Etelä-Suomen Sanomissa on käynnissä kysely siitä, mikä Lahden kaupunginosista on paras. Jos vain lapset vastaisivat, paras olisi aina se oma kaupunginosa. Mistä se Kytölässä tai Pirttiharjussa asuva lapsi voisi sanoa, että kyllä Mukkula tai Saksala ovat parempia. Asiasta on tutkimustietoakin, kuten Päijät-Hämeen tutkimusseuran juuri ilmestyneestä vuosikirjasta 2024 ilmenee. Siinä on Kati Honkasen kirjoitus siltä pohjalta, mitä tuli ilmi hänen omassa tohtorinväitöksessään paikkojen merkityksestä ihmisten henkilökohtaisesti kokemalle hyvinvoinnille.
Kati Honkanen oli mukana 2013-15
ympäristöministeriön
johtamassa asuinalueiden kehittämisohjelmassa, jossa Lahden osalta
pääkohteena oli Liipola. Hänen väitöskirjansa yksi osa keskittyi
liipolalaisten lasten kanssa tehtyihin haastatteluihin ja
piirustusryhmäkeskusteluihin heidän kokemuksistaan
Liipolasta.
Koska 2-16-vuotiaat lapset eivät vielä osaa
sijoittaa omaa asuinaluettaan asemakaavakarttojen rajojen sisälle,
näkemykset ovat väljiä. Esimerkiksi eräs 9-vuotias liipolalainen
kuvaili Liipolan erinomaisuutta: ”No voi pyöräillä, pelata
sählyy ja sit voi mennä uimaan tai tonne jonnekki Mytyyn tai
maauimalaan. Ja sitte ku ainaki yhel kaveril, joka asuu Launeel, ni
sil on tramppa, ni siäl voi hyppiä sillai. Ja sit käydää
Ala-Liipolan kentäl pelaa jalkkista ja sit pelaa fuutbackii
ja olla kirkkistä ja keinistä ja vaikka mitä kaikkee, mitä vaan
keksii.”
Tutkimusseuran
kirjassa on myös lasten piirustuksia merkittävistä liipolalaisista
paikoista: oma koulu, Launeen perhepuisto ja leikkikentät,
yhteistötila Toimela ostarilla ja Liipolan lasten saavutettavissa
olevat hyppyrimäet. Tärkeitä lapsille ovat myös lähimetsät ja
luonnonelementit, kuten tuttu ”mörkökivi”. (Toimelan
korvasi myöhemmin monitoimitalo Onni.)
Asuinalue
tai kotiseutu ei lapsen mielessä rajoitu lähiön virallisten
rajojen sisäpuolelle, vaan määrittyy paikkojen saavutettavuuden ja
merkityksellisyyden mukaan. Näin lasten ajattelutapa on toinen kuin
aikuisilla. Lasten joustava näkemys omasta asuinalueesta liittyy
myös siihen, että Suomessa lapset voivat ja saavat liikkua hyvinkin
itsenäisesti. Ei tarvitse uimareissulla Liipolasta Mytäjäisiin
pelätä pedofiilejä tai muita roistoja.
Liipolan lasten
onnellisuus on kiva juttu siinäkin mielessä, että he eivät ole
ollenkaan sisäistäneet sitä monien lahtelaisten luomaa mielikuvaa
surkeasta lähiöstä. Tässä
on kuitenkin oleellista sekin, että Liipolan huonosta maineesta
pitävän yllä muualla kuin siellä asuvat. Lapsille
Liipola on joka tapauksessa
Lahden mahtavin
kaupunginosa, vaikka kaavakartoissa se kyllä kuuluu Kerinkallion
kaupunginosaan, jonka osa-alueeksi se kaavoitettiin 1967.
Kati Honkanen kirjoittaa, että jos julkisuudessa
keskitytään joidenkin asuinalueiden kohdalla vain ongelmiin, niin
tämä ylläpitää ja vahvistaa niistä olevaa negatiivista
mielikuvaa. Liipolaankin on kohdistunut stereotyyppisiä
ongelmalähiön mielikuvia ja siitä ovat liipolalaiset saaneet
taakan kantaakseen. Nyt väitöskirjatutkija on kiinnittänyt
huomiota niihin voimavaroihin ja vahvuuksiin, joita asuinalueilla ja
niiden asukkailla on hyvinvoinnin kokemuksen
kannalta.
kari.naskinen@gmail.com
