Rikosten paljastajista tehdään rikollisia

Yhdysvaltain kansallinen turvallisuusvirasto NSA on syyllistynyt törkeään rikokseen vakoilemalla pohjoismaisia ja saksalaisia poliitikkoja. Amerikkalaisilla on kuitenkin omat sääntönsä. Yksi sellainen on, että jos joku paljastaa sen omia valtiolllisia rikoksia, on itse rikollinen. Tällaisia tunnettuja etsintäkuulutettuja ovat Julian Assange ja Edward Snowden. Heitä ennen amerikkalaisten sotarikoksia paljastanut Chelsea Manning on jo tuomittukin.

Assange on pitkään ollut Belmarshin vankilassa Lontoossa. USA vaatii Englantia luovuttamaan hänet Yhdysvaltoihin tuomittavaksi. Jos luovutus tapahtuisi, joutuisi Assange Virginian osavaltiossa sijaitsevaan tuomioistuimeen ja elinkautinen olisi selvä juttu.

Jo nyt Assange on murhamiehiäkin vaikeammassa asemassa Belmarshissa. Saksalainen toimittaja-kirjailija Günter Wallraf sanoo Assangen kohtelua psykologisen kidutuksen tietoiseksi muodoksi: ”Tavalliset vangit, mukaan lukien murhasta kuolemaan tuomitut, saavat ottaa vastaan lapsiaan ja sukulaisiaan. He saavat käydä luottamusellisia keskusteluja asianajajiensa kanssa. Assangelta kielletään kaikki tämä.” (Kulttuurivihkot 2/2021)

Julian Assangen rikos on Wikileaks-nettisivun perustaminen. Sen kautta vuoti tietoja julkisuuteen myös Chalsea Manning, joka sai 35 vuoden vankeustuomion. Barack Obama lievensi tuomiota ja Manning pääsi vapaaksi, mutta joutui uudestaan vankilaan kieltäydyttyä todistamaan Wikileaksia koskevassa asiassa.

Assangen, Manningin ja Wikileaksin rikos oli paljastaa USA:n helikopterilentäjien törkeys Bagdadissa 2007. Tällaista hupia lentäjät pitivät:

”Hän on haavoittunut - - - minä ammun.” Sitten kuuluu naurua. Minibussi ajaa paikalle pelastamaan haavoittuneita. Kuljettajalla on kaksi lasta mukanaan. Toinen lentäjistä sanoo: ”Saat syyttää itseäsi, jos otat lapsia mukaan taistelutantereella.” Sitten he ampuvat, isä ja haavoittuneet kuolevat, lapset haavoittuvat vakavasti.

Tästäkään sotarikoksesta ei ketään tuomittu, sen sijaan näiden tekojen paljastajista tehtiin rikollisia.

Assange, Manning ja Snowden ansaitsisivat Nobelin rauhanpalkinnot. Sellaisen sai 1935 saksalaisen Die Weltbühne -kulttuurilehden päätoimittaja Carl von Ossietzky, joka muutama vuosi ennen natsien valtaannousua julkaisi jutun Saksan ilmavoimien salaisesta varustelusta. Versaillesin rauhansopimuksessa Saksalta oli tällainen uuteen sotaan varustautuminen kielletty, mutta mitäpä siitä, von Ossietzky tuomittiin vankilaan valtiopetoksesta.

Nobelin rauhanpalkintoa ei von Ossietzkyn annettu mennä vastaanottamaan Osloon. Lisäksi Hitler kielsi Saksan lehtiä kirjoittamasta mitään palkinnosta ja 1937 Hitler kielsi Nobelin palkintojen vastaanottamisen kaikilta saksalaisilta. Carl von Ossietzky (kuvassa) kuoli Nordendin vankilassa Frankfurt am Mainissa 1937 tuberkuloosin ja keskitysleirissä kokemiensa kärsimysten heikentämänä.

