Koska Juha Rosman elokuva Huomenna (1986) on absurdi, sopii tämän jutun otsikoksi muunnelma Samuel Beckettiltä. Vakooja Irene oli antanut lapsensa nimeksi Huomenna, koska vauvan olisi pitänyt syntyä perjantaina, mutta synnytys viivästyi huomiselle lauantain puolelle. Juha Rosman ja Jukka Vienon kirjoittama tarina on kummallinen, mutta kiinnostava. Rosman kertoman mukaan alkuperäisenä ajatuksena oli tehdä elokuva neuvostodesantti Kerttu Nuortevan tapauksen pohjalta, mutta se jäi ja sen käsitteli myöhemmin Jörn Donner elokuvassaan Kuulustelu (2009). Nyt Rosman tekee ajankohtaiseksi se, että elokuva on tullut katsottavaksi Kansallisen audiovisuaalisen instituutin Elonet.fi-sivustolla.
Huomenna viittaa nimenä myös elokuvan ajankohtaan, joka on jossain tulevaisuudessa, mutta ei esimerkiksi aseista, autoista tai muusta teknologiasta päätellen kovin kaukana. Sijainnista ei saa selvää, kertaakaan ei mainita Suomea, Neuvostoliittoa eikä muutakaan maata, mutta pari kertaa puhutaan meneillään olevasta kapinasta. Yhden päällikön rintapielessä on arvomerkki, joka näyttää lelukaupasta ostetulta. Elokuvan työniminä olivat ”Niin kaukana kuin itä on lännestä” ja ”Isänmaa”, mutta lopulta tekijät päättivät siirtyä pois realismista, mikä antoi enemmän liikkumatilaa. Hyvä ratkaisu, sillä kyllähän näitä varsinaisia sotaelokuvia tehdään muutenkin liikaa. Idea hyvä, mutta toteutuksen ideat jäivät kuitenkin osittain puolitiehen.
Elokuva alkaa kapinallisjohtaja Rupin radiopuheella, jonka sisältö antaa katsojille heti näytteen tulevasta tyylilajista. Ei puheesta varsinaisesti mitään tolkkua saa, mutta sen kuitenkin, että Rupin siinä samassa tekemä itsemurha on seuraus miehen täydellisestä kyllästymisestä koko touhuun. Rosma myöntää nyt, että katsojat ihmettelevät, mistä tässä kaikessa on kysymys, keitä osapuolet ovat, mihin ne pyrkivät.
Elokuvauutiset-verkkojulkaisussa Rosma sanoi elokuvansa nyt katsottuaan, että asetelmaa olisi pitänyt selkeyttää: ”Dramaturgisesti ei ollut viisasta jättää vastaamatta liian moneen kysymykseen. Tarinassa ei ole selvästi hyvää tai pahaa osapuolta, kaiken taustalla vain ovat tuntemattomat, isot pelurit, joille yksilöt eivät ole tärkeitä. Tässäkään ei tänä päivänä ole mitään uutta.”
Absurdi elokuva ei tunnetusti vedä katsojia. Tästä taideteoksesta oli kuusi filmikopiota, jotka kiersivät vähän aikaa isoissa kaupungeissa, mutta katsojamäärä jäi 3045:een. Tämä sinänsä ei ollut kovin poikkeavaa 80-luvulla, jolloin peräti yksitoista kotimaista näytelmäelokuvaa saivat teattereissa alle 10 000 katsojaa.
 |
| Bibi Andersson ja Juha Rosma. (Kuva: Stefan Bremer) |
Elokuvan musiikin suunnitteli Edward Vesala, joka versioi pätkän myös P.J. Hannikaisen Suojelusenkelistä: Maan korvessa kulkevi lapsosen tie… Erikoisin musiikkikohta on kapakkalaulajaa esittävän Bibi Anderssonin tukitsema Utsom un, josta ei saa mitään selvää, mutta se onkin takaperin laulettua tekstiä Dostojevskin Rikoksesta ja rangaistuksesta.
Bibi Anderssonin lisäksi päänäyttelijöinä elokuvassa ovat Jukka Puotila, Katja Kiuru ja Aake Kalliala sekä pienemmissä rooleissa mm. Markku Maalismaa, Mikko Majanlahti, Jukka-Pekka Palo, Jussi Parviainen, Pertti Sveholm ja Vesa Vierikko. Lopussa aselepo julistetaan ja laulajattaren luota löydetään Huomenna, jota esittää pieni Aleksi Puotila.
Kerttu Nuortevaa ei siis nähdä, mutta Kalliala tulee maahan Kertun tavoin laskuvarjolla. Kerttu Nuorteva oli Karjalan autonomisen sosialistisen neuvostotasavallan suomalaissyntyisen presidentin Santeri Nuortevan tytär, joka lähetettiin desantiksi Suomeen syksyllä 1942, vangittiin ja palautettiin rauhanteon yhteydessä Neuvostoliittoon.
Huonosti kävi myös Rosman elokuvan tuottaneelle Skandia-Filmi Oy:lle. Ensin se oli päässyt hyvin plussan puolelle yhden Niskavuoren ja Palavan enkelin kanssa, mutta niiden jälkeen meni huonommin ja lopullinen niitti oli Rosman ohjaama Harmagedon (1986), jonka käsikirjoitti Jussi Parviainen näytelmätrilogiansa pohjalta. Konkurssi tuli.
kari.naskinen@gmail.com
