Iranilainen ohjaaja Jafar Panahin on
tehnyt uusimman elokuvansa taksiauton kojelaudan päällä olevalla kameralla,
jota kuljettaja voi käännellä. Kuljettaja on Panahin itse, joka vuonna 2010
tuomittiin 20 vuodeksi elokuvientekokieltoon. Syynä oli hallituksenvastainen
propaganda, mihin Panahin oli elokuvillaan ja ilmeisesti muutenkin syyllistynyt.
Kojelautakameralla hän kuitenkin on pystynyt toteuttamaan elokuvan Taxi Teheran (2015).
Elokuva on saanut kansainvälisiä palkintoja, ja elokuva-arvostelijat ovat kehuneet. Jos elokuvan olisi tehnyt joku tavallisempi henkilö, se olisi jäänyt ilman suurempaa huomiota.
Panahin kuskaa taksillaan asiakkaita Teheranissa. Yksi takapenkillä kävijä on opiskelija elokuvakoulusta. Hän kysyy Panahinilta, olisiko tällä jotain hyvää aihetta elokuvaksi. Panahin vastaa totuudenmukaisesti, että kaikki hyvät elokuvat on jo tehty. Tämä on Taxi Teheranin paras kohta.
Jafar Panahin ei elokuvassa ”esitä” taksiautoilijaa, vaan itseään, joka on näissä olosuhteissa ruvennut ajamaan taksia - tehdäkseen tämän elokuvan. Se on siis kuvattu Teheranissa, ja mielenkiintoisinta onkin seurata, millaista on liikenne Iranin isossa pääkaupungissa. Panahin kuitenkin ajelee vain sivukaduilla, johtuneeko siitä, ettei häntä siellä yhtä hyvin tunnistettu kuin kaupungin keskustassa.
Jo vajaan tunnin kohdalla tuntuu, että saisi jo loppua. Asiakkaiden kanssa keskustelut ovat komediallisia, mutta idea ei kestä kovin pitkään. Onneksi elokuvan kokonaiskesto ei ole kuin 80 minuuttia.
Panahinin tunnetuin elokuva taitaa olla Valkoinen ilmapallo (1995) tytöstä, joka lähtee ostamaan kultakalaa uudenvuodenjuhlaa varten. Cannesissa tämä palkittiin parhaana esikoisohjauksena. Taxi Teheranissakin yhdellä asiakkaalla on takapenkillä kultakaloja lasipöntössä.
kari.naskinen@gmail.com
Elokuva on saanut kansainvälisiä palkintoja, ja elokuva-arvostelijat ovat kehuneet. Jos elokuvan olisi tehnyt joku tavallisempi henkilö, se olisi jäänyt ilman suurempaa huomiota.
Panahin kuskaa taksillaan asiakkaita Teheranissa. Yksi takapenkillä kävijä on opiskelija elokuvakoulusta. Hän kysyy Panahinilta, olisiko tällä jotain hyvää aihetta elokuvaksi. Panahin vastaa totuudenmukaisesti, että kaikki hyvät elokuvat on jo tehty. Tämä on Taxi Teheranin paras kohta.
Jafar Panahin ei elokuvassa ”esitä” taksiautoilijaa, vaan itseään, joka on näissä olosuhteissa ruvennut ajamaan taksia - tehdäkseen tämän elokuvan. Se on siis kuvattu Teheranissa, ja mielenkiintoisinta onkin seurata, millaista on liikenne Iranin isossa pääkaupungissa. Panahin kuitenkin ajelee vain sivukaduilla, johtuneeko siitä, ettei häntä siellä yhtä hyvin tunnistettu kuin kaupungin keskustassa.
Jo vajaan tunnin kohdalla tuntuu, että saisi jo loppua. Asiakkaiden kanssa keskustelut ovat komediallisia, mutta idea ei kestä kovin pitkään. Onneksi elokuvan kokonaiskesto ei ole kuin 80 minuuttia.
Panahinin tunnetuin elokuva taitaa olla Valkoinen ilmapallo (1995) tytöstä, joka lähtee ostamaan kultakalaa uudenvuodenjuhlaa varten. Cannesissa tämä palkittiin parhaana esikoisohjauksena. Taxi Teheranissakin yhdellä asiakkaalla on takapenkillä kultakaloja lasipöntössä.
kari.naskinen@gmail.com