”Me emme voi luottaa maailman omaantuntoon niin kauan kuin meidän oma omatuntomme nukkuu”, kirjoitti von Ossietzky.

kari.naskinen@gmail.com

Vallankumous kesti Suomessa 89 päivää

Heinolassa haudattiin eilen joukkohautaan 1918 haudatut punaiset viime lauantaina uudelleen ja kunnollisesti punaisten muistomerkin viereen. He olivat kaatuneet valkoisia vastaan käydyssä taistelussa Vierumäellä 20.4.1918.

Tuolloin huhtikuussa kansalaissota oli jo lähellä päätöstään, se loppui 15.5.1918. Käytännössä loppu oli tullut jo 25.4.1918, jolloin Helsingistä Viipuriin siirtynyt punaisten Kansanvaltuuskunta joutui pakenemaan Pietariin valkokaartien etenemisen tieltä.

Tuo huhtikuun 25. päivä oli samalla se hetki, kun työväenvalta päättyi. Vallankumous oli kestänyt 89 päivää. Se oli alkanut 28.1.1918, jolloin Kansanvaltuuskunta oli ottanut vallan Helsingissä. Kaksi päivää aiemmin oli osa porvarillista senaattia paennut Vaasaan.

Näin ollen Etelä-Suomi oli noin kolme kuukautta sosialistinen valtio. Sinä aikana valtaa piti Kansanvaltuuskunta, jonka johdossa oli vielä edellisvuonna eduskunnan puhemiehenä toiminut sosiaalidemokraattisen puolueen puheenjohtaja Kullervo Manner. Hallituksen muut jäsenet olivat ulkoasiainvaltuutettu Yrjö Sirola, sisäasiainvaltuutetut Eero Haapalainen ja Adolf Taimi, oikeuasiainvaltuutetut Lauri Letonmäki ja Antti Kiviranta, valistuasiainvaltuutettu Otto Vilhelm Kuusinen, raha-asiainvaltuutettu Jalo Kohonen, työasiainvaltuutettu Johan Henrik Lumivuokko, maatalousasiainvaltuutettu Evert Eloranta, elintarvikeasiainvaltuutettu Oskari Tokoi, liikenneasiainvaltuutettu Konstantin Lindqvist, posti- ja tiedotusasiainvaltuutettu Emil Elo sekä prokuraattorina Matti Turkia.

'

Kommunistisen työväenpuolueen lehti Työkansan Sanomat on juuri julkaissut kirjan Työväen Vallankumous 1918, jossa käydään läpi tuota aikaa. Kirjaan on koottu lehdessä ollut 24-osainen juttusarja vuosilta 2017-18.

Vallankumous jäi siis lyhyeksi, koska vastavallankumous keskeytti sen. Sosialistisessa tasavallassa ehdittiin kuitenkin ripeässä tahdissa säätää uusia lakeja sekä tehdä muita päätöksiä ja uusia nimityksiä. Tuore asetuskokoelma tuli painettuna 1.2.1918, tässä esimerkkejä:

- Laki torppareiden, lampuotien ja mäkitupalaisten julistamisesta maanomistajista riippumattomiksi.
- Väliaikainen laki velvollisuutensa laiminlyöneiden pankkien tehtävien hoitamisesta.
- Laki Suomen Pankin ja säästöpankkien oikeudesta laajentaa liiketoimintaansa.
- Suomen Kansanvaltuuskunnan päätös viljan puimisesta ja takavarikoimisesta.
- Määräys perunain takavarikoimisesta.
- Laki korvauksen suorittamisesta työntekijöille vallankumousoloista johtuneiden työnseisausten ajalta.
- Laki kuolemanrangaistuksen poistamisesta.
- Laki painoasioita koskevain asetusten kumoamisesta.
- Laki naisen oikeudesta päästä valtion ja kunnan virkoihin ja toimiin.
- Laki eläväinkuvain teattereiden verottamisesta.
- Laki tulojen ilmoittamisvelvollisuudesta kunnallisverotuksessa.
- Sopimus Venäjän ja Suomen sosialististen tasavaltain välillä.

