Karpolla on asiaa -ohjelmassa molemmat
jalkansa menettänyt Matti Lyytinen
kertoi kerran, että hän ei saanut invapysäköintilupaa, koska hakemuksesta oli
puuttunut todistus invaliditeetin oletetusta kestosta.
Hannu Karpo oli tv-toimittajana aikaansa edellä. Hän toi esille ”pienen ihmisen” ja ”kansan äänen”. Fil. tri Maria Mäkelä sanoo, että Karpon ohjelmat ”ennakoivat nykyistä sosiaalisen median, tosi-tv:n ja kaunokirjallisen journalismin valtakautta”. (Lähikuva 4/2013)
Karpo toi myös katugallupit televisioon. Vuonna 1962 Karpo meni kuvaajansa kanssa kadulle ja kysyi ihmisiltä, milloin on vuoden pisin päivä. Vastaukset tähän olivat niin värikkäitä ja viihdyttäviä, että filmi katsottiin Yleisradion tv-studiolla puhki, mutta tv-lähetykseen sitä ei kelpuutettu. Nykyisin tällaiset kadulla tehdyt tavallisten ihmisten haastattelut ovat arkipäivää television uutislähetyksissä.
Nyt kun selaa internetissä olevia keskustelupalstoja, siellä nämä Karpon esille nostamat tavalliset ihmiset purkavat tuntojaan samalla tavalla kuin aikoinaan Karpon ohjelmissa. Edelleen protestoinnin kohteina ovat byrokraattiset virastot ja isot liikelaitokset, kunnat ja valtio ja varsinkin ”herrat”. Ennen internetin nousua samaa pääsivät kansalaiset tekemään 1979 alkaneessa Kansanradiossa, mutta kuten Maria Mäkelä kirjoittaa, on kansalaisten yhteiskunnallinen keskustelu siirtynyt sosiaaliseen mediaan ja Kansanradiokin uhkaa jäädä vain nostalgiseksi muistumaksi Yleisradion kultakaudelta.
Karpo teki ohjelmia Ylelle 27 vuotta ja MTV3:lle 25 vuotta. Kun niitä seurasi, totesi katsojakin viikoittain, että ”olisi kirveelle töitä”. Kohteina yleensä herrat, varsinkin ”Helsingin herrat”. Ilomantsilainen Antti Pesonen valitti kerran Karpolle jostakin häntä kohdanneesta epäoikeudenmukaisuudesta, mistä oli kirjoittanut myös Urho Kekkoselle ja kenttäpiispalle:
Karpo: ”Mitä sanoi kenttäpiispa?”
Pesonen: ”Toivotti Jumalan siunausta. Ei muuta.”
Karpo: ”Sitä siunaustako teille on riittänyt?”
Pesonen: ”Sitä on riittänyt… Sillä köyhän ääni ei kuulu taivaaseen, kun vaan herrat on siellä taivaan portilla vastassa.”
Karpo kuitenkin lohdutti sorrettuja, antoi joskus hirvipaistin tai tuhannen markan setelin kehyksiin pantuna.
Karpo oli taitava näissä haastatteluissaan. Hän teki karmeistakin tilanteista viihteellistä katsottavaa. Maria Mäkelä sanookin, että ”Karpo karnevalisoi oman hyväntekijän roolinsa”. Samaa metodia toteutti Hymy-lehti, mutta Karpo ei Hymyä kelpuuttanut kilpailijakseen. Vuonna 1979 Karpo teki ohjelman ihmisistä, jotka tahtoen tai tahtomattaan olivat päässeet tai joutuneet Hymy-lehden palstoille. Karpo arvosteli lehden sensaatiojuttuja, mutta myöhemmin hän katui: "Mä olen harvoja ohjelmia hävennyt, mutta tätä mä häpesin ja häpeän edelleenkin. Mä menettelin ihan samalla tavalla kuin sensaatiolehdistö oli menetellyt." (2007)
Nyt kun lukee netistä esimerkiksi Suomi24-keskustelupalstaa, on sanominen vielä hurjempaa. Ihmisiä haukutaan heidän omilla nimillään. Välillä kyllä käräjöidäänkin, mutta se ei meininkiä muuta miksikään. Karpo ja Kansanradio ovat kesyjä netin ryöpytysten rinnalla.
Maria Mäkelän mukaan Karpon ohjelmien retoriikassa korostuivat lähinnä manipulointi, yksinkertaistukset, yksisilmäinen moralisointi ja sensaatiohakuisuus. Nettipalstoilla vain yksinkertaistetaan.
