torstai 20. tammikuuta 2022

Vastakkainasettelun aika on aina


Vaalit ovat käynnissä, joten television Politiikka-Suomi-ohjelman viimeisen osan otsikko on taas ajankohtainen: Vastakkainasettelun aika on aina. Vaikka täällä maailman parhaassa maassa asiat ovat keskimäärin hyvin ja yhteistyökin sujuu, niin politiikassa ollaan silti aina napit vastakkain.


Näinä päivinä 40 vuotta sitten äänestettiin myös. Silloin oli asetelma
Mauno Koivisto vastaan muut. Se oli vielä sitä aikaa, että ensin kansa valitsi 301 valitsijamiestä ja eduskunnan salissa nämä valitut ratkaisivat sitten asian lopulta. Koivisto voitti, kun Harri Holkerista ja Johannes Virolaisesta ei ollut kunnon vastusta.

Virolainen
oli omalla vaalikampanjallaan yrittänyt hälventää vastakkainasettelua mainossanonnallaan ”Kokoava voima”. Turhaa tietenkin, koska ainoa kokoava voima oli tuolloin Koivisto. Eikä Virolaista vanhastaankaan tunnettu mitenkään kansaa yhteen kokoavaksi, päinvastoin hajottavaksi. Virolainen piti yllä vastakkainasetteluja maaseudun ja kaupunkien välillä sekä porvaripuolueiden ja vasemmiston välillä. Jo K.-A. Fagerholmin vähemmistöhallituksesta 1948-50 Virolainen sanoi, että ”mikään hallitus ei olisi kyennyt kuristamaan maatalousväestöä siinä määrin kuin suurpääoman tukema sosialistinen hallitus on tehnyt”.

Tuli Virolainen esille professori Laura Kolbelle tehdyssä 60-vuotisjuhlakirjassa Leivoksia, kaupunkilaisia ja sivistysaatteita (Kirjapaja, 2017). Siinä Virolaista käsittelee tämän elämäkerrankin kirjoittanut fil. tri Kati Katajisto. Virolainen oli Maalaisliitto/Keskustan tärkein aatteellinen kehittäjä Santeri Alkion jälkeen, eikä kaupunkien työläisten omaksuma sosialistinen oppi sopinut alkiolais-virolaiseen, yksilölähtöiseen moraalisäätelyyn. Virolainen kyllä tiesi kaikkien muiden tavoin SDP:n taistelun kommunisteja vastaan, mutta hän suhtautui silti epäillen siihen, eikä uskonut sosiaalidemokraattien hylänneen aatteellisissa ohjelmissaan sosialisointivaatimuksia.

Vasta peruskoulun aikaansaaminen helpotti Virolaista tässä vastakkainasettelussa. Peruskoulu pelasti maaseudun modernisaation tielle – ilman sitä olisi saman sukupolven kokemusmaailma revennyt kuiluksi. Lisäksi Kati Katajisto toteaa, että koulutuspoliittisen uudistuksen kokonaiskuva täydentyi Virolaistakin tyydyttäväksi hänen ponnekkaasti ajamiensa maakuntayliopistojen perustamisen myötä.

MAUNO KOIVISTO JA
PENTTI AALLONEN

Ennen presidentinvaaleja 1982 Mauno Koivisto kiersi maata valtavat yleisömäärät keränneissä tilaisuuksissa. Ennen niitä hän pelasi joissakin kaupungeissa myös lentopalloa. Tällaisen ottelun muistan Lahden Urheilutalon vanhalta puolelta, jossa Manun joukkue voitti paikallisista demareista kootun joukkueen selvästi.

Kovin vahvistus Manun Sikariporras-joukkueelle oli maajoukkuemies Pentti Aallonen, joka oli valittu vuoden lentopalloilijaksi 1963, 1964, 1968, 1970 ja 1971. Kova vahvistus oli niin ikään Lahden Kimmon Anneli Kostensalo. Vastapuolella pelasivat mm. Juhani Kivihalme, Pekka Koivisto, Juhani Melanen, Pentti E Rantanen ja Timo K. Tikka. Pallopoikana toimi Seppo Lindblom.

Ottelun ja Koiviston polska -vaaliviihdetapahtuman jälkeen Koivisto piti lehdistötilaisuuden LOK:n Jukola-ravintolan kabinetissa.

Koivisto oli tullut Lahteen jo edellisenä päivänä. Hän yöpyi Lahden teollisuusseuran omistamalla Seurahuoneella, vaikka Suomen teollisuuspiirit olivat haukkuneet Koiviston pahaksi sosialistiksi, jota ei pidä äänestää.
Porvarit olivat tietenkin shokissa vaalien jälkeen. Etelä-Suomen Sanomien päätoimittaja Eeva Rissanenkin kirjoitti tuloksen selvittyä, että ”ihan sama, oliko kysymyksessä Manu tai Tanu”.

Kommunisti Esko Seppänen taas kommentoi, että Koivisto on merkitön, sinivalkoinen tuote, jonka pakkauksesta ei selviä valmistaja, eikä siinä ole tuoteselostetta. Erittäin tehokkaaksi on Seppäsen mukaan osoittautunut Koiviston käyttämä pesuaine varsinkin punavärin poistamisessa (v)aatteesta.

Vaalien yksi erikoisuus oli, että SKDL:n puheenjohtaja Kalevi Kivistö uhmasi Tehtaankadun painostusta ryhtymällä presidenttiehdokkaaksi. Näin voi sanoa, että ainoat ei-suomettuneet puolueet olivat tuolloin SKDL ja George C. Ehrnroothin Suomen perustuslaillinen puolue.

kari.naskinen@gmail.com