Kauppakeskus Trion (Lahti) takaosassa Hansassa Vapaudenkadun toisella puolella on tyhjässä liiketilassa nähtävissä kuvataiteilija Sami Leutolan ja tanssitaiteilija Meri-Tuuli Risbergin videotriptyykki Clue, johon vielä kaksi kertaa liittyy konkreettinen tanssillinen esitys (8.3. klo 18 ja 9.3. klo 14). Vaikka filmihulluna katson vuodessa yli 400 pitkää elokuvaa ja päälle tv-sarjaelokuvien jaksoja yli 300, on videotaide kuitenkin aivan jotain muuta. Jos tämän Cluen suomentaa johtolangaksi tai todisteeksi, niin tästä on sopiva aloittaa tutkimusmatka siihen audiovisuaaliseen rajatilaan, jossa yhdistyvät liikkuva kuva, ääni ja kuvataide modernistisella tavalla. Cluen sisällöstä en juonellista/tarinallista tolkkua saanut, mutta kokeellisena kokonaisuutena se kiinnitti huomion tiivisti. Kerronta muistutti enemmän veistoksellisuutta kuin elokuvallisuutta. Teoksen toteuttamista on tukenut valtiollinen Taiteen edistämiskeskus.
Parempi
onkin perustella näkemäänsä Leutolan ja Risbergin omin sanoin:
”Teos kysyy, mitä ovat kollektiivisten toimiemme seuraukset,
edistyksen ja säilymisen epävarma tasapaino. Se katsoo ihmisen
olemassaolon monimutkaisuuteen ja kokee tapoja. Hämärtyvätkö
rajat luonnollisen ja keinotekoisen välillä? Vieraannummeko? Teos
haastaa meidät kohtaamaan näkymiä ja houkuttelee kuvittelemaan
tulevaisuutta.”
Cluen
alaotsikko on
”Unohdettujen unelmien fragmentteja”. Kysymys on luultavasti oman
aikamme muutostiloista, joihin vaikuttavat rajun huolestuttavasti
ilmastonmuutos ja luontokato sekä tekoälyn moninaiset
käyttömahdollisuudet. Ihmistä tarvittaisiin muuhunkin kuin
syömiseen ja muuhun oman elämänsä ylläpidon kannalta tärkeisiin
toimiin, mutta entä jos tekoäly ja robotit pannaan hoitamaan
maapallon ja ihmiskunnan loppuprosessi seuraavien sukupolvien ajaksi
ja helpottamiseksi. Jotain tämäntapaista sain irti teoksesta, kun
jälkikäteen kotona olin myös lukenut Cluen
tekijöiden
selontekoa netistä.
Videotaide syntyi, kun keksittiin tv-kuvan tallentamista varten videonauha. Kai se jotain 60-lukua oli ja valmistajina alan isot nimet Sony, Panasonic ja JVC. Mukaan tarvittiin tietenkin tavallisille kuluttajille myytävät videonauhurit. Tietyllä tavalla videotaide oli kuitenkin alkanut jo elokuvafilmille toteutettuna, kun puhutaan tämän taidealan kuvallisesta muodosta. Meille tutuin esimerkki ovat kuvataiteilijan ja elokuvantekijän Eino Ruutsalon (1936 - 2001) lyhyet piirroselokuvat jo 60-luvun alussa, jolloin hän teki ikään kuin abstrakteja maalauksia suoraan filmille. Yhden tällaisen elokuvan osti Ateneum kokoelmiinsa 2001.
Varsinaisia videonauhalle tehtyjä taideteoksia alettiin Yhdysvalloissa, Etelä-Koreassa ja Länsi-Saksassa tehdä 60-luvun alkupuoliskolla. Suomessa tunnetuin tämän alan taiteilija on Eija-Liisa Ahtila, joka on myös kuvataiteen akateemikko. Hänen teoksiaan on nähty mm. Kiasmassa ja joitain myös televisiossa. Ne ovat yhtä erikoisia ja moniselitteisiä kuin Leutolan ja Risbergin Clue, mutta niistäkin pääsee jyvälle, kun edes vähän saa viitteitä (clue) tulkintoihin.
PERFORMANSSI, MEDIATAIDE,
GENERATIIVINEN TAIDE
Lahdessa nyt nähtävä ja koettava Clue on myös sillä tavalla tyypillinen lajinsa edustaja, että se ei ole vain valkokankaalle tai tv-ruudulle välitettävää kuvaa, vaan on suorassa ja samanaikaisessa yhteydessä muiden taidelajien kanssa, tässä tapauksessa nykytanssin. Tulee mieleen, että tällainen kokonaisuus onkin luonteeltaan kuin performanssi. On jo alettu videotaiteen sijasta käyttää myös termiä mediataide. Tällainen kokonaisuus voi pitää sisällään digitaalista videota, ”vanhanaikaista” filmiä, dvd:tä, cd-romeja, tietokonetaidetta, grafiikkaa, animaatiota ja virtuaalitodellisuutta.
Eikä kehitykselle ja muutokselle ole loppua. Esiin on ilmaantunut jo seuraava vaihe generatiivinen taide, joka hyödyntää ”generoivaa” tekoälyä. Kovasti väitetään, ettei tekoäly mitään pysty itsenäisesti luomaan, mutta digitaalisessa taiteessa tapahtuu jo niin, että tekoäly ei toimi pelkästään annettujen määreiden mukaan, vaan luo oman älynsä sisällä olevan aineiston pohjalta aivan uudenlaista sisältöä. Ainakaan me maallikot emme osaa erotella, mikä on tekoälyn ja mikä oikean taiteilijan luomusta. Eikä hajuakaan siitä, mikä on tilanne kymmenen vuoden päästä.
Clue on esillä tämän viikon lauantaihin asti. Sitä pääsee kokemaan lähellä sitä kauppakeskuksen sisääntulo-ovea, joka on Kauppakadun Kirkkokadun kulmassa.
kari.naskinen@gmail.com