Jos Hannu Karpo (71) olisi vähän nuorempi, hän olisi passeli agitaattori perussuomalaisten johtopaikoille.
kari.naskinen@gmail.com
Hannu Karpo oli tv-toimittajana aikaansa edellä. Hän toi esille ”pienen ihmisen” ja ”kansan äänen”. Fil. tri Maria Mäkelä sanoo, että Karpon ohjelmat ”ennakoivat nykyistä sosiaalisen median, tosi-tv:n ja kaunokirjallisen journalismin valtakautta”. (Lähikuva 4/2013)
Karpo toi myös katugallupit televisioon. Vuonna 1962 Karpo meni kuvaajansa kanssa kadulle ja kysyi ihmisiltä, milloin on vuoden pisin päivä. Vastaukset tähän olivat niin värikkäitä ja viihdyttäviä, että filmi katsottiin Yleisradion tv-studiolla puhki, mutta tv-lähetykseen sitä ei kelpuutettu. Nykyisin tällaiset kadulla tehdyt tavallisten ihmisten haastattelut ovat arkipäivää television uutislähetyksissä.
Nyt kun selaa internetissä olevia keskustelupalstoja, siellä nämä Karpon esille nostamat tavalliset ihmiset purkavat tuntojaan samalla tavalla kuin aikoinaan Karpon ohjelmissa. Edelleen protestoinnin kohteina ovat byrokraattiset virastot ja isot liikelaitokset, kunnat ja valtio ja varsinkin ”herrat”. Ennen internetin nousua samaa pääsivät kansalaiset tekemään 1979 alkaneessa Kansanradiossa, mutta kuten Maria Mäkelä kirjoittaa, on kansalaisten yhteiskunnallinen keskustelu siirtynyt sosiaaliseen mediaan ja Kansanradiokin uhkaa jäädä vain nostalgiseksi muistumaksi Yleisradion kultakaudelta.
Karpo teki ohjelmia Ylelle 27 vuotta ja MTV3:lle 25 vuotta. Kun niitä seurasi, totesi katsojakin viikoittain, että ”olisi kirveelle töitä”. Kohteina yleensä herrat, varsinkin ”Helsingin herrat”. Ilomantsilainen Antti Pesonen valitti kerran Karpolle jostakin häntä kohdanneesta epäoikeudenmukaisuudesta, mistä oli kirjoittanut myös Urho Kekkoselle ja kenttäpiispalle:
Karpo: ”Mitä sanoi kenttäpiispa?”
Pesonen: ”Toivotti Jumalan siunausta. Ei muuta.”
Karpo: ”Sitä siunaustako teille on riittänyt?”
Pesonen: ”Sitä on riittänyt… Sillä köyhän ääni ei kuulu taivaaseen, kun vaan herrat on siellä taivaan portilla vastassa.”
Karpo kuitenkin lohdutti sorrettuja, antoi joskus hirvipaistin tai tuhannen markan setelin kehyksiin pantuna.
Karpo oli taitava näissä haastatteluissaan. Hän teki karmeistakin tilanteista viihteellistä katsottavaa. Maria Mäkelä sanookin, että ”Karpo karnevalisoi oman hyväntekijän roolinsa”. Samaa metodia toteutti Hymy-lehti, mutta Karpo ei Hymyä kelpuuttanut kilpailijakseen. Vuonna 1979 Karpo teki ohjelman ihmisistä, jotka tahtoen tai tahtomattaan olivat päässeet tai joutuneet Hymy-lehden palstoille. Karpo arvosteli lehden sensaatiojuttuja, mutta myöhemmin hän katui: "Mä olen harvoja ohjelmia hävennyt, mutta tätä mä häpesin ja häpeän edelleenkin. Mä menettelin ihan samalla tavalla kuin sensaatiolehdistö oli menetellyt." (2007)
Nyt kun lukee netistä esimerkiksi Suomi24-keskustelupalstaa, on sanominen vielä hurjempaa. Ihmisiä haukutaan heidän omilla nimillään. Välillä kyllä käräjöidäänkin, mutta se ei meininkiä muuta miksikään. Karpo ja Kansanradio ovat kesyjä netin ryöpytysten rinnalla.
Maria Mäkelän mukaan Karpon ohjelmien retoriikassa korostuivat lähinnä manipulointi, yksinkertaistukset, yksisilmäinen moralisointi ja sensaatiohakuisuus. Nettipalstoilla vain yksinkertaistetaan.
Jos Hannu Karpo (71) olisi vähän nuorempi, hän olisi passeli agitaattori perussuomalaisten johtopaikoille.
kari.naskinen@gmail.com