kari.naskinen@gmail.com

Mauno Koivisto ja Turun yliopistot

Vuonna 1957 Mauno Koivisto oli yhtenä keskeisenä henkilönä perustamassa Turun korkeakoulujen yhteiskunnallis-taloudellista yhdistystä. Koivisto koki erittäin tärkeäksi saada Turkuun keskustelupaikka yhteiskunta- ja taloustieteilijöille. Nykyisen yhdistys järjestää vuosittain Mauno Koivisto -aiheisen luennon ja tänään sen piti historiantutkija Tapio Bergholm, jolta viime vuonna ilmestyi ensimmäinen osa hänen Koivisto-tutkimuksestaan nimellä Kiihkeä Koivisto - nuoruus, sota, onni (Otava, 2020). Se kattaa vuodet 1923-59. Luennossaan Bergholm keskittyi Koiviston koulu- ja opiskeluaikoihin, jotka sujuivat erinomaisesti sen jälkeen, kun oli päässsyt ohi vain keskinkertaisesti menneistä kansakouluvuosista.

Ennen korkeampia opiskeluja piti kuitenkin käydä sotimassa. Noista vaiheista Bergholm oikaisi sen yleisen väärän tiedon, että Koivisto olisi ollut kaukopartiomiehenä. Ei ollut, vaan oli tavallisena jääkärinä reservin komppaniassa, jonka päällikkönä oli kuuluisa Lauri Törni.

Sodan aikana Koivisto lähetti paljon kirjeitä isälleen, siskolleen, veljelleen ja tädilleen, ja tämä kehitti häntä kirjoittajana. Näistä kirjeistä ei paljon ole ollut aikaisemmin paljon tietoa. Kun Erkki Liikanen oli lukenut Bergholmin kirjan, hän soitti varmuuden vuoksi Tellervo Koivistolle ja kysyi, tiesikö hän kaikki. ”En ollenkaan, oli paljon uutta”, oli vastaus. Tellervo Koivisto sanoi myös, ettei tuntenut Bergholmin kirjassa käsiteltyjä nuoruuden päiväkirjoja, jotka ovat aivan oleellinen lähde Bergholmin piirtäessä nuoren Mauno Koiviston kuvaa.

Liikanen kirjoitti asiasta Maanpuolustus-lehdessä: ”Kysyin Koivistolta viimeisellä joululounaalla Suomen Pankissa, mitä perintöä elämälle uskonnollinen isä jätti. Koivisto vastasi isän aina puhuneen siitä, miten Jumala loi maan ja taivaan, mutta kaikki päättyy hirveään maailmanloppuun. Koivisto oli miettinyt, milloin se pelko oli lakannut häntä vaivaamasta - ´Vasta sitten, kun Tellervon tapasin´.”

Tellervon Koivisto tapasi opiskelijayhteyksissä, sillä Tellervo opiskeli samoihin aikoihin sotien jälkeen Turun kauppakorkeakoulussa. Se oli siis Koivoston kolmas yhteys Turun korkeakouluihin, ne hänen omat ylopistonsa olivat ruotsinkielinen Åbo Akademi ja Turun yliopisto.

Niitä ennen Koivisto oli kirjoittanut ylioppilaaksi yksityisoppilaana Turun suomalaisessa yhteiskoulussa. Koko kahdeksan vuoden oppikoulun opintosuoritukset hän hoiti neljässä vuodessa työn ohella. Pää oli kuin partaveitsi, joten yliopisto-opiskelu tuntui luontevalta. Pääaineena oli sosiologia, josta hän 1953 teki pro gradu -tutkielman ja täydensi sitä vielä niin, että myöhemmin samana vuonna se hyväksyttiin lisensiaattityönä. Aiheena oli ”Työsuhteet Turun satamassa”. Vuonna 1956 hän väitteli tohtoriksi edelleen samasta aiheesta eli sosiaalisista suhteista Turun satamassa.

”Väitöskirja ei kuitenkaan mennyt läpi kaikkein helpoimmalla tavalla. Koivisto oli saanut sen valmiiksi jo 1955, mutta varsinkin väitöskirjan toisena tarkastajana ollut Heikki Waris Helsingin yliopistosta vaati korjauksia ja täsmennyksiä. Väitöstilaisuus (kuva) lokakuussa 1956 oli sitten menestys ja myös merkittävä tapahtuma Turussa. Samalla Koivistosta tuli aikansa suuri julkkis, jota lehdissä haastateltiin laajasti – satamajätkästä tohtoriksi”, sanoi Bergholm.

