Pyhäkoululaisia Orimattilassa

Otin juhannuksena valokuvan Orimattilan kirkosta, mutta kun sen jälkeen menimme Orimattilan taidemuseoon, siellä oli parempi kuva, jonka tähän panin. Museossa on nimittäin parhaillaan orimattilalaisen Martti Ovaskan valokuvanäyttely, ja ammattilaisen kuva on tietenkin erinomainen. Ovaska aloitti työuransa Eirillä Lahdessa, mutta parhaiten hänet muistetaan omasta valokuvaamostaan Kuva-Ovaskasta, jonka hän perusti 1970. Siellä hän myös teki kauppaa kameroilla, kunnes eläkkeelle siirryttyään keskittyi harrastuksenomaisesti aktiiviseen valokuvaamiseen. Martti Ovaska on nyt 87-vuotias ja näyttelyssä on esillä kuvia, joissa pääpaino on luonnolla.

Kirkko on Ovaskalle läheinen, sillä hän on syntyisin Kirvusta, josta sotien jälkeen muutti Orimattilaan noin 4000 ihmistä, ja mukana tuli myös kellotapulin vanhin kello vuodelta 1658. Sitä soitetaan vain silloin, kun kirvulainen vainaja saatetaan viimeiseen lepoon. Sitä en saanut selville, onnistuiko muutama vuosi sitten kirkontorniin murtautunut rötöstelijä soittamaan kelloa, mutta paikkoja hän siellä kuitenkin rikkoi. Kirvusta ovat myös ehtoollisvälineet.

Ei ollut tuo sekavassa tilassa kiinni otettu nuorukainen ehkä käynyt pyhäkoulua, joka on myös merkittävällä tavalla Orimattilan historiaa. Kirkon ympäri käveltyämme osui kohdalle Niemenkylän punaisesta graniitista louhittu pylväs, jonka testissä sanotaan, että maamme ensimmäiset pyhäkouut toimivat tässä seurakunnassa 1780-luvulla, alkuunpanijoina kirkkoherra Henric Strömborg ja kappalainen Petter Sanngrenn. Patsas pystytettiin 1954.

Niemenkylä jäi tällä kertaa käymättä, mutta seuraavalla luontoretkellä pitää sinne mennä, koska tietojen mukaan siellä on ollut pysyvää asutusta jo 1520-luvulta asti ja tästä merkkinä ovat 19 uhrikiveä jollakin kalliolla. Tietoja kivien palvonnasta noilta ajoilta on, esimerkiksi Novgorodin arkkipiispan Makarin paimenkirjeessä 1534. Makarin tavoitteena oli vahvistaa kristinuskoa karjalaisten ja muiden suomensukuisten keskuudessa. Iivana Julman hän kruunasi tsaariksi 1547.

Orimattilan kellotapulissa sekoilleen miehen lisäksi pyhäkoulu on jäänyt väliin monelta muulta, koska Orimattilassakin rötöstellään paljon. Tuoreita rikostilastoja en etsimään ruvennut, mutta yhden vanhemman koosteen mukaan Orimattila on kaupunki, jossa tehdään rikoksia selvästi ennustettua enemmän. Korkean rikollisuuden paikkoja Päijät-Hämeessä ovat myös Kärkölä ja Nastola.

Kaupunki-sanakin tuohon tuli, mutta rikos- ja onnettomuusuutisia klikatessani tuli esille sellainen kuolemaan johtanut tapaus, jossa leikkuupuimuri ja auto olivat ajaneet kolarin Orimattilan kaupungissa. Hevospitäjä näkyy myös kirkossa, jossa kastemaljapöydän kyljessä on hevosta esittävä taideteos.

Erikoisempi eläinaihe on saarnastuolin yläpuolella oleva pelikaani. Se on Kristuksen rakkauden vertauskuva: niin kuin pelikaani ruokkii poikasiaan, niin Jumala ruokkii seurakuntaansa. Toisaalta Vanhassa testamentissa Herra kyllä varoittaa Moosesta ja Aaronia, että inhotkaa ja karttakaa siivekkäitä eläimiä, älkääkä syökö niiden lihaa esimerkkeinä mm. kotka, korppi, strutsi, huuhkaja, lepakko ja pelikaani. Kirkoissa pelikaaniveistoksia ja -maalauksia joka tapauksessa esiintyy, Orimattilan lisäksi ainakin Helsingin Paavalin kirkossa, Kangasalla, Karjaalla ja Siuntiossa. Broilereita Herra ei maininnut.

Orimattilan taidemuseon kesänäyttelyssä ei ole pelikaaneja eikä hevosia, vaan esillä on Martti Ovaskan valokuvien lisäksi Olavi Lanun teoksia hänen syntymänsä 100-vuotisuuden merkeissä sekä Melina ja Mikko Paakkasen maalauksia, joista tässä alla on yksi Melinan kaunis koristeellista tyyliä edustava kukkateos.

Kesänäyttelyn lisäksi taidemuseossa ovat esillä taidesäätiö Ilmari ja Toini Wall-Hakalan vaikuttavat kokoelmat, joissa esitellään kotimaisen taiteen suuria nimiä painottuen 1800-1900-lukujen vaihteeseen. Lisäksi museossa voi tutustua kuvanveistäjä Pentti Papinahon tuotantoon kolmen vuosikymmenen ajalta, Essi Renvallin veistoksiin sekä Orimattilalassa syntyneiden Erkon veljesten tarinaan.

kari.naskinen@gmail.com