Maailmankirjallisuuden yksi kauneimmista rakkaustarinoista

Otsikko on kirgisialaisen Tshingis Aitmatovin (1928 - 2008) novellin Dzamiljan takakannesta. Vaikka onkin vain kustantajan mainostekstiä, niin jotain tottakin siinä on. Otin kolme Aitmatovin novellia luettavaksi, kun olin ensin nähnyt uudehkon kirgisialaisen elokuvan morsiamenryöstöstä, Mirlan Abdykalukovin Bride Kidnapping (2023). Siitä ei samanlaista esittelytekstiä saa, sillä se kertoo naimisiin haluavasta miehestä, jonka sukulaiset ja kaverit sieppaavat naisen, jonka mies raiskaa. Tämän jälkeen nainen ei voi muuta kuin suostua avioliittoon, koska raiskatun naisen häpeää ei voisi kantaa hän itse eikä hänen vanhempansa. Elokuvan lopputeksteissä kerrotaan, että tällainen on varsin paljon harrastettavaa ”kansanperinnettä” Kirgisiassa. Vain ani harva tekee raiskaukseta ilmoituksen poliisille, ja toinen vaihtoehto on paeta Venäjälle, kuten elokuvan tyttö tekee.

Kiinan rajalla oleva Kirgisia itsenäistyi Neuvostoliiton hajotessa. Sen uskontosuuntaus on 75-prosenttisesti islam, ja nykyisin ollaan huolissaan ääri-islamilaisten ryhmien suosion kasvusta. Aitmatov ei ollut uskontouskovainen, vaan moninkertaisesti palkittu neuvostokansalainen, joka tuli meilläkin tutuksi 60-70-luvuilla, kun Kansankulttuuri Oy:n kustannustoiminta toi esille neuvostoliittolaista kirjallisuutta ja musiikkia. Minulle jäi noilta ajoilta mieleen parhaiten Aitmatovin novelliin perustuva elokuva Ensimmäinen opettaja (1965). Sen ohjasi Andrei Mihalkov-Kontshalovski, jonka isä oli Neuvostoliiton kansallishymnin sanoittaja Sergei Mihalkov.

Balladi ensimmäisestä opettajasta on yksi kirjahyllyssä olleista novelleista. Siinä ei ole morsiamenryöstöä, mutta muslimisukujen pakkonaittamisyritys kuitenkin, jonka pystyy nuori komsomolijäsen Djuishen estämään opettajan arvovallallaan ja jämäkkyydellään, vaikka turpiinkin ehtii tulla. Djuishen oli 1924 lähetetty syrjäiseen Kurkureun kylään perustamaan koulua lapsille, joista yksi on 14-vuotias orpotyttö Altinjai Sulaimanova. Opettajan ja tytön välille syntyy ihastussuhde, mutta ei rakkauteen asti menevää, koska opettaja edustaa idealismia ja hyvyyttä. Opettaja kuuluu luokkataistelun kärkeen, mutta tätä aihealuetta novelli ei juurikaan käsittele. Yhtenä talvisena koulupäivänä 1924 kuitenkin opettaja kertoo, että Lenin on kuollut. Akateemikko Altinjai Sulaimanovan muistelmana kerrotussa tarinassa hän sanoo: ”Koulullamme syntyi sellainen hiljaisuus kuin lumivyöry olisi haudannut sen alleen. Kuului vain kuinka tuuli tuppautui seinän rakoihin ja kuinka lumihiutaleet laskeutuivat hiljaa olkikatolle.”

Novellin keskeisinä teemoina ovat koulutus ja sivistys, jota opettaja vie köyhässä kylässä eteenpäin kamppailemalla tietämättömyyttä ja vääränlaisia perinteitä vastaan. Dzamilja-novellissa pääaiheena on jo kunnon rakkaus. Kaiken varjona on kuitenkin kolmatta vuotta jatkunut sota, ja sen varjo levittäytyy myös Kurkureun laaksoon, josta Dzamiljan aviomies on rintamalla ja Dzamilja rakastuu sodassa loukkaantuneeseen ja siviiliin palautettuun Danijariin. Tunteet ja yhteiskunnan odotukset ovat ristiriidassa, mutta rakkaus ja intohimo voittavat.

Tilanteita kuvatessaan Aitmatov on tehnyt hyvää pohjatyötä elokuvaajille. Aitmatov kuvaa luontoa symbolisena elementtinä. Ruskeanpunaisella maruna-arolla on kuivia ruhjoutuneita sulkaheinäpensaita, ja kuuma kuiva tuuli kuljettaa puuskittan pois marunapyörrettä yli kumpujen… Dzamiljan vihitty mies on siellä jossakin muualla kumpujen yössä.

Luonnossa on poppeli Aitmatoville tärkeä symboli. Opettaja Djuishen ja Altinjai istuttavat ”poppelikaksoset” kunnaalle. Dzamiljassa on mäellä kaksi savitiiliaidan ympäröimää taloa ja niiden ympärillä kasvaa poppeleita. Kolmannessa novellissa taas Iljas näkee autoa ajaessaan tiellä Aselin poppelinhoikan hahmon, punahuivisen poppelinsa.

Perinteiden ja nykyaikaistumisen ristiriita on myös läsnä: patriarkaalinen järjestys törmää henkilökohtaiseen vapauteen ja muutokseen, vaikka tämä vapaus ei vallankumouksen jälkeen hyvältä näyttänytkään. Yhteiskunnan ja yksilön ristiriita on näkyvimmin esillä Punahuivisessa poppelissa, jolla tarkoitetaan kuorma-autonkuljettaja Iljasin rakastamaa Aselia. Rakastuminen alkaa intohimoisesti, mutta kohtaa lopulta pettymyksen ja eron. Rakkaus on sekä kaunis että traaginen. Punahuivinen poppeli on vertauskuva Aselille ja heidän suhteensa ohikiitävälle kauneudelle.

TAMMIEN ALLA

Vuonna 1987 ei Tshingis Aitmatov päässyt Suomessa poppelien luo, sillä Lahden kansainvälinen kirjailijakokous pidettiin noihin aikoihin vielä Mukkulan tammien alla. Paikalla ollut Aitmatov osallistui sen vuoden teemaan ”Mitä kirjallisuus paljastaa” puhumalla avoimesti ajankohtaiseksi tulleesta Neuvostoliiton glasnostista, jolla tarkoitettiin Mihail Gorbatshovin alulle panemia poliittisia uudistuksia. Aitmatov ei niihin järin innostuneesti suhtautunut: ”Kun maailma kuitenkin on jaettu poliittisesti, mutta ihmistä ei, niin miten kirjailija voi kuvata kokemaansa todenmukaisesti?”

Mukkulassa todettiin silloin, että idässä ja lännessä kaikki kirjailijat voivat vapaasti paljastaa, mutta lännessä se ei sen ihmeemmin kiinnosta, kun taas idässä tietyistä paljastuksista joutuu vankilaan. Aitmatov ei paljastanut vääriä asioita, ja hän sai kaikki mahdolliset huomionosoitukset Lenin-palkinnosta Neuvostoliiton valtionpalkintoon. Vuosina 1990-93 hän toimi Neuvostoliiton ja Venäjän suurlähettiläänä Belgiassa, sen jälkeen Kirgisian lähettiläänä Euroopan Unionissa, Natossa ja UNESCOssa.

kari.naskinen@gmail.com