Jo 1949 Koivisto oli liittynyt Turun akateemiseen sosiaalidemokraattiseen yhdistykseen, jossa oli paljon opiskelijoita molemmista yliopistoista, tutuista nimistä mm. Ilkka Pastinen. Toinen tällainen älymystön keskustelukerho oli Knoellingerin piiri, jota veti Åbo Akademin professori, taloustieteilijä Carl Erik Knoellinger. Tässä piirissä oli mukana myös Rolf Kullberg.

Tapio Bergholm

Tapio Bergholm sanoi Koiviston saavuttaneen nopeasti suomen ja ruotsin kielten lisäksi myös englannin ja saksan taidot, joten hän pystyi sujuvasti lisäämään tietämystään kansainvälisissä sosiologikongresseissa ja pohjoismaisissa kesäakatemioissa. Kesä 1950 oli Koivistolle tärkeä politiikan ja kansantaloustieteen ymmärryksen kannalta, kun hän Englannissa ollessaan tutustui Cambridgen ja Oxfordin yliopistojen professoriin

George Douglas Howard Coleen. Cole oli työväenpuoluetta edustava politiikan teoreetikko ja taloustieteilijä, joka Laborin akselilla kuului oikeaan laitaan. Samanlaiseksi Koivisto oli itsensä sijoittanut SDP:ssä jo ennestään, mutta Colen tapaamiset ja hänen teksteihinsä perehtyminen vahvistivat tätä. Kotiin palattuaan Koivisto alkoi kääntää Colen kirjoituksia demarien Turun Päivälehteen.

Lisäksi Koivisto alkoi kirjoittaa sosiologiasta porvarilliseen Suomalainen Suomi -lehteen, jonka päätoimittaja oli Turun yliopiston sosiologian professori ja Koivistoa opintojen aikana kovasti innostanut Esko Aaltonen.

MAUNO KOIVISTO -SALI

Vuonna 2017 Mauno Koiviston kuoleman jälkeen Turun yliopisto nimesi yhteiskuntatieteellisen tiedekunnan Publicum-rakennuksen suurimman luentosalin Mauno Koivisto -saliksi.

Yliopistoon Koivisto meni 1949 humanistiseen tiedekuntaan, jonne sosiologian professuuri oli tuohon aikaan sijoitettu. Koivisto hoiti opiskelun suureksi osaksi kirjatentteinä työn sivussa, sillä hän toimi satamassa vuoteen 1951 satamatyömiehenä ja työkonttorin hoitajana sekä työskenteli sen jälkeen kansakoulunopettajan sijaisuuksissa Eurajoella ja Vahdolla. Vuodesta 1954 Koivisto toimi Turun kaupungin ammatinvalinnanohjaajana ja teki samalla väitöskirjaansa. Turun yliopiston kunniatohtoriksi Koivisto vihittiin 1977.

Koiviston synnyinkodista, hellahuoneesta Piispankadun puutaloalueella on kunnostettu tutkijankammio ”Manun kammari”, joka on tarkoitettu Turun yliopiston yhteiskuntatieteellisessä tiedekunnassa tai Åbo Akademissa yhteiskuntatieteellisellä alalla päätoimisesti jatko-opintoja harjoittavalle, lisensiaatintutkimusta tai väitöskirjaa tekevälle henkilölle.

kari.naskinen@gmail.com

Kolme isäntämaasopimusta

Suomi on tehnyt kolme sotilaallista isäntämaasopimusta, kaksi niistä vajain valtuuksin. Ensimmäisen teki pelkkä ”valkoinen Suomi”, kun se hankki saksalaiset voittamaan kansalaissodan 1918. Toinen tehtiin Hitlerin kanssa toisen maailmansodan aikana ja kolmas tehtiin Naton kanssa 2014 puolustusvoimain komentajan Jarmo Lindbergin allekirjoittamana ilman eduskunnan päätöstä.

