Lahden Seurahuoneen joululounaalla maistelin tuttua makua, kutsuin tarjoilijan
ja kysyin vaalean kalatahnan aineksia. Tarjoilija lähti keittiöön ja palasi
tiedon kanssa: savusiikatahdas.
Oli yllätys, vaikka tutulta tuntuikin. Joululounaan ruokalistassa ei nimittäin savusiikatahdasta mainittu, ja viimeksi olin sitä Seurahuoneella saanut yli 30 vuotta sitten. Savusiikatahdas oli aikoinaan Seurahuoneen keskiviikkopöydän suurin herkku, se oli vadilla siinä pitkän herkkupöydän päässä, ovelta katsoen kauemmassa päässä. Resepti oli aikoinaan suuri salaisuus, sitä eivät muut tienneet kuin hovimestari-ravintolapäällikkö-hotellinjohtaja Reino Oinonen.
Keskiviikon herkkupöytä oli sen verran kallis, että omilla rahoillani en sen ääreen koskaan tohtinut mennä, mutta pari kertaa pääsin siitä nauttimaan, kun joku muu toimi isäntänä ja maksajana. Nyt kuitenkin kävin joululounaalla, kun hinta ei enää aivan päätä huimannut (44 euroa), joskaan pöydän runsauskaan ei vetänyt vertoja vanhalle keskiviikkopöydälle, mikä oli lajissaan Suomen ykkönen. Kauppamatkustajatkin osuttivat yöpymisensä Lahteen usein keskiviikoksi, jolloin pääsi kutsumaan lahtelaisen liiketuttavansa illaksi Seurahuoneelle.
Seurahuoneen kanssa Suomen gourmet-ykköspaikasta kilpaili noihin aikoihin Tampereen Tammer. Molempien tausta samankaltainen. Seurahuonetta piti Lahden teollisuusseura ja Tammeria Tampereen teknillinen seura.
Enää ei savusiikatahdas ole reseptiltään salainen. Löysin sen omasta kirjahyllystäni: Lahden Seurahuone, parasta pöydässä oli ilmestynyt 1985, viisi vuotta Reino Oinosen kuoleman jälkeen. Oheinen kuvakin savusiikatahdaksesta on tuosta kirjasta (kuva: Hannu Bask), ja tässä resepti (kaloreja välttelemättä):
400 g voita
400 g savusiikaa (ehdottomasti kypsänä ja kuivana)
6 kypsää munankeltuaista
sitruunamehua
valkopippuria
1. Jauha munankeltuaiset ja hyvin puhdistetut savukalat hienoksi massaksi.
2. Vaahdota voi, mausta sitruunalla ja valkopippurilla.
3. Sekoita aineet huolellisesti ja jäähdytä muutama tunti kylmällä vedellä huuhdellussa, pitkänomaisessa vuokassa.
4. Kumoa vuoka ja leikkaa tahdas noin 1,5 cm:n paksuiksi annospaloiksi.
5. Lisäkkeeksi suosittelemme omena-sellerisalaattia, täytettyjä tomaatteja tai vihanneksia.
(En ainakaan muista, että tahdas olisi leikattu annospaloiksi, vaan kyllä sitä saattoi lohkaista omalle lautaselleen isonkin palasen, kuten nytkin tein joulupöydässä.)
Panen tähän vielä keskiviikkoillan herkkupöydän menu´n:
Silliä kuudella eri tavalla
Lohta vähän suolattuna, keitettynä ja savustettuna
Siian- tai muikunmätiä
Nahkiaisia ja savuankeriasta
Savusiikatahdasta
Kala- ja äyriäissalaattia
+ + +
Paahtopaistia
Savustettua vasikansatulaa
Raakalihapihvejä
Lampaanpaistia
Häränkielipasteijaa
Ranskalaista maalaispateeta
Kanagalantiinia
Savukalkkunaa
+ + +
Keitettyä lohta Hollandaise
Paistettua hanhea, salaatteja
Paahtohärkää hopeavaunusta
+ + +
Juustoja, hedelmiä, keksejä
Hyytelöitä, vanukkaita, torttuja
KEKKONEN
JA KIVEKÄS
Kun tässä nyt Seurahuoneen kuvioissa ollaan, niin otetaan lisääkin, kun löysin internetistä tarjoilijana 1965-76 toimineen Airi Niskasen muisteluksia. Ensin presidentti Urho Kekkosesta:
”Kartanokabinetissa häntä palvelimme ja adjutantit seisoskelivat oven takana. Mutta illan päälle Kekkonen innostui ja ajoi yhtä tarjoilijaa perästä läpi henkilökunnan huoneen rappukäytävään. Hauskinta meistä oli, kun adjutantit eivät tienneet mitään, kabinetista meni ovi meidän tupakkahuoneen läpi.”
