tiistai 18. helmikuuta 2014

Harlamov – Petrov – Mihailov


Nykyiset tv-kommentaattorit Veli-Pekka Ketola ja Juhani Tamminen olivat pelaamassa, kun Suomi saavutti neljännen tilan Tukholman MM-kisoissa 1970. Kyyti oli kovaa hyvästä sijoituksesta huolimatta. Mestaruuden voittanut Neuvostoliitto löi Suomen 16-1. Maalintekijät tuossa ottelussa: Valeri Harlamov (3), Boris Mihailov (3), Anatoli Firsov (2), Alexander Jakushev (2), Alexander Maltsev (2), Viktor Polupanov, Vladimir Petrov, Vjatseslav Starshinov, Vladimir Vikulov ja Matti Keinonen.

Ne olivat ”Punakoneen” kulta-aikoja. Ensin 1960-luvulla oli ollut huippuketju Alexandrov - Almatov - Loktev puolustajinaan Ivanov ja Ragulin, mutta sen jälkeen alkoi tapahtua hurjia, kun CCCP-ketjuksi muodostui Harlamov - Petrov - Mihailov (kuva), kentällisen puolustajat Alexander Gusev ja Valeri Vasiljev sekä maalissa Vladislav Tretjak.

Tuo kokoonpano pelasi omana aikanaan niin täydellistä jääkiekkoa, että sitä ei unohda koskaan. Suomessakin jääkiekko oli lähtenyt voimakkaaseen nousuun kohti ykkösurheilun asemaa, ja oltiin huolissaan. Kun Pohjois-Amerikan ammattilaissarjat NHL ja WHA avautuivat myös suomalaisille, pidettiin Suomen jääkiekkoliitossa varmaankin kriisikokouksia. Liiton toimintasuunnitelmaan kausille 1977-80 kirjattiin, että ”on pyrittävä pitämään huippupelaajat Suomessa olympiakisoihin 1980 saakka”.

Matti Hagman oli jo ehtinyt livahtaa HIFK:sta Bostoniin kesällä 1976, ja muutaman vuoden kuluttua seurasivat perässä Antero Lehtonen, Kari Makkonen, Pekka Rautakallio ja Risto Siltanen.

Neuvostoliitto tuossa naapurissa oli joka tapauksessa kaukana edellä. Tuntui, että lähes konemaisen tarkasti pelannutta Neuvostoliittoa vastaan ei ole edes teoriassa mahdollista kamppailla tasapäisesti. Tukholman-nöyryytyksen jälkeen Suomi kohtasi Neuvostoliiton seuraavien kymmenen vuoden aikana noin 50 kertaa ja vain kahdesti Suomi pystyi voittoihin.

Kaikkiaan Suomi ja Neuvostoliitto kohtasivat vuosina 1954-91 noin 150 kertaa. Näistä otteluista Suomi voitti seitsemän. Maaliero 919 - 288.

Enää ei pelätä pelaajien siirtymistä NHL:ään. Nyt Kalervo Kummola toivoo, että sinne menisi suomalaisia kolme kertaa enemmän kuin viime vuosina on tapahtunut. Toisaalta on tätä NHL:n erinomaisuutta yliarvioitukin. Tästä ovat hyvinä esimerkkeinä SM-liigassa pelaavat Lasse Kukkonen ja Ossi Väänänen, jotka Sotshin olympiakisoissa ovat esiintyneet siinä missä maajoukkueen NHL-miehetkin. Jos Sami Vatanen on heitä parempi, niin tämä sama ero oli jo silloin, kun Vatanen pelasi JYPissä.

Mutta Venäjä? Ei kulje peli niin kuin vanhalla Punakoneella. Neuvostoliitto/Venäjä on kaikkien aikojen olympia- ja MM-kultatilastossa vielä Kanadaa edellä 34 - 32, mutta jo Sotshissa saattaa Kanada taas ottaa kiinni yhdellä.

Neuvostoliiton yksi huippuhetki oli Kanada-cup 1981, jolloin se voitti loppuottelussa Montrealissa Kanadan 8-1. Punakoneen vanhat mestarit olivat väistyneet, mutta uudet olivat tulleet tilalle: Sergei Babinov, Nikolai Drozdetsky, Viacheslav Fetisov, Irek Gimajev, Vladimir Golikov, Sergei Kapustin, Alexei Kasatonov, Andrei Khomutov, Vladimir Krutov, Igor Larionov, Sergei Makarov, Vasili Pervuhin, Viktor Shalimov, Sergei Shepelev, Aleksandr Skvortsov, Viktor Zhluktov, Vladimir Zubkov ja maajoukkueen nykyinen valmentaja Zinetula Biljaletdinov.

Suomen kohtalona oli toimia huippujen sparraajana: Neuvostoliitolta tuli selkään 1-6, Kanadalta 0-9, Tshekkoslovakialta 1-7 ja Ruotsilta 0-5. USA:n kanssa pelattiin tasan 4-4.

Neuvostoliiton uusi 80-luvun superketju oli Krutov - Larionov - Makarov. mutta sillä ei enää ollut mahdollisuuksia tilastoennätyksiin maajoukkueessa, koska NHL-pelaajien saaminen maajoukkuetehtäviin oli vaikeaa. Niinpä Neuvostoliitto/Venäjän maajoukkueen kaikkien aikojen parhaat maalintekijät ovat Maltsev 213 maalia, Mihailov 207, Harlamov 193 ja Petrov 189.

Eikä varsinkaan yhteispeli yllä samalle tasolle kuin 30-40 vuotta sitten. Tähän on yksi ainoa syy: joukkueharjoituksia ei enää pystytä toteuttamaan samalla tavalla kuin ennen. Juhani Tamminen sanoi, että neuvostoliittolaiset harjoittelivat aikoinaan joukkueena ainakin 1600 tuntia vuodessa. (Uusi Suomi 10.1.2014)

Nyt kun olympiajoukkue haalitaan kasaan, niin joukkueena harjoitellaan ehkä viikonpäivät.

Omia maajoukkueaikojaan Tamminen muisteli ja vertasi sitä Punakoneen systeemeihin: ”Meillä tilanne oli silloin semmoinen, että Lasse Oksanen veti bensa-asemaa Tampereella, Vellu Ketola pyöritti Sampo-yhtiötä Porissa, allekirjoittanut teki tulevaisuutta Helsingin yliopiston liikuntatieteellisessä, Esa Peltonen myi autoja, Pekka Marjamäki ja Seppo Lindström toimivat palomiehinä ja Jorma Valtonen kehitti vehkeitä Koholla. Tästä se pieni ero syntyi.”

Keskiviikkona 19.2.2014 Sotshissa ero ei ole ainakaan näistä asioista kiinni.

kari.naskinen@gmail.com