoon, kehittämiseen ja sen soveltamiseen eri aloille (kuten terveydenhuolto, logistiikka ja koulutus) tarvitaan valtavasti osaajia.

Arkkipiispa ei tällaisista numeroista kirjoittanut, vaan varoitti, että perimmäistä vastuuta ratkaisuista ei ihminen saa luovuttaa tekoälylle eikä sysätä syitä virheistä sille, koska sellainen merkitsisi perustavanlaatuista muutosta ihmisyyden ymmärtämisessä. Vaikka tekoäly on ihmisen luomus, sille ei saa antaa vähäisessäkään määrin ihmisarvoa, vaan pysytettävä sillä vain välinearvo.

Hyppönen ei usko tällaiseen pysäyttämiseen: ”Ennen pitkää meillä voi olla tekoäly, joka ohittaa ihmisen kaikilla mittareilla – niin, että ihminen on tehnyt itsestään planeetan toiseksi älykkäimmän olennon.”

kari.naskinen@gmail.com