Piti käydä tutustumassa – ja eikö mitä, siellähän oli tuttu tunnelma, kun penkitkin ovat Lahdessa 2007 lopettaneesta Ilveksestä. Paikkoja on vähän yli sata, valkokangas on aivan normaalin kokoinen tähän saliin ja äänikin on erinomainen. Järvelän Kinon ainoa erikoisuus on ulkovessa.
Ilman säätiön rahoitustukea ei tämäkään elokuvateatteri nyt toimisi. Filmikeloja ei enää uusista elokuvista saa, joten tekniikan muuttaminen digitaaliseksi oli pakko. Näin jatkuu pitkä historia, sillä Järvelän Kinon perustivat Risto Koskinen ja Ruben Jokiniemi 1949. Heidän jälkeensä elokuvateatteria piti Arvo Kanerva 1956-78, sitten Sisko Hennala ja hänen kaksi poikaansa 1978-2004 sekä siitä lähtien sisarukset Maija ja Veli-Matti Saarinen.
Maija Saarinen myi liput, kun elokuvissa kävin. Hänelle paikka on tuttu, sillä jo nuorena likkana hän oli pitänyt Järvelän Kinon karamellikioskia. Edelleen tämä on hänelle vain harrastus, mutta tärkeä sellainen – viime vuonnakin katsojia kävi 4400.
En löytänyt tietoa Suomen vanhimmista, edelleen toimivista elokuvateattereista, mutta Järvelän Kino kuuluu varmasti niihin. Mahtaako vanhin olla Riihimäellä Kino Sampo, joka aloitti jo 1917?
Elokuvan ja varsinkin elokuvataiteen suurimmat fanaatikot vastustavat digitaalitekniikkaa. Ainoa oikea tapa tehdä elokuva on kuvaaminen filmille ja kehitetyn filmin esittäminen samalla tavalla kuin on tehty yli sata vuotta. Ehkä näin, mutta ilman digitekniikkaan siirtymistä olisi 100 tai 200 pientä paikkakuntaa nyt ilman eläviä kuvia.
kari.naskinen@gmail.com
