Lahden kaupunginteatteri on taas 25 vuoden tauon jälkeen tuonut ohjelmistoon West Side Storyn. Vaikka alkaa olla jo
kulunut, niin sen verran ajankohtainen on aihe edelleen ja Leonard Bernsteinin musiikki niin hienoa, että puolustaa
paikkaansa. Temana on maahanmuuttajien ja alkuperäisasukkaiden konflikti New
Yorkin kaduilla. Tämä on kuitenkin pientä verrattuna siihen vastakkainasetteluun,
jota esimerkiksi Suomessa perussuomalaiset ja West Side Story -ikäiset kokoomuslaiset tällä hetkellä masinoivat.
Vanhojen suosikkimusikaalien veivaaminen on melkein pakonomainen ratkaisu, sillä uusien musikaalien tekeminen on pienenevillä budjeteilla toimiville teattereille mahdotonta, koska tekijänoikeusmaksut ja rojaltit vai mitä kaikkia niitä on ovat liian korkeissa hinnoissa.
Nykyaikaa kuitenkin olisi, että Suomessakin West Side Story esitettäisiin englanniksi. Tämä musikaali vetää uusia katsojia nimenomaan nuorison parista, ja heille englanti on tuttu kieli. Englannin kieli veisi lähemmäs tapahtumia. Lahden esitystäkin nyt katsoessa tuntui jopa hassulta, että musikaalin klassikkokappaleet laulettiin suomeksi, koska tuttuja ne ovat nimenomaan englanniksi laulettuina: America, I Feel Pretty, Maria, Somewhere, Toninght...
Tekstityslaite tietenkin tarvittaisiin osaa katsojia varten.
West Side Story on joka tapauksessa pysyvä asia. Englantilainen The Guardian -lehti julkaisi viime kuussa radioasema Jemm 3:n tekemän yleisökyselyn tulokset siitä, mitkä ovat kaikkien aikojen parhaat musikaalit:
1. Les Miserables
2. Wicked
3. Oopperan kummitus
4. Sweeney Todd
5. Rent
6. A Chorus Line
7. Into the Woods
8. West Side Story
9. Ghost
10. Sound of Music
Yllättävää oli muutamien Suomessakin erittäin hyvän suosion saaneiden musikaalien sijoitukset:
45. Cats
51. Viulunsoittaja katolla
93. My Fair Lady
100. Hair
West Side Storyn asema on siis säilynyt, vaikka kantaesityksestä on kulunut jo lähes 60 vuotta. Lahden kaupunginteatterin uusi versio toimii hyvin, mutta olen väärä ihminen kertomaan tunnelmistani katsomossa, koska 4-5 kertaa saman nähneenä kaikki on jo liian tuttua. Ensimmäinen jakso oli hieman laahaava, mutta väliajan jälkeen mentiin terävästi eteenpäin. Seitsenhenkinen bändi veti musiikin erinomaisesti heti alkusoitosta alkaen, mutta eihän tällainen yhtye tietenkään vastaa sitä, mitä sinfoniaorkesteri tekisi vastaavassa tilanteessa, ja tällaisia tilanteitahan on, kun esimerkiksi Sibeliustalossa kuullaan joskus kaupunginorkesterin solistin esittävän jonkin WSS-numeron.
Maria ja Tony ovat tietenkin söpöjä, Natalil Lintala ja Markku Haussila. Laulullisesti parempiakin esityksiä olen nähnyt. Tanssillisesti kaikki sujuu erinomaisesti, mutta melko vähän on tanssijoita joukkokohtauksissa. Mukana on jälleen Lahden ammattikorkeakoulun musiikkiteatterilinjan opiskelijoita, mutta Lahtihan on tunnetusti päättänyt luovuttaa tämän koulutuksen johonkin toiseen kaupunkiin.
kari.naskinen@gmail.com
Vanhojen suosikkimusikaalien veivaaminen on melkein pakonomainen ratkaisu, sillä uusien musikaalien tekeminen on pienenevillä budjeteilla toimiville teattereille mahdotonta, koska tekijänoikeusmaksut ja rojaltit vai mitä kaikkia niitä on ovat liian korkeissa hinnoissa.
Nykyaikaa kuitenkin olisi, että Suomessakin West Side Story esitettäisiin englanniksi. Tämä musikaali vetää uusia katsojia nimenomaan nuorison parista, ja heille englanti on tuttu kieli. Englannin kieli veisi lähemmäs tapahtumia. Lahden esitystäkin nyt katsoessa tuntui jopa hassulta, että musikaalin klassikkokappaleet laulettiin suomeksi, koska tuttuja ne ovat nimenomaan englanniksi laulettuina: America, I Feel Pretty, Maria, Somewhere, Toninght...
Tekstityslaite tietenkin tarvittaisiin osaa katsojia varten.
West Side Story on joka tapauksessa pysyvä asia. Englantilainen The Guardian -lehti julkaisi viime kuussa radioasema Jemm 3:n tekemän yleisökyselyn tulokset siitä, mitkä ovat kaikkien aikojen parhaat musikaalit:
1. Les Miserables
2. Wicked
3. Oopperan kummitus
4. Sweeney Todd
5. Rent
6. A Chorus Line
7. Into the Woods
8. West Side Story
9. Ghost
10. Sound of Music
Yllättävää oli muutamien Suomessakin erittäin hyvän suosion saaneiden musikaalien sijoitukset:
45. Cats
51. Viulunsoittaja katolla
93. My Fair Lady
100. Hair
West Side Storyn asema on siis säilynyt, vaikka kantaesityksestä on kulunut jo lähes 60 vuotta. Lahden kaupunginteatterin uusi versio toimii hyvin, mutta olen väärä ihminen kertomaan tunnelmistani katsomossa, koska 4-5 kertaa saman nähneenä kaikki on jo liian tuttua. Ensimmäinen jakso oli hieman laahaava, mutta väliajan jälkeen mentiin terävästi eteenpäin. Seitsenhenkinen bändi veti musiikin erinomaisesti heti alkusoitosta alkaen, mutta eihän tällainen yhtye tietenkään vastaa sitä, mitä sinfoniaorkesteri tekisi vastaavassa tilanteessa, ja tällaisia tilanteitahan on, kun esimerkiksi Sibeliustalossa kuullaan joskus kaupunginorkesterin solistin esittävän jonkin WSS-numeron.
Maria ja Tony ovat tietenkin söpöjä, Natalil Lintala ja Markku Haussila. Laulullisesti parempiakin esityksiä olen nähnyt. Tanssillisesti kaikki sujuu erinomaisesti, mutta melko vähän on tanssijoita joukkokohtauksissa. Mukana on jälleen Lahden ammattikorkeakoulun musiikkiteatterilinjan opiskelijoita, mutta Lahtihan on tunnetusti päättänyt luovuttaa tämän koulutuksen johonkin toiseen kaupunkiin.
kari.naskinen@gmail.com
