Radiosta tuli kahden viikon aikana kolme kuunnelmaa suomalaisista naistaiteilijoista, kaikki syntyneet 1860-luvulla:
Elin Kleopatra Danielson-Gambogi (1861 Noormarkku - 1919 Antignano, Italia)
Helene Sofia Schjerfbeck (1862 Helsinki - 1946 Saltsjöbaden, Ruotsi)
Ellen Thesleff (1869 Helsinki - 1954 Helsinki).
Kaikki Radioteatterin hienoja esityksiä, ohjaajina Mirkka Kallio (2023), Outi Valle (2004) ja Kirsi Porkka (2021). Mielenkiintoisin oli Elin Danielsonin koskeva kuunnelma, koska hän ei ole ainakaan näin maallikolle läheskään niin tunnettu nuo kaksi muuta. Danielson on tutumpi nimi Suomen valtiollisesta historiasta; Lahdessa on valtioneuvos J.R. Danielson-Kalmarista pronssinen rintakuva Vapaudenkadulla pienen Kalmarin puiston reunassa, ja hän oli Elin Danielsonin serkku. Danielson-Kalmarilla ei ollut mitään tekemistä Lahden kanssa, mutta koska hän oli 1892 ostanut huvilan Vääksystä, niin patsaan sijoittaminen Lahteen oli kai jonkinlainen maakunnallinen kunnianosoitus Danielson-Kalmarille. Vääksyssä hän vietti kaikki kesänsä perheensä kanssa aina vuoteen 1932 asti. Tuona aikana Suviniemen huvilalla vieraili monia merkkihenkilöitä, esimerkiksi marsalkka Mannerheim matkallaan Rapalankartanoon Sysmään Rudolf Walldenin vieraaksi.
Taidemaalarin isä oli tilanomistaja, ylioppilas Carl Emil Danielson ja äiti Rosa Amalia (o.s. Gestrin), joka oli käynyt Porissa tyttökoulua. Elinin sisko oli kansakoulunopettajana toiminut Rosa, joka on tuon maalauksen tupakoiva tyttö. Maalaus on vuodelta 1890 nimeltään Teepöydän ääressä tai Päättynyt aamiainen (engl. After Breakfast). Se koettiin taidepiireissä suorastaan roisina kuvana. Miestaiteilijan tekemänä se olisi jotenkin sulatettu, mutta nainen tuollaisen huonotapaisen naisen maalaajana oli uhmakkaan sopimatonta. Kaiken lisäksi tyttö on maalauksessa vetelässä asennossa ja aamiaispöytä on siivoamaton. Viinilasikin on pöydällä.
Suomalaisen puolueen ruotsinkielisessä Finland-sanomalehdessä oli juttu taidenäyttelystä, jossa arvostelija siteerasi jonkun näyttelyvieraan kommenttia maalauksesta: ”Nykyajan nainen!” Kuten Porin Dante-seuran isossa taiteilijaesittelyssä todetaan, tuohon aikaan ”naisten tekemän taiteen tuli olla varovaista, vaatimatonta, siloista, sievää, hentoa ja herkkää”. Se oli sitä aikaa, jolloin miehet hallitsivat myös taidemaailmaa, ja taidekoulutkin olivat naisilta suljettuja.
Tupakoiva nainen oli 1800-luvulla muutenkin tavalla tai toisella poikkeava ihminen: näyttelijätär, prostituoitu, lesbo tai mieheksi muuttumista haluava olento. Elin Danielson itse tietenkin poltti. Tupakka sormien välissä ja tytön raukea asento viittaavat asiantuntija-arvioiden mukaan myös siihen, että huoneesta on juuri poistunut rakastaja. Kaikki sen tietävät, että vetelän raukea olo siinä on, kun just on saanut, ehkä yksi parhaita olotiloja ihmisellä, ja tupakoitsijoilla kuuluu tupakka silloin asiaan.
Mahtoiko sekään olla Suomessa ansioksi Elin Danielsonille, että hän Italiassa työskennellessään avioitui pari vuotta ennen vuosisadanvaihdetta 13 vuotta itseään nuoremman italialaisen taidemaalarin, ”nuoren ja kauniin” Raffaello Gambogin kanssa, ja muutti kokonaan Italiaan. Kuunnelmassa heitä esittävät Manuela Bosco ja Matteo Fantoni. Avioliitto kuitenkin hapertui, kun Elinin hyvä porilainen ystävätär, taidemaalari Dora Wahlroos alkoi suhmuroida Gambogin kanssa ollessaan myös Firenzessä. Jo ennen Italian-vaihetta Elin Danielson oli asunut ja työskennellyt myös Pariisissa.
HELENE SCHJERFBECK
ELLEN THESLEFF
Helene Schjerfbeck on kuunnelmassa vetäytynyt 1902 Hyvinkäälle asumaan leskiäitinsä kanssa huoneeseen ja keittiöön. Pariisi on takana, suhde äitiin on vaikea ja Helene kaipaa tunnustusta taiteelleen. Helena Kallio esittää roolissa taiteilijaa, joka epävarmuuden tilassa ei välillä itsekään usko maalaustensa onnistumiseen. Sitten ilmestyy mesenaatiksi Gösta Stenman, joka alkaa maksaa Helenelle kuukausipalkkaa saaden vastineeksi kaikki Helenen maalaamat teokset. Maine kasvaa, mutta lopulta Helene tajuaa, että hyväntekijäksi ilmottautunut Stenman on despootti.
Stenman oli entinen STT:n toimittaja, joka ryhtyi taidekauppiaksi ja mesenaatiksi, jossa roolissa hän palkkasi kuukausipalkkaiseksi taiteilijaksi galleriaansa myös Tyko Sallisen.
Ellen Thesleff -kuunnelma ajoittuu vuoteen 1949, jolloin hän taiteilijakoti Lallukassa yrittää vielä maalata yhden taulun.Työskentelyn keskeyttävät mieleen tulevat muistot, erimielisyydet sisaren palkkaaman kotiapulaisen Leena Salosen kanssa ja voimien puute. Taiteilijan roolissa on Marja Packalén, eikä Ellen anna periksi.
Myös Ellen Thesleff työskenteli Firenzessä, jossa hän Elin Danielsonin tavoin löysi toisenlaisen valon kuin Suomen korkeudelta – luce amore. Elin Danielson sanoi, että "niin kauan kuin valo on liian kirkas, se peittää kaiken muun alleen".
kari.naskinen@gmail.com