Nyt on meneillään Suomen sitominen entistä kiinteämmin Naton geopoliittiseen strategiaa. Ollaan hankkimassa kymmenellä miljardilla eurolla 64 hävittäjälentokonetta, tuorein tarjous on saatu amerikkalaiselta Lockheed Martinilta, ja se on sotatekniikan kannalta ilmeisesti aivan huippua. Yhdysvaltain suurlähetystössä eilen pidetyssä tiedotustilaisuudessa Lockheedin edustaja eversti evp. Scott Davis sanoi, että Lockheed tarjoaa 64 viidennen sukupolven F-35-konetta neljännen sukupolven hävittäjien hinnalla.

”F-35 on kaukana neljännen sukupolven hävittäjien edellä. Se on pystyvin ja selviytymiskykyisin hävittäjä seuraavien yli 40 vuoden ajan”, sanoi Davis.

Kysymys on selvästi alennustarjouksesta. Suomessa on alan asiantuntijoilla ollut sellainen käsitys, että hankkeeseen budjetoitu 10 miljardia euroa ei riitä 64 moderneimpaan F-35-hävittäjään ja niiden ohjusaseistukseen, mutta nyt on ilmeisesti saatu tarjous, ”josta ei voi kieltäytyä”. Myyvät uusinta uutta vanhojen koneiden hinnoilla. Tällä tarjouksella Joe Biden, Pentagon ja Lockheed Martin haluavat varmistaa Suomen entistä tiukemman sitoutumisen Natoon. Olisi Naton kannalta epäsopivaa, jos Suomi päätyisi vaikkapa ruotsalaisiin Saab Gripen E -hävittäjiin, jolloin Suomen geopoliittinen kykentä USA:n johtamaan Natoon ei olisi aivan saumaton.

kari.naskinen@gmail.com

Lännen kaksoisperiaatteet

Valkovenäjä pakotti matkustajalentokoneen laskeutumaan vastoin kaikkia kansainvälisiä sopimuksia Minskiin, jossa oppositioaktivisti Roman Protasevitš pidätettiin. EU:n komission puheenjohtaja Ursula von der Leyen vaatii nyt pakotteita Valkovenäjälle ja Protasevitšin vapauttamista. USA:n ulkoministeri Anthony Blinken on jyrkkänä samasta syystä.

Leppoisammin suhtauduttiin vastaavanlaiseen tilanteeseen, kun Bolivian presidenttiä Evo Moralesia kuljettanut kone joutui laskeutumaan Wieniin, koska Ranska ja Portugali kielsivät konetta lentämästä niiden ilmatilassa. Morales oli tulossa Moskovasta valtiovierailulta ja amerikkalaiset luulivat, että hän oli ottanut mukaansa tietovuotaja Eduard Snowdenin, joka vuotosivusto Wikileaksin mukaan oli hakenut turvapaikkaa Boliviasta.

Helsingin Sanomien uutisessa Bolivian ulkoministeri David Choquehuanca piti epäilyksiä Snowdenin kyyditsemisestä presidentin koneessa tyrmistyttävinä: "Emme tiedä, kuka keksi tämän valheen. Haluamme ilmaista paheksuntamme, koska tapaus saattoi presidentin hengen vaaraan." (HeSa 3.7.2013)

Moralesin kone pysäytettiin Yhdysvaltain käskystä ja operaatioon osallistuivat täällä Euroopassa Espanja, Italia, Itävalta ja Ranska. Lentokone tutkittiin, Snowdenia ei löytynyt ja matka pääsi jatkumaan 13 tunnin kuluttua. Morales tuomitsi USA:n ja EU-maiden toimet provokaationa koko Latinalaista Amerikkaa kohtaan, mutta siihen se jäi, USA ja Eurooppa olivat kuin kusi sukassa.

