keskiviikko 12. tammikuuta 2022

Muodollista demokratiaa


Viime vuoden lopulla muisteltiin kohukirjaa Tamminiemen pesänjakajat, jossa käsiteltiin presidenttipelejä Urho Kekkosen aikana. Sen oli 1981 uskaltanut julkaista Urpo Lahtisen lehtiyhtiön sivufirma Kustannusvaihe ky. Muutamaa vuotta aiemmin oli ilmestynyt vakavammin suomalaisen yhteiskunnan tilaa läpikäynyt tutkimus Demokratian rajat ja rakenteet (WSOY, 1977), mutta se ei isoja painoksia tarvinnut, koska siinä ei ollut tilaa viihteelliselle aineistolle lukijoita houkuttelemaan. Kun kirjat ovat hyllyssä melkein vierekkäin, otin tämän 550-sivuisen demokratiakirjan selailtavaksi. En ruvennut uudelleen lukemaan, mutta ovathan siellä vanhat alleviivaukset ja muut merkinnät.

Neljä vuotta kestänyt tutkimus suomalaisesta demokratiasta ja tasa-arvosta tehtiin Suomen Akatemian rahoituksella. Tämän Tandem-hankkeen johdosta vastasivat
Jukka Gronow, Pertti Klemola ja Juha Partanen. Arvio demokratiasta Suomessa ei ollut myönteinen, vaan nähtiin, että se oli näennäistä. Se oli sitä aikaa, kun Suomi oli presidenttivaltainen maa, minkä lisäksi puolueiden johtoelimet käyttivät kansanvaltaisen ohjauksen ulkopuolelle jäävää, kaikesta oikeudellisesta kontrollista vapaata valtaa.

Avainasema oli Kekkosella. Hän oli ihmisten sydäntä lähellä isähahmona, jonka harrastukset olivat oikeita: urheilua, kalastusta ja teatteria, minkä lisäksi hänen miehekäs elämäntyylinsä ja nuorten radikaalien kanssa sopuilukin oli plussaa.
Kekkosen maailmanmatkat ja tapaamiset suurempien johtajien kanssa tekivät myös hyvää suomalaiselle itsetunnolla. Tandem-tutkimuksessa todetaan, että mikään pr-firma ei olisi pystynyt saamaan tilauksesta aikaan näin monipuolista ja toimivaa kokonaisuutta.

Kun Kekkonen jotain sanoi, se oli melkein kuin laki. Vuonna 1960 hän sanoi, että ”vaikka koko muu Eurooppa muuttuisi kommunistiseksi, Suomi jää perinteisen pohjoismaisen kansanvallan pohjalle, jos kansan enemmistö näin tahtoo, niin kuin uskon”. Se oli siinä.

Kylmän sodan vuodetkin Kekkonen hoiti mestarillisesti. Demokratian rajat ja rakenteet natisivat, mutta pääasia ulkopolitiikka hoitui mestarillisesti. Jos SDP:n asevelisiiven ja Kokoomuksen haluama nukkehallitsija Olavi Honka olisi ollut tilalla, olisi kylmä saattanut vaihtua kuumaan ja yöpakkaset olisivat muuttuneet ympärivuorokautisiksi.

Tandem-tutkimuksessa muistutetaan, ettei Kekkosen kausi ollut mitenkään
poikkeuksellista Suomen presidenttivaltaisessa suuntauksessa. Tämä alkoi jo P.E. Svinhufvudin aikana 1931-37, jolloin porvaripuolueiden politiikka oli sitä, että sosiaalidemokraatit suljettiin hallitusten ulkopuolelle, vaikka heillä oli takanaan noin 40 prosenttia äänestäjistä.

LIIKKUVA ÄÄNESTÄJÄ ON
DEMOKRATIAN RITARI


Tandem-tutkijat olivat sitä mieltä, että laajat kansankerrokset osallistuvat muodollisesti demokraattisen hallitsemistavan ylläpitämiseen, jonka tosiasiallisena tarkoituksena on säilyttää yhteiskunnan tuotantokoneisto ja rikkaudet niiden nykyisten omistajien määräysvallassa.
Mikä avuksi:

”Tämä ristiriita nostaa esiin kysymyksen demokraattisesta liikkeestä, joka pystyy turvaamaan saavutetut demokraattiset oikeudet ja laajentamaan niitä sitä mukaa kuin yhteiskunnallinen kehitys avaa siihen mahdollisuuksia ja asettaa ongelmia, jotka vain kansanjoukkojen rationaalinen ja organisoitu vallankäyttö voi ratkaista.”

Valtiovalta Suomessa kuuluu kansalle, jota edustaa valtiopäiville kokoontunut eduskunta. Tämä yksin ei riitä, ja kirjassa lainataan
oikeustieteen professoria Veli Merikoskea, jonka mukaan tässä vastuujärjestelmässä on aukkoja. Ne liittyvät presidentin aseman korostumisen lisäksi puolueiden ja etujärjestöjen vallan kasvuun sekä yksilöiden poliittisten vaikutusmahdollisuuksien kaventumiseen. Demokratian ydin on kuitenkin nimenomaan kansalaisten poliittisissa vapauksissa ja osallistumisoikeuksissa:

Demokratian ensimmäinen ritari, kansanvaltaisuuden paras puolustaja onkin poliittisesti virkeä, itsenäisesti ajatteleva, ns. liikkuva äänestäjä, joka vaalilipullaan pitää kurissa sekä oman puolueensa johdon että maan hallitukseen.” (Kansa ja kansanvalta, Otava 1974)

Tandem-tutkimus on laaja, esimerkkejä lukujen otsikoista:
- Porvarillisen demokratian ideologia
- Kapitalismin läpimurto Suomessa

- Pääoman kasautumisen tutkiminen
- Monopolipääoma ja kilpailu

- Ulkomainen pääoma Suomessa

- Pääomien tehoton käyttö

- Sota, rauha ja demokratia

- Taloudellinen länsisuuntaus

- Tulopolitiikka ja pääoman arvonlisäyksen ristiriidat

-
Demokratian kaventuminen.


Tandem-tutkimuksen johtokolmikko on tuttua muistakin yhteyksistä:
- Jukka Gronow valittiin Suomalaisen tiedeakatemian jäseneksi 2007.
- Pertti Klemola oli Suosikki-lehden ensimmäinen päätoimittaja 1960-luvulla, myöhemmin Yleisradiossa toimittaja ja kirjoitti kirjat SAK:sta (1975) ja Helsingin Sanomista (1981).
- Juha Partanen aloitti Alkoholipoliittisen tutkimuslaitoksen tutkijana 1960-luvulla ja palasi sinne Tandem-hankkeen jälkeen.

Tutkimukseen osallistui sen eri vaiheissa Tandem-ryhmän ulkopuolelta 46 tutkijaa ja tutkimusapulaista. Varoja käytettiin 786 000 markkaa.

kari.naskinen@gmail.com