Kolmen teologin ja tutkijan kirja Jumalan synty (2025) ei kunnolla anna vastausta kirjan nimeen, mutta en olettanutkaan. Eksegetiikan yliopistonlehtorit Raimo Hakala ja Juha Pakkala sekä teologian tohtori Ville Mäkipelto ovat laajasti penkoneet historiallisia lähteitä, mutta eivät ole löytäneet Raamatussa mainittavien henkilöiden tai tapahtumien todenperäisyydestä mitään varmaa, puhumattakaan Jumalasta. Mikään Raamatun ulkopuolinen lähde ei vahvista, että esimerkiksi Aatami, Eeva, Nooa, Abraham, Jaakob, Mooses, Joosua tai Salomo olisi ollut oikeasti olemassa.
Mitä kauemmas ajassa Vanhan testamentin tarinassa mennään, sitä selvemmin kertomuksilla on mytologinen sävy ja sitä enemmän niihin sisältyy muista muinaisen Lähi-idän kulttuureista lainattuja elementtejä.
Hyvin yleistä on, että uskonnollisten käsitysten ja kulttuurivirtausten historiassa eri uskontojen ja uskomusten piirteitä sekoittuu keskenään. Esimerkkinä kirjassa mainitaan kristinuskon saapuminen Suomeen 900 vuotta sitten. Ensin tulivat katoliset ja ortodoksiset uskonkäsitykset, myöhemmin siirryttiin pääasiassa luterilaisuuteen Mikael Agricolan johdolla ja seassa vaikutti koko ajan myös vanha kansanusko: ”Sama ihminen saattoi käydä sunnuntaina messussa Kristuksen ruumista nauttimassa ja rukoilla maanantaina Ahdilta hyvää kalaonnea.” Omana aikanamme Kauko Käyhkökin tiesi, että kun Kalastaja-Eemeli pujotti madon koukkuun, ja thyi, niin Ahti soi antejaan.
Raamatun Jumalasta ei faktoja ole tämänkään vertaa. Yksi mielenkiintoisimmista asioista olisi tietää, mikä oli Jumala ennen maailmankaikkeuden alkuräjähdystä 14 miljardia vuotta sitten. Mitä yleensäkin oli sitä ennen, kun ei siis ollut mitään? Ei ollut tyhjääkään.
Hämmennystä aiheuttaa sekin, mitä Psalmissa 82 kerrotaan: ”Jumala seisoo jumalien kokouksessa, hän on tuomari jumalien keskellä. - - Minä sanon: Te olette jumalia ja kaikki tyynni Korkeimman poikia.” Tästä päätellen pääjumala seisoi muiden jumalten ympäröimänä, mutta mitä ja missä nämä muut jumalolennot olivat myöhemmin.
Jumalan ulkonäöstäkään ei ole mitään hajua. Raamatuntutkimuksen mukaan israelilaisten varhainen käsitys jumalasta yhdisti piirteitä muinaisen Lähi-idän ja Kanaanin El-ylijumalasta ja muista perinteistä ennen Jahve-uskoon siirtymistä. El-jumalaa kuvataan Ugaritin satamakaupungin (nyk. Ras Shamra Syyriassa) savitauluissa noin 1300 eKr. ja niissä kerrotaan ylijumalan tavanneen maailman laidalla meren rannalla kaksi jumalatarta, joiden kanssa vietti railakasta rantaelämää:
Elin penis tulee pitkäksi kuin meri
Elin penis on kuin vuorovesi
Paisunut jäsen syvän kulhon kupeessa,
hän ottaa ja työntää sen kahteen naiseen.
Jumalan ulkonäkö jää kuitenkin arvoitukseksi. Siksi Jumalaa voi kukin kuvata miten haluaa, kuten esimerkiksi Lahdessa nykyisin asuva kuvataiteilija Arto Määttä, jonka teoksesta Radien (Taivaanjumala, The God of Heaven, 2021) on kuva otsikkoni yhteydessä.
IHMEITÄ EI OLE
Kirjassa käsitellään paljon Jeesus Nasaretilaistakin, mutta hän on selvempi tapaus kuin Jumala. Jeesuksen yhteydessä tulevat aina esille myös luonnottomat ihmeteot. Eikä niitä mitenkään todistaa voikaan. Eikä yliluonnollista ole olemassa. Kuten nykyisessä rikostutkinnassa sanottaisiin, tekninen näyttö puuttuu.
Jeesuksella ei ollut yliluonnollisia voimia eikä tekniikoita. Kirjassa Jeesusta verrataankin Teräsmieheen, jolla myöskään ei ole yliluonnollisia voimia, mutta Jeesuksen ja Teräsmiehen tapauksissa oleellisempaa on heidän uhrautuva sitoutumisensa puolustamaan niitä syrjäytyneitä, joilla ei ole valtaa. Tällaisia epäoikeudenmukaisuuksiin puuttujia ovat myös Hämähäkkimies, Lepakkomies ja Robin Hood.
Kovia juttuja joka tapauksessa. Kuten kirjassa todetaan, Jumala on maailmanhistorian suurin idea. Kapitalismi, kommunismi, fasismi tai jääkiekkoboikotit ovat pikkuasioita tähän verrattuna.
kari.naskinen@gmail.com