Sekä Protasevitš että Snowden ovat paljastaneet omien maittensa hallitusten ihmisoikeusrikkomuksia. Molemmat pääsevät pahimmassa tapauksessa hengestään. Lännen suhtautuminen asioihin on kuitenkin erilaista riippuen siitä, tapahtuuko jotain esimerkiksi Minskissä tai Wienissä tai Gazassa.

kari.naskinen@gmail.com

Oikeistoa, vasemmistoa ja muita reunoja

Sosiaalidemokraattien yhteydessä on aina puhuttu oikeisto- ja vasemmistodemareista. Tarkistin vaalikoneista tätä jakaumaa oman äänestyskuntani Lahden osalta. Kun ESS:n ja Yleisradion vaalikoneissa jätin vastaamatta niihin kysymyksiin, jotka eivät ole selvästi puolueideologioiden kannalta merkityksellisiä, osoittautuivat SDP:n ehdokkaista ”oikeistolaisimmiksi”

1. Seppo Mustonen
2. Reijo Toroskainen
3. Tomi Lähde

Selvästi vasemmistolaisimmat;

1. Janne Siltanen
2. Heikki Moilanen
3. Ulla Vaara

Kokoomuksen ehdokkaista oikeistolaisimmat ovat

1. Jari Kaitera
2. Lassi Mertaranta
3. Hannu Rahkonen

Vasemmistokokoomuslaisista ei koskaan puhuta, eikä vaalikoneissakaan ”vasemmistolaisin” kokoomuslainen ole ajatuksiltaan yhtä sosiaalinen kuin ”oikeistolaisin” SDP:n ehdokas. Tässä joka tapauksessa Kokoomuksen sitä reunaa:

1. Oleg Haikara
2. Mia Mironoff
3. Pekka Reiman

Koska äärioikeistolainen Perussuomalaiset on nyt galluppien kärjessä, hain vaalikoneiden avulla, ketkä ovat kaikkein eniten tämän persuideologian kannalla. Otin mukaan vain ne kysymykset, joihin uskoin selvästi pystyväni vastaamaan persulaisittain, ja tällainen on kärki:

1. Marko Tuominen, Pro Lahti
2. Jani Huttunen, Perussuomalaiset
3. Elmeri Hujanen, Pro Lahti

Nykyisin on myös sellaisen ”elämäntapapolitiikan” edustajia, joiden ykkösasiat ovat vihreä siirtymä, uudenlainen sukupuolisiirtymä ja vapaamielinen maahanmuuttosiirtymä. Tämän aihealueen kysymyksiin Helsingin Sanomien vaalikoneessa vastaamalla löytyi kolmen kärki:

1. Jetta Weman, valitsijayhdistys
2. Mola Bakhsh, Keskusta
3. Saila Lehtomäki, Keskusta

Sitten vielä kauneimmat ehdokkaat Lahdessa vaalikuvien perusteella: Susanna Hursti (Krist), Marju Markkanen (SDP) ja Seeli Toivio (Kesk).

kari.naskinen@gmail.com

Hyvinvointiyhteiskunta, kiitos Kokoomus!

Kokoomuksen puheenjohtaja Petteri Orpo sanoi eilen television vaalitentissä, että oikeisto on rakentanut Suomeen hyvinvointivaltiojärjestelmän. Saamme kiittää Kokoomusta kaikesta tästä:

Yleinen, yhtäläinen ja välitön vaali- ja äänioikeus
Täydellinen yhdistymis-, kokoontumis-, lausunto- ja painovapaus
Kahdeksan tunnin työpäivä
Viisipäiväinen työviikko
Maksuton opetus kaikissa oppilaitoksissa
Peruskoulu-uudistus
Kansaneläkelaki
Työsuojeluslainsäädännön kehittäminen
Tapaturmakorvauslaki
Lapsilisät
Ylityökorvaukset
Kesäloma
Talviloma
Lomaraha
Opintovapaalaki
Työterveyshuolto
Sairausajan palkka
Kansanterveysjärjestelmä
Ansiosidonnainen työttömyysturva
Laki irtisanomismenettelystä
Vuorotteluvapaa
Äitiyspäiväraha ja vanhempainvapaa
Isyysvapaa
Kotihoidontuki
Tasa-arvolaki
Varhaiseläkeuudistus

kari.naskinen@gmail.com