Rossijan äänestyksen kymmenen kärjessä:
1. Pjotr Stolypin
2. Aleksander Pushkin
3. Dmitri Mendelejev
4. Aleksanteri Nevski
5. Aleksandr Suvorov
6. Josif Stalin
7. Vladimir Lenin
8. Iivana Julma
9. Pietari Suuri
10. Katariina Suuri
Suomi:
1. Carl Gustaf Emil Mannerheim
2. Risto Ryti
3. Urho Kekkonen
4. Adolf Ehrnrooth
5. Tarja Halonen
6. Arvo Ylppö
7. Mikael Agricola
8. Jean Sibelius
9. Aleksis Kivi
10. Elias Lönnrot
Venäläisten listassa kiinnittyy huomio mm. siihen, että suurimpien sankareiden joukossa ovat sekä vallankumouksen kovin vastustaja, tsaari Nikolai II:n ajan pääministeri Pjotr Stolypin (kuvassa) että Lenin ja Stalin. Molemmilla aatesuunnilla on siis edelleen isot kannattajajoukkonsa.
Venäjällä nousi 50 kärkihenkilön joukkoon 14 hallitsijaa tai hallintomiestä, Suomessa yhtä monta. Venäjällä tälle listalle mahtui 15 taiteilijaa, Suomessa 11. Sotapäälliköitä Venäjällä 10, Suomessa 2.
Suomalaisessa äänestyksessä 50 parhaan joukkoon mahtui viisi urheilijaa, viisi viihde-elämän edustajaa ja kolme liike-elämän/teollisuuden edustajaa. Venäjällä näistä ryhmistä ei 50 suurimman sankarin joukkoon päässyt kuin jalkapallomaalivahti Lev Jashin, olympiavoittaja ja sosialistisen työn sankari.
Vaikka Vihavaisen kirjan nimessä mainitaan Vladimir Putin, ei hän vuoden 2008 äänestyksessä vielä noussut näkyvästi esille. Nyt on varmasti jo toisin, ja Putin itsekin ylläpitää omaa miehistä olemustaan sankarillisesti esillä. Hänen mielilajinsa urheilussa ovat judo ja venäläisperäinen kamppailulaji sambo. Esimerkiksi karate ei Putinia nuorempanakaan kiinnostanut: ”Karate ei ole kontaktilaji, ja pidimme sitä siksi lähinnä balettina. Urheilua olivat vain sellaiset lajit, joiden eteen piti tehdä valtavasti töitä ja vuodattaa paljon verta, hikeä ja kyyneleitä.” (Gevorkyan, Timakova, Kolesnikov: Vladimir Putin, vallan ytimessä, Dashi 2000)
VENÄJÄLLÄ UUSIA PATSAITA,
SUOMESSA TORILLA TAVATAAN
Venäjällä sankaruus ja suursaavutukset ovat hyvin arvostettuja. Jatkuvasti siellä pystytetään patsaita ja muita muistomerkkejä. Ei eläville henkilöille, mutta viimeisten 20 vuoden aikana ovat uusia patsaita saaneet esimerkiksi Pietari Suuri, Pjotr Stolypin ja Voiton marsalkka Georgi Zhukov, ja nyt suunnitellaan Moskovaan isoa Vladimir Suuren eli Pyhän Vladimir Kiovalaisen patsasta.
Suomessa sankaruuteen ei suhtauduta yhtä mahtipontisesti. Esimerkiksi Kekkosta kohtaan tunnetaan edelleen kunnioitusta, mutta palvontamenoihin ei syyllistytä, eikä valtiokoneisto erikseen kiillota Kekkosen kuvaa.
Toisaalta Suomessa kynnys ainakin pieniin ja ehkä väliaikaisiin sankaruuksiin on matalampi. Kun Suomi voitti jääkiekon maailmanmestaruuden 1995, kokoontui väki Helsingin kauppatorille, jossa laulettiin, että ”ollaan sankareita kaikki”. Jotkut tosin muistelevat asiaa vieläkin.
Muun maailman sankaruuskäsityksistä Vihavainen ei kirjassaan mainitse muita kuin Yhdysvallat, jossa supersankareita ovat lähinnä Teräsmies, Lepakkomies ja Hämähäkkimies.
Entä historiassa? Kuuluisa skottilainen historioitsija Thomas Carlyle käsitteli sankaruutta 1841 ilmestyneessä kirjassaan:
Sankari jumaluutena: Odin
Sankari profeettana: Muhammed
Sankari runoilijana: Dante, Shakespeare
Sankari pappina: Luther, Knox
Sankari kirjailijana: Johnson, Rousseau, Burns
Sankari kuninkaana: Cromwell, Napoleon
Vihavainen pitää tuota luetteloa kummallisena, ja tähän kohtaan hän mainitsee suomalaisiksi sankareiksi myös J.L. Runebergin, J.W. Snellmanin ja Zachris Topeliuksen sekä venäläisiksi Aleksandr Herzenin, Nikolai Karamzinin, Mihail Bakuninin, Feodor Dostojevskin ja Leo Tolstoin.
SUOMALAINEN SANKARI
TARKOITTAA LAULAJAA
Suomen kielen sankari-sana on arvoituksellinen. Vihavaisen mukaan se saattaa johtua germaanisesta sanasta ”sangare”, joka tarkoittaa laulajaa. Sopisi tietenkin kuvaamme Kalevalan laulavista sankareista. Kansanrunoustutkimuksen professorin Kaarle Krohnin kijassa Kalevalan kertomarunojen opas (SKS, 1932) todetaan, että Väinämöinen ja Ilmarinen ovat sankareita, jotka kuoltuaan korotetaan jumalten joukkoon. Tätä mieltä oli myös Lönnrot.
Suomalainen sankari-sana on joka tapauksessa ainutlaatuinen. Virolaisillakin on käytössään ”kangelane”, joka juontaa juurensa aivan toisesta asiasta, väkevyydestä (kangus).
Venäjällä ortodoksisessa uskonnossa käytettiin vanhastaan sanoja ”podvizhnitsestvo” (korkea kilvoittelu) ja ”podvig” (sankariteko), ja näitä sanoja käytetään myös maallisten sankaritekojen kohdalla.
kari.naskinen@gmail.com