”Ravintolapäällikkö Oinosen meille opettama lause, joka piti lausua joka kerta presidentille tarjottaessa, piti muistaa: Olkaa hyvä Herra Tasavallan Presidentti. Meitä tarjoilijoita oli moninkertainen määrä ja vaikeita olivat vastapuolen pöytää olevat tarjoilijat, kun oli hillitsemistä ettemme ala ääneen tirskua.”
”Teollisuusseuran jäsenille oli kerta vuoteen juhlat, joissa myös rouvat pääsivät osalliseksi. Muutoinhan herrat olivat monesti aamiaisesta lähtien monta kertaa vuorokaudessa ruokailemassa ja päivän loputtua usein laskua vietiin kuitattavaksi Häränsilmä-nimiseen yöbaariin. Tai ehkä sen kuittasi vaan hovimestari. Oli opittava mistä firmasta herrat ovat ja niinpä itselleni sattui uutena työläisenä kerran, että juoksin ulko-ovelle laskun kanssa lounasaikana, kun luulin asiakkaiden karkaavan. Silloin opin paljon, ei koskaan saanut hätääntyä, vaan hovimestari kuittasi, piti vain kysyä häneltä.”
”Oli taas kerran Teollisuusseuran hieno illallinen, olimme tulleet pimeään saliin, jälkiruokatarjoilu kynttilöiden palaessa. Päällikkö laittoi valot ja antoi merkin yhtäaikaiseen tarjoiluun, Olin Etelä-Suomen Sanomien johtajan Ossi Kivekkään selän takana, hän kurkisti taakseen ja sanoi: ´Airi Perkele´, oli siinä naurussa pitelemistä. Tämä vanha johtaja Kivekäs oli erittäin hauska, leikkisä ja hän ei oikein pitänyt tällaisesta teatterista, vaan oli mieluummin arkisien asioiden kannattaja.”
kari.naskinen@gmail.com
Oli yllätys, vaikka tutulta tuntuikin. Joululounaan ruokalistassa ei nimittäin savusiikatahdasta mainittu, ja viimeksi olin sitä Seurahuoneella saanut yli 30 vuotta sitten. Savusiikatahdas oli aikoinaan Seurahuoneen keskiviikkopöydän suurin herkku, se oli vadilla siinä pitkän herkkupöydän päässä, ovelta katsoen kauemmassa päässä. Resepti oli aikoinaan suuri salaisuus, sitä eivät muut tienneet kuin hovimestari-ravintolapäällikkö-hotellinjohtaja Reino Oinonen.
Keskiviikon herkkupöytä oli sen verran kallis, että omilla rahoillani en sen ääreen koskaan tohtinut mennä, mutta pari kertaa pääsin siitä nauttimaan, kun joku muu toimi isäntänä ja maksajana. Nyt kuitenkin kävin joululounaalla, kun hinta ei enää aivan päätä huimannut (44 euroa), joskaan pöydän runsauskaan ei vetänyt vertoja vanhalle keskiviikkopöydälle, mikä oli lajissaan Suomen ykkönen. Kauppamatkustajatkin osuttivat yöpymisensä Lahteen usein keskiviikoksi, jolloin pääsi kutsumaan lahtelaisen liiketuttavansa illaksi Seurahuoneelle.
Seurahuoneen kanssa Suomen gourmet-ykköspaikasta kilpaili noihin aikoihin Tampereen Tammer. Molempien tausta samankaltainen. Seurahuonetta piti Lahden teollisuusseura ja Tammeria Tampereen teknillinen seura.
