keskiviikko 11. maaliskuuta 2015

Sananvapaus: nyrkkiä saa heiluttaa, mutta ei saa osua



”Sananvapaus ei merkitse sitä, että kaikkea saa julkaista. Lainsäädännössä on rajoituksia. Kannattaa kuitenkin muistaa, että sananvapaus antaa yhtäläisen oikeuden tehdä huonoa journalismia ja harjoittaa huonoa harkintaa kuin tehdä laadukasta ja hyvää journalismia”, sanoi Helsingin Sanomien entinen päätoimittaja Janne Virkkunen esitelmöidessään tiistaina Lahden Paasikivi-seurassa.

Sananvapauden määrittely on vaikeata. Yhden onnistuneimmista määrittelyistä on Virkkusen mielestä esittänyt Britannian julkisen sanan neuvoston puheenjohtaja, Lordi MacGregor: ”Lehdistönvapautta voidaan verrata niihin rajoihin, joilla nyrkkiä saa vapaasti heiluttaa. Raja tulee vastaan, kun nyrkki tulee liian lähelle toisen nenää ja kun se osuu, silloin nyrkki on rikkonut sitä oikeutta vastaan, joka antaa oikeuden heiluttaa nyrkkiä vapaasti.”

Sananvapauden tilanne ei ole hyvä. Maailman 7,2 miljardista ihmisestä alle miljardi on sen piirissä, ja vaikeammaksi vain menee: viime vuonna sananvapaus huononi 120 maassa, toimittajia tapettiin yli sata ja useita satoja oli vangittuina.

Karttapiirroksessa musta väri kuvaa huonointa sananvapaustilannetta maailmassa, tumma punainen seuraavaksi huonointa jne. Sananvapauden mallimaat ovat valkoisia.

Suomessa tilanne on paras. Toiseksi paras sananvapaus on Hollannissa ja kolmanneksi luokitellaan Norja. Virkkunen sanoi sananvapaudella olevan Suomessa pitkät perinteet, sillä Antti Chydenius sai 1766 Ruotsin valtiopäivillä läpi maailman ensimmäisen sananvapausasetuksen. Se poisti sensuurin sekä määräsi säätyjen ja julkisten viranomaisten asiakirjat julkisiksi. Myöhemmin kuninkaaksi tullut Kustaa III kylläkin kumosi asetuksen, mutta sen henki jäi elämään. Asetuksen periaatteet ovat perustuslain tasolla muodostaneet pohjoismaisen avoimen yhteiskunnan perustan läpi vuosisatojen.

Nykyisin sananvapaus kuuluu osana moniin kansainvälisiin sopimuksiin, esimerkiksi Euroopan ihmisoikeussopimukseen.

”Ilman sananvapautta ei ole demokraattista yhteiskuntaa”, sanoi Virkkunen. Tilanne on kuitenkin hankaloitunut terrorisminvastaisen taistelun myötä, ja tämä näkyy sananvapauden huononemisena varsinkin Yhdysvalloissa ja Britanniassa. Huonoon suuntaan on menty myös mm. Kreikassa, Turkissa, Unkarissa ja Venäjällä. Sananvapauden loukkaamiset ovat lisääntyneet ja viestimiä on painostettu itsesensuuriin, ja tähän pyrkii varsinkin radikaali Islam.

”Suomessa ongelmat sananvapauden puolustamisessa eivät ole tällaisia, mutta valppaina meidän pitää aina olla. Vuonna 2008 hallitus yritti heikentää toimittajien lähdesuojaa, mutta oikeusministeri Tuija Brax tuli onneksi järkiinsä, eikä lähtenyt viemään lähdesuojan heikennystä jatkovalmisteluun. Tuo virkamiesryhmän esitys oli karkeassa ristiriidassa
sananvapauslainsäädännön kanssa. Tämä lainsäädäntö tuli voimaan 2004 ja se perustuu EU:n ja YK:n ihmisoikeuksia ja sananvapautta koskeviin periaatteisiin”, sanoi Virkkunen.

INTERNET MUUTTAA
MAAILMAA

Entä mitä tekee internet tälle kaikelle, sananvapaudelle ja koko mediamaailmalle? Virkkunen otti taskustaan älypuhelimen ja sanoi, että tällaisia oli maailmassa vuonna 2008 noin 200 miljoonaa, mutta nyt niitä on jo yli kaksi miljardia.

”Internet ja sosiaalinen media muuttavat maailmaa vielä paljon. Mitä se tarkoittaa sananvapaudelle, on vielä näkemättä”, hän sanoi

”Toimittajien rooli tiedonvälityksen portinvartijoina on joka tapauksessa jo lakannut. He kontrolloivat edelleen esimerkiksi yleisönosastoihin läpi meneviä kirjoituksia, mutta sillä ei ole enää niin suurta merkitystä, koska internetissä melkein kuka tahansa saa läpi melkein mitä tahansa.”

Virkkunen päätti luentonsa lainaamalla kirjailija Salman Rushdieta: ”Sananvapaus on kaikki, se on koko peli. Sananvapaus on elämä itse.”


kari.naskinen@gmail.com