Pulavuosia, pörssiromahduksia, suhdannesokkeja. Lukuisat talouskriisit ovat koetelleet suomalaisen yhteiskunnan kestävyyttä. Pääosin näiden kriisien taustalla on ollut kansainvälisiä tapahtumia, mutta niin tai näin, ne ovat vaikuttaneet suomalaistenkin elämään rajusti. Vyötä on pitänyt kiristää, kuten Ankarat ajatkirjan (Gaudeamus, 2024) kansikuvassa tehdään. Kirja kertoo Suomen talouskriisien pitkästä historiasta ja niiden vaikutuksista 1860-luvun suurista nälkävuosista nykypäivään. Samalla kuljetaan matka maatalousvaltaisesta Suomesta SDP:n ja Maalaisliitto/Keskustan rakentamaan moderniin pohjoismaiseen hyvinvointiyhteiskuntaan, jonka instituutiot ovat osoittautuneet kestäviksi myllerrysten keskellä. Suomen Pankin pääjohtaja Olli Rehn sanoi eilen SP:n rahamuseossa pidetyssä keskustelutilaisuudessa, että tällaisia kirjoja pitää kirjoittaa, jotta kriiseistä voidaan oppia – ja on opittukin.
Kun 90-luvun alun lama alkoi,
oli Rehn tuore kansanedustaja, asui Kalliossa ja muistaa hyvin
leipäjonojen pitenemisen lähellä asuntoaan. Se jätti yhden selvän
muistijäljen, ja epäilemättä nuo 30 vuoden takaiset ajat ovat
aika hyvin suomalaisten kollektiivisessa muistissa edelleen. Rehn
mainitsi tästä myös Sanna
Marinin,
joka oli vasta 5-6-vuotias, mutta on kertonut tarkkaan muistavansa
laman syvän ja pitkän vaikutuksen köyhään
kotiinsa.
Keskustelemassa oli myös kirjan toinen toimittaja, taloustieteen professori Roope Uusitalo Helsingin yliopistossa. Hän sanoi, että 90-luvun laman taustalla olivat virheet 80-luvulla. Teoksessa kuvataan monen kirjoittajan voimin, miten konkurssiaalto vyöryi oman aikansa pikavippiyhteiskunnan yli jo 1870-luvulla, kuinka pahasti 1930-luvun lama tuntui työntekijän kukkarossa ja miksi 1970-luvun öljykriisiin vastattiin turvautumalla poikkeustilalainsäädäntöön. Samoin arvioidaan talouden näkökulmasta koronapandemian ja Venäjän hyökkäyssodan aiheuttamia uusimpia kriisejä.
Tuoreimmista kriiseistä Suomi on toistaiseksi selviytynyt suhteellisen hyvin. Kuolleisuus ei koronakriisissä kohonnut samalle tasolle kuin monissa muissa Euroopan maissa, ja taloudellinen taantuma jäi lyhytaikaiseksi. Ukrainan sodan merkittävimmät vaikutukset ovat olleet hintojen ja erityisesti energian hinnan nousu sekä turvallisuuspolitiikan muutos Nato-jäsenyyksineen. Koronaepidemia ja Ukrainan sota tuskin jäävät viimeisiksi talouskriiseiksi. Nekin kuitenkin osoittavat, että valtiolla on kykyä ja halua puuttua talouskehitykseen. Kriisejä ei voi täysin estää, mutta niiden seurauksia voi lieventää. Toisaalta kriisiaikainen nopea päätöksenteko tarvitsee tuekseen osaamista, jota hallinnossa ei välttämättä ole, mutta jota yrityksistä, yliopistoista ja tutkimuslaitoksista saattaa löytyä, kunhan kanavat sen hyödyntämiseen ovat olemassa.
Olli Rehn sanoi tähän, että talouden rakenteet ovat nykyisin aikaisempaa paremmat, niiden avulla kriisejä pystytään ennakoimaan paremmin. Samoin pankkien pääomapuskurit ovat paremmat, niiden iskunkestävyys on aivan toista luokkaa kuin 90-luvun kriisissä.
”Pankkien vakavaraisuus on aikaisempaa parempi sekä Suomessa että koko Euroopassa, mutta uhkia on edelleen. Ne liittyvät geopolitiikkaan ja kyberriskeihin. Myös digitaaliset ja tekoälyhyökkäykset voivat haavoittaa järjestelmiä”, sanoi Rehn.
Taas kerran Rehnin esiintyminen oli niin vakuuttavaa, että harmitti hänen kuulumisensa ”väärään” puolueeseen. Toisenlainen puoluevalinta olisi hyvinkin voinut tehdä hänestä tasavallan presidentin viime vaaleissa.
Kirjan toinen toimittaja, taloushistorian professori Jari Eloranta Helsingin yliopistosta ei eilen ollut keskustelemassa, mutta hän sanoi aiemmin kirjaa esitellessään, että talouskriiseistä pahimpia ovat ne, joissa useampi onnettomuus iskee yhtä aikaa. Vuonna 1918 ulkomaankauppa oli ollut pysähdyksissä maailmansodan ja Venäjän vallankumouksen vuoksi, sisällissota ja sen jälkiselvittelyt sekoittivat kotimaan talouden ja lopulta iski vielä espanjantauti. 1990-luvun lamassa puolestaan yhdistyivät ulkomaankaupan kriisi ja kotimainen pankkikriisi. Viimeisimpään talouskriisiin liittyi sekä koronaepidemia että Ukrainan sota.
Uusitalon, Elorannan ja Rehnin lisäksi teoksen muut kirjoittajat ovat Lyydia Aarninsalo, Matti Hannikainen, Sakari Heikkinen, Kari Heimonen Heidi Hirvonen, Kristiina Huttunen, Teppo Lindfors, Jaakko Meriläinen, Matti Mitrunen, Jari Ojala, Jarmo Peltola, Johanna Rainio-Niemi, Sakari Saaritsa, Matti Sarvimäki, Riina Turunen ja Vesa Vihriälä. Keskustelua torstaina johdatteli Suomen Pankin johtokunnan varapuheenjohtaja Marja Nykänen.
BASEL 3 ENDGAME
Olli Rehn otti esille myös ainakin minulle tuntemattoman asian, pankkien kansainvälisen sääntelykehyksen Basel 3 Endgamen, jonka Baselin pankkivalvontakomitea (BCBS) on kehittänyt vastauksena vuosien 2007-08 finanssikriisiin. Se sisältää erilaisia sääntöjä pankkien pääoma- ja likviditeettivaatimuksiin. Päivitysehdotukset pääomalainsäädäntöön toisivat muutoksia myös USA:n nykyiseen riskiperusteiseen pääomakehykseen. Sen ehdotettu noudattamispäivä on 1.7.2025, mutta saa nähdä, mitä tapahtuu, kun siellä on siinä vaiheessa uusi presidentti vallassa. Mitä Trump sanoo lisääntyvästä sääntelystä ja valvonnasta? Se jäi kuitenkin avoimeksi, mitä tällainen Basel-juttu tarkoittaa Suomen kannalta.
kari.naskinen@gmail.com