Enää ei savusiikatahdas ole reseptiltään salainen. Löysin sen omasta kirjahyllystäni: Lahden Seurahuone, parasta pöydässä oli ilmestynyt 1985, viisi vuotta Reino Oinosen kuoleman jälkeen. Oheinen kuvakin savusiikatahdaksesta on tuosta kirjasta (kuva: Hannu Bask), ja tässä resepti (kaloreja välttelemättä):
400 g voita
400 g savusiikaa (ehdottomasti kypsänä ja kuivana)
6 kypsää munankeltuaista
sitruunamehua
valkopippuria
1. Jauha munankeltuaiset ja hyvin puhdistetut savukalat hienoksi massaksi.
2. Vaahdota voi, mausta sitruunalla ja valkopippurilla.
3. Sekoita aineet huolellisesti ja jäähdytä muutama tunti kylmällä vedellä huuhdellussa, pitkänomaisessa vuokassa.
4. Kumoa vuoka ja leikkaa tahdas noin 1,5 cm:n paksuiksi annospaloiksi.
5. Lisäkkeeksi suosittelemme omena-sellerisalaattia, täytettyjä tomaatteja tai vihanneksia.
(En ainakaan muista, että tahdas olisi leikattu annospaloiksi, vaan kyllä sitä saattoi lohkaista omalle lautaselleen isonkin palasen, kuten nytkin tein joulupöydässä.)
Panen tähän vielä keskiviikkoillan herkkupöydän menu´n:
Silliä kuudella eri tavalla
Lohta vähän suolattuna, keitettynä ja savustettuna
Siian- tai muikunmätiä
Nahkiaisia ja savuankeriasta
Savusiikatahdasta
Kala- ja äyriäissalaattia
+ + +
Paahtopaistia
Savustettua vasikansatulaa
Raakalihapihvejä
Lampaanpaistia
Häränkielipasteijaa
Ranskalaista maalaispateeta
Kanagalantiinia
Savukalkkunaa
+ + +
Keitettyä lohta Hollandaise
Paistettua hanhea, salaatteja
Paahtohärkää hopeavaunusta
+ + +
Juustoja, hedelmiä, keksejä
Hyytelöitä, vanukkaita, torttuja
KEKKONEN
JA KIVEKÄS
Kun tässä nyt Seurahuoneen kuvioissa ollaan, niin otetaan lisääkin, kun löysin internetistä tarjoilijana 1965-76 toimineen Airi Niskasen muisteluksia. Ensin presidentti Urho Kekkosesta:
”Kartanokabinetissa häntä palvelimme ja adjutantit seisoskelivat oven takana. Mutta illan päälle Kekkonen innostui ja ajoi yhtä tarjoilijaa perästä läpi henkilökunnan huoneen rappukäytävään. Hauskinta meistä oli, kun adjutantit eivät tienneet mitään, kabinetista meni ovi meidän tupakkahuoneen läpi.”
”Ravintolapäällikkö Oinosen meille opettama lause, joka piti lausua joka kerta presidentille tarjottaessa, piti muistaa: Olkaa hyvä Herra Tasavallan Presidentti. Meitä tarjoilijoita oli moninkertainen määrä ja vaikeita olivat vastapuolen pöytää olevat tarjoilijat, kun oli hillitsemistä ettemme ala ääneen tirskua.”
”Teollisuusseuran jäsenille oli kerta vuoteen juhlat, joissa myös rouvat pääsivät osalliseksi. Muutoinhan herrat olivat monesti aamiaisesta lähtien monta kertaa vuorokaudessa ruokailemassa ja päivän loputtua usein laskua vietiin kuitattavaksi Häränsilmä-nimiseen yöbaariin. Tai ehkä sen kuittasi vaan hovimestari. Oli opittava mistä firmasta herrat ovat ja niinpä itselleni sattui uutena työläisenä kerran, että juoksin ulko-ovelle laskun kanssa lounasaikana, kun luulin asiakkaiden karkaavan. Silloin opin paljon, ei koskaan saanut hätääntyä, vaan hovimestari kuittasi, piti vain kysyä häneltä.”
”Oli taas kerran Teollisuusseuran hieno illallinen, olimme tulleet pimeään saliin, jälkiruokatarjoilu kynttilöiden palaessa. Päällikkö laittoi valot ja antoi merkin yhtäaikaiseen tarjoiluun, Olin Etelä-Suomen Sanomien johtajan Ossi Kivekkään selän takana, hän kurkisti taakseen ja sanoi: ´Airi Perkele´, oli siinä naurussa pitelemistä. Tämä vanha johtaja Kivekäs oli erittäin hauska, leikkisä ja hän ei oikein pitänyt tällaisesta teatterista, vaan oli mieluummin arkisien asioiden kannattaja.”
kari.naskinen@gmail.com
