Kaupungintalo ja teatteritalo

Onko lopulta minkäänlaista yleispätevää esteettistä kriteeriä arvioida kaupunkien esteettistä arvoa, niiden kauneutta, kysyy estetiikan professori Arto Haapala Helsingin yliopistosta. Hän pohtii asiaa Päijät-Hämeen tutkimusseuran XXXVII vuosikirjassa, jossa hänen kirjoituksensa otsikko on ”Esteettiset arvot solmussa – Lahti uuden ja vähän vanhemman ristivedossa”. Haapala ottaa yhdeksi ristivedon kohteeksi asetelman kaupungintalo – teatteritalo. Onko kaupungintalo ehdottomasti kaunis rakennus ja pysyykö valmistumisensa aikaan suurta porua aiheuttanut teatteritalo aina rumana?

”Lahden kaupungintalo antaa yhden viitteen pysyvästä esteettisestä arvosta: historiallisten monumentaalirakennusten arvoa on vaikea kiistää. Saattaa olla, että Lahden kaupunginteatterilla on samanlainen asema muutaman vuosikymmenen kuluttua”, kirjoittaa Haapala.

Eliel Saarisen suunnittelemaa kaupungintaloa pidetään hienona sen enempää arvioimatta. Toisaalta Pekka Salmisen suunnittelema teatteritalo edustaa erinomaisesti modernistista nykyarkkitehtuuria ja se on Lahdessa komeana maamerkkinä tässä viitekehyksessä.

Kaupungintalosta kukaan ei sano, etteikö se olisi esteettisesti tasapainoinen kokonaisuus. Siinä ei ole mitään kokonaisuutta häiritsevää yksityiskohtaa. Haapala sanoo, että kaupungintalon harmoninen kauneus on omalla tavallaan helppoa kauneutta; se ei haasta aistejamme, sen ottaa vaikeuksitta haltuun aistien kautta, minkä vuoksi estettinen yksimielisyys on saavutettavissa.

Sen sijaan teatteritalosta ja Sibeliustalosta ollaan toistaiseksi hyvin erimielisiä. Toisten mielestä teatteritalo on betonirumilus ja Sibeliustalo pelkkä laatikko. Haapala kirjoittaa siitäkin, miten Lahti on esimerkki rakennuskannan eri-ikäisyydestä ja siitä johtuvasta estettisestä ongelmallisuudesta. Vaikka Lahti on nuori kaupunki, sen keskustassa on eri-ikäistä rakennuskantaa eri vuosikymmeniltä. Esteettiset jännitteet ovat väistämättömiä. Haapala kuvaa kävelyään Karjalankadulta Aleksille:

”Karjalankadun varsin idyllinen matala rakennuskanta muuttuu korkeiksi kerrostaloiksi ja elementeistä kootuiksi ostoskeskuksiksi. Aleksanterinkadun eteläpuolelle jää valkohohtoisia elementtikerrostaloja, jotka erottuvat muista rakennuksista, ´pistävät silmään´. Samanlaisia kokemuksia tarjoaa Vesijärvenkatu, jos nousee Aleksanterinkadulta Matkakeskusta kohti: sen varrella olevat kerrostalot ovat eriparisia.”

Mutta tuleekohan teatteritalosta historiallinen, hyväksytty monumentti? Monista sellaisia tulee, vaikka niitä ei monumenteiksi alun perin tarkoitettu. Haapala mainitsee tälllaisina esimerkkeinä hyppyrimäet, radiomastot ja vesitornin: ”Jotkin arkkitehtoniset rakenteet ikään kuin kasvavat kulttuurisesti alkuperäistä käyttötarkoitustaan suuremmiksi, niistä tulee jossakin yhteisössä historiallisesti merkittäviä monumentteja.”

SOLMUKOHTIA

Tutkimusseuran vuosikirja 2024 on nimeltään Solmukohtia. Sen artikkelit käsittelevät erilaisia solmiutumisia, niiden tuloksena syntyviä keskuksia, verkostoja ja niiden kudelmissa vaikuttaneita päijäthämäläisiä. Kirjan aikajänne yltää aina esihistoriasta tähän päivään. Teoksen 14 artikkelia ovat eri alojen asiantuntijoiden kirjoittamia, ja varmaan niihin palaan tämän rakennusestetiikkajutunkin jälkeen:

+ Lahden mittainen mies – August Fellman tehtailijana ja liikemiehenä (kirjoittajana Janne Ridanpää)

+ Mariupol, Liepaja, Koiskala – etappeja Frans Edelheimin elämässä (Janne Ridanpää)

+ Koiskalan ja Urajärven kartanoiden säätyläisnaiset sivistyksen ja hyväntekeväisyyden mahdollistajina ja välittäjinä (Sonja Aarniola-Järvinen)

+ Sysmän Hovilan meijerikoulu ja karjatalous 1880–1900 (Katri Karkinen)

+ Piispa Arvid Kurki Iitin seurakunnan perustajana (Pekka Särkiö)

+ Hollolan linturiipus (Jukka Luoto)

+ Aika ennen Malvaa – Lahden taidemuseon kokoelmien vaiheita 1950 - 2018 (Maija-Riitta Kallio)

+ Muistoja Lahden julistebiennaalista (Ulla Aartomaa)

+ Luonnosta ja perinteestä – Albert Theodor Böök valokuvaajana ja kirjoittajana (Sini Ojala)

+ ”Pojat, me teollistamme tämän kunnan!” – Nastolan nousu teollisuuden solmukohdaksi (Ville Eerola)

+ Vauhtia ja viihdettä – Linja-autoasemat ja huoltoasemat liikennesolmuina (Riitta Niskanen)

+Lahti ja Päijät-Häme mainittu! Eräitä bibliometrisiä havaintoja tutkimuksesta Päijät-Hämeessä 1995–2024 (Jussi Heikkilä)

+Liipolan hyvinvointipaikat lapsen näkökulmasta: toiminta, vuorovaikutus ja tunnekokemus solmiutuvat yhteen (Kati Honkanen)

+ Esteettiset arvot solmussa – Lahti uuden ja vähän vanhemman ristivedossa (Arto Haapala).

kari.naskinen@gmail.